Oulu Sinfonian ohjelmassa oli eilen puolitoista vuotta sitten keväällä tuhkapilven takia peruuntunut Joseph Haydnin Vuodenajat (1801). Oratorion johti Peter Schreier, solisteina olivat sopraano Piia Komsi, tenori Mati Turi ja baritoni David Wilson-Johnson. Teoksessa vuodenkierto keväästä talveen rinnastuu elämänkaareen, ja lähes 70-vuotias säveltäjä ei turhia kuvioita paisuttele.
Elämänkierrosta puhui eilen myös Rosa Liksom. Että Finlandia-palkinto tuli juuri oikeaan saumaan, nuorempana palkintoa ei olisi osannut arvostaa ja kuolemanjälkeisestä muistamisesta ei hyötyä kirjailijalle ole.
Vuodenajoissa korostuu tasainen rytmi ja harkittu puurtaminen. Kevään alkaminen on iloinen, kesän myrskyt jytisevät ja syksyn sadonkorjuuta pitää juhlia. Mutta liioittelematta. Talvella voi sitten vaikka vokotella tyttöjä, kunhan muistaa ettei ole siemenen kylvämisen aika.
Varsin harmoninen kokonaisuus oli myös esitys. Solistien ja orkesterin takana oli kaksi kuoroa, Oulun ja Tuiran kamarikuorot. Madetojan sali on suunniteltu aikoinaan erityisesti kuoromusiikkia varten, ja parvella oli nautittavat oltavat solistien ja kuoron laulaessa.
Oulu Sinfonia on useimmiten esittänyt passiot ja muut kuoro- ja orkesterityöskentelyä yhdistävät kirkolliset sävellykset Oulun tuomiokirkossa. Niitä on ohjelmistossa ollut oratorioita huomattavasti paljon enemmän. Kirkko on tietysti passioille passeli paikka, mutta Madetoja salin akustiikan hyödyntämistä voisi harkita laajemminkin.
Rosa Liksomin Hytti n:o 6:ssa ollaan matkalla. Hyvin suosittu elämän allegoria sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti