Piia Myllyselän eilen illalla postaamaa kuvaa katsellessa muistui mieleen opiskeluajat. Itse onneksi sain asua koko ajan samassa asunnossa, mutta tutut ja opiskelutoverit muuttivat. Usein.
Muuttokuormia kuljettaessa alkoi arvottaa tavaroita niiden painon mukaan. Pahimpia olivat LP-levyt. Vaikka yksi yksittäinen vinyyli ei paljoa painanut, varsinkaan 1980- tai 1990-luvulla prässätty uutuuslevy, niin niitä mahtui pieneen tilaan tiiviisti paljon. Saman kokoisen kirjamuotoisten painotuotteiden laatikkoon verrattuna levylaatikko painoi paljon.
Toinen samantyyppinen artikkeli olivat sarjakuva-albumit. Pehmeäkantiset, suurikokoiset julkaisut vaativat kantajaltaan voimaa, tai ainakin oikean nostoasennon tuntemusta.
Kolmas samaan kategoriaan kuuluva ilmeisesti on pornolehti. Niissä muutoissa joihin osallistuin en suuriin pornokokoelmiin törmännyt.
Chester Brown kertoo Playboy-tarinoissaan (Like 1993) eräästä opiskeluaikojensa muutosta. Sarjakuva-albumissa hän on auttamassa kaveriaan Johnia. Lipasto on painava, mutta John ei millään suostu ottamaan laatikoita pois kuorman keventämiseksi.
Playboy-tarinoissa muuttojuttu on vain sivuepisodi. Senhän kertovat jo laatikoista paljastuneet lehdet.
Enää eivät muutoissa, ainakaan kovin usein, taida LP-levyt kantajien otsalle hikeä nostattaa. CD-levyt eivät samallalailla paina, ja onko niitäkään enää suuria kokoelmia jokaisella? Sarjakuva-albumit julkaistaan yhä useammin kovakantisina ja huokoisemmalle bulkkipaperille. Ja pornolehtien levikit ovat olleet yli vuosikymmenen roimassa laskussa.
Helppoa on nykynuorisolla. Ämpärissä kulkee koko levytetty musiikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti