Erilaisia tapoja ymmärtää talous

Talous ja yhteiskuntateoria I Vanhan maailman talous ja suuri murros
Toim. Risto Heiskala ja Akseli Virtanen
Gaudeamus 2011
350 s.


Taloudella on historia. Taloutta ei ole aina pidetty yhteiskunnan keskiössä olevana kaikkia muita osa-alueita määrittelevänä monoliittina, jonka tiukkojen välttämättömyyksien ja lainalaisuuksien perusteella on hallittu kaikkea inhimillistä toimintaa. Talous ei ole aina toiminut samoin periaattein ja keinoin kuin nykyisin, ja sen asema on vaihdellut kulttuurista ja aikakaudesta riippuen. Talouden historia on täynnä erilaisia vaihtoehtoja, vaikka päivänpolitiikan perusteella niitä ei tuntuisi olevan.

Risto Heiskalan ja Akseli Virtasen toimittama kolmiosaiseksi laajeneva Talous ja yhteiskuntateoria on yhteiskuntatieteilijöiden ja aatehistorian tutkijoiden Helsingin yliopistossa pitämien luentojen pohjalta tekemä. Verkkoluennot ovat edelleen netissä luettavissa. Keväällä ilmestyi ensimmäinen osa Vanhan maailman talous ja suuri murros, syksyllä on luvassa toinen ja ensi keväänä kolmas. Ajallisesti ensimmäisessä osassa päästään 1800-luvulle, toisessa käsitellään modernin maailman taloutta ja sen kritiikkiä ja kolmannessa pohditaan uutta poliittista taloutta.

Tekijöiden keskeinen ajatus on talouden muuttuvuus. Historiallisesti talous on ollut hyvin monimuotoista ja harvoin kauppiaiden määrittelemien sääntöjen mukaista. Niinpä onkin enemmän kuin todennäköistä, että tulevaisuudessa talous tulee olemaan hyvin erilaista kuin nyt. Ensimmäisessä osassa uudelta ajalta esitellyt talousmuodot, esimerkiksi merkantilismi ja kameralismi kriisiytyivät ja tulivat korvatuiksi toisenlaisilla talousjärjestelmillä.

Kokonaisuutena ensimmäinen osa lähtee siitä, että kapitalismin juuria ei tulisi etsiä kaukaa historiasta. Muutoinkin taloudellisessa ajattelussa helposti oletetaan menneiden sukupolvien ajatelleen samoin kuin nyt, tai ainakin pyrkineen hahmottamaan asioita samansuuntaisesti, Juha Sihvola esimerkiksi osoittaa Marxin antaneen Aristoteleelle arvoa sellaisestakin, jota antiikin jättiläinen ei ole ymmärtänyt. Kari Saastamoinen puolestaan osoittaa nykyisten liberalistien ymmärtäneen täysin väärin Adam Smithin ajattelun ja etenkin ”näkymättömän käden” merkityksen. Smith ei kannattanut suitsimatonta markkinataloutta, päinvastoin.

Smith kannatti ammattiyhdistysliikkeen sallimista, piti palkkatyöläisten etujen vaalimista kansakunnan rikastumisen edellytyksenä ja suurliikemiesten etuja sille vastakkaisina. Osakeyhtiötä Smith piti erittäin turmiollisena yritysmuotona, ja ajatteli sen sopivan vain pankki- ja vakuutusaloille, erittäin tarkassa valtion valvonnassa. Saastamoinen osoittaa muutamin tuorein esimerkein, että tämä puoli Smithin talousajattelusta on haudattu pois taloustieteellisestä keskustelusta.

Samaan tapaan Risto Eräsaari Saksan historiallista koulukuntaa käsitellessä tuo esille, että markkinamekanismit (hinta, kilpailu, kysyntä, tarjonta) ovat hyvin hauraita rakennelmia joita täytyy koko ajan vaalia ja pitää yllä. Markkinoiden toimivuus edellyttää valpasta, vartioivaa valtiota.

Kapitalismin syntyä tekijät etsivät paljon lähempää kuin aikaisemmat tutkijat. Keskeistä erittelyssä on rajahyödyn (grenznutz) käsitteen synty 1800-luvulla. Uskali Mäki ja Jorma Sappinen teoksen lopuksi käsittelevät nykytaloustieteen pohjana olevaa marginalismia ja sille tyypillisiä rajasuureita. Ajallisesti käsittely tulee nykypäivään saakka.

Perusidean rajahyödystä esitti 1800-luvun mittaan usea taloustieteilijä. Kuluttajan, homo economicuksen lisäksi yritysten oletettiin toimivan rajatuottavuuden periaatteiden mukaan. Mäki ja Sappinen nakertavat pohjaa taloustieteeltä pois erittelemällä kehittäjien ajatuksia. Samalla tulee viedyksi tältä kehitykseltä tieteellisen vallankumouksen arvo. Esimerkiksi yksi marginalismin keskeisistä kehittäjistä, ranskalainen taloustieteilijä Leon Walras piti kehittämäänsä suunnitelmatalouteen sopivana perusmallina, ei vapaan markkinatalouden perusteluna.

Talous ja yhteiskuntateoria -teoksen ensimmäisessä osassa lasketaan perustuksia tulevalle, alaotsikoiden perusteella erityisesti kolmannen osan uudelle poliittiselle taloudelle. Alusta on vakaa ja hyvin perusteltu.



Julkaistu Kaltiossa 4/2011.