maanantai 12. syyskuuta 2011
Suhteiden teoria ja käytäntö
Dupuy & Berberian
Jeanin elämää: Teoria yksinäisistä ihmisistä
(suomennos Mikael Ahlström, tekstaus Mika Lietzén)
WSOY 2010
128 s.
Sarjakuvaharrastajat taisivat jo ehtiä luulla, että WSOY on lopettanut Jeanin elämää -albumisarjan julkaisemisen. Kuudes osa ilmestyi vuonna 2007, ja sitten ei mitään kunnes viime syksynä. Aikaisemmin sarjaa julkaistiin osa vuodessa. Teoria yksinäisistä ihmisistä ei ole varsinaiseen albumisarjaan kuuluva, vaan se on itsenäinen, erillinen työ. Ainekset ovat toki Jean-albumeista tutut.
Tässä tapauksessa ei suomalaista kustantajaa käy kuitenkaan moittiminen. Omalaatuista yhteistyötä tekevät Philippe Dupuy (s. 1960) ja Charles Berberian (s. 1959) – molemmat piirtävät ja käsikirjoittavat – eivät ole Jeanin seikkailuja juuri enempää tehneetkään. Vaikka Monsieur Jean tuli julkisuuteen jo vuonna 1989, alun jälkeen albumeita on ilmestynyt harvakseltaan. Suomentamatta on yksi albumi.
Jeanin elämää on aikuiseen makuun tehty arjen, elämän ja ihmissuhteiden pienistä yksityiskohdista juonikuvionsa hakeva episodimainen sarjakuva. Sarjassa on taustalla albumista toiseen etenevä juonikin, Jean kasvaa ja kehittyy, ja saa lapsenkin tarinoiden edetessä.
Albumisarjaan tehty taustakronologia erottaa Teorian yksinäisistä ihmisistä erilliseksi työksi. Sen tapahtumat sijoittuvat samoihin aikoihin kolmannen (Naiset ja lapsen ensin) ja neljännen (Onni hymyilee, minä en) albumin kanssa. Sisältö on siis peruste sille, miksi tekijät siis ovat tämän työn julkaisseet erillisenä. Samalla Dupuy ja Berberian ovat voineet kokeilla perinteisestä albumiformaatista poikkeavaa julkaisumuotoa.
Kolmannen ja neljännen albumin vuodet 1990-luvun alkupuolella ovat olleet Dupuylle ja Berberianille merkityksellisiä. Noihin vuosiin sijoittuu myös parivaljakon ensimmäinen suomennettu työ Päiväkirja albumista (Like 1995). Aikoinaan sen julkaiseminen ihmetytti, koska kuvauksen kohteena oli Jeanin elämää -sarjan kolmannen albumin tekeminen, joka julkaistiin suomeksi vasta 2004. Suomennos oli kuitenkin perusteltu, koska työ tuoreeltaan esitteli suomalaisille maailmalla muotiin tulleen päiväkirjamuotoisen sarjakuvan.
Teoria yksinäisistä ihmisistä ilmestyi alunpitäen mustavalkoisena. Suomalainen painos on kaksivärinen, sivuja hallitsevat sininen ja musta. Kustantaja kehaisee takakannessa, että Helsingin kirjamessuilla julkaistu teos oli uuden laitoksen ensimmäinen painos koko maailmassa. Berberian oli messuilla Ranskan kulttuurikeskuksen tuomana vieraana, tällä lienee ollut vaikutusta julkaisuajankohtaan ja ensimmäisyyden kunniaan.
Keskeisessä roolissa Teoriassa yksinäisistä ihmisistä on Jeanin kaveri Félix. Juuri hän esittää otsikossa mainitun teorian, ja koko joukon muitakin ihmissuhteita määritteleviä teoreemia. Félix on hiljan jäänyt yksin, eikä hän ole pohjimmiltaan sinkkuihmisiä. Parisuhdemarkkinoilla ei liiallinen teoretisointi auta. Lupaavat alut lopahtavat epätoivoiseen yrittämiseen.
Tarinan kehys on Jeanin. Kolme tappajaa vainoaa hänen untaan, Félixin ja muiden ihmisten seuraaminen saattaa unia näyttävän mielen rauhoittumaan. Sopu tappajien kanssa löytyy, mutta uhrin se vaatii. Pääteemana teoksessa siis pureudutaan miehen mieleen, sitoutumis- ja perheenperustamishaluihin ja -pelkoihin.
Muista Jean-albumeista tuttua naisten piirustuksellista objektivointia kubistisiin ja erityisesti modigliamaisiin kasvonpiirteisiin ei Teoriassa yksinäisistä ihmisistä ole. Ihastumista ja hullaantumista ei tässä tapauksessa ole tarvetta kuvata. Nyt mietitään parisuhteen seuraavia vaiheita.
Dupuyn ja Berberianin episodeista muodostuu enemmän kuin osiensa summa. Kirja on laadukasta ranskalaista keskustelukulttuuria sarjakuvan keinoin.
Julkaistu Kaltiossa 2/2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti