Puolalaisen avantgardesäveltäjä Henryk Góreckin (1933-2010) kolmas sinfonia (Op. 36, lisänimeltään Surullisten laulujen sinfonia) on musiikkiteollisuuden yllättäviä listahittejä ja myyntimenestyksiä. Alkujaan vuonna 1976 valmistunut teos ei herättänyt juurikaan mielenkiintoa. Pikemmin päinvastoin. Górecki oli ottanut sävellystyössään askeleita klassisismin ja melodisuuden suuntaan, musiikki oli uutta mutta siinä oli selkeitä muistumia vanhasta.
Eilen Oulun Sinfonia esitti teoksen Anna-Maria Helsingin johdolla, solistinaan sopraano Anna-Kristiina Kaappola. Vajaan tunnin mittainen teos oli illan ainoa. Jälkikäteen ajatellen ohjelmistovalinta oli perusteltu ja onnistunut. Ei tähän alkusoittoja ja väliajan jälkeistä toista kappaletta tarvittu.
Surullisten laulujen sinfoniassa on kolme hidasta osaa. Kaksi takarivin kontrabasistia aloittivat teoksen, ja pikku hiljaa toiset kontrabassot liittyivät mukaan, sitten sellot, alttoviulut ja lopulta viulut. Viimeisenä jousensa nosti konserttimestari.
Ensimmäisen osan synkeät sävyt toivat mieleen David Bowien Low - Heroes - Lodger -albumitrilogian. Musiikki on surullista, mutta samalla lohduttavan tuudittavaa. Sinfoniaorkesterissa on tosin huomattavasti enemmän sävyjä ja syvyyttä kuin rock-kokoonpanon syntetisaattorissa.
1980-luvulla Góreckin teosta soitettiin teollisuusrock-bändien keikoilla, lisäksi se päätyi Maurice Pialatin Police-elokuvan (1985) lopputekstien musiikiksi. Kappale heräsi uudelleen henkiin, ja pääsi muun muassa London Sinfoniettan ohjelmistoon ja levytykseksi 1991. Tämä levytys ei ensimmäisellä julkaisukerralla herättänyt huomiota. Kun se julkaistiin uudelleen seuraavana vuonna, se alkoi myydä. Ja kauppa kävi sellaista tahtia, että David Zinmanin johtama Kolmas sinfonia, solistinaan Dawn Upshaw, päätyi brittien myydyimpien levyjen listalla sijalle kuusi, kaikkien pop-renkutusten sekaan. Yhdysvalloissa levy oli Billboardin klassisen musiikin listan kärjessä 38 viikkoa, listalla yhteensä 138 viikkoa.
Tuoreemmasta kiinnostuksesta kertovat Youtuben klikkaukset. Toista osaa on katsottu ja kuunneltu liki 700,000 kertaa.
Säveltäjäkin oli hämillään menestyksestä. Harva nykytaidemusiikin tekijä voi sanoa myyneensä yli miljoona levyä.
Teoksen lähtökohtana ovat olleet kolme äidin ja kuolevan lapsen välisestä suhteesta kertovaa tekstiä. Englanninkielisessä wikipediassa kerrotaan kolmannen osan innoittajana olleen myös Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti (1897), vaikka varsinainen teksti on Sleesian kansannoususta 1919-20 kertovan kansanlaulu.
Oulun Sinfonian esityksen myötä voi ymmärtää, että tällainen "taideambient" voi oikeasti vedota levyjä ostavan "suuren yleisön" tunteisiin. Ettei kyseessä ollut vain satunnainen, julkiseksi tullut mahdollisuus osoittaa solidaarisuuttaa puolalaisille levykaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti