Tinttiä nuorille lukijoille

Viikonloppuna maailman nettikauppojen tarjontaa selaillessa vastaan tuli Yhdysvalloissa aloitettu uusi Tintti-sarjakuvakirjasarja The Adventures of Tintin: Young Readers Edition. Teossarjaa varten albumien kansikuvat on uusittu, ja pelottavasti nettikaupassa kunkin kirjan sivumääräksi ilmoitetaan 96 sivua normaalin, Hergén tekemän 64 sivun sijaan.

Mitä ne sivistymättämät amerikkalaiset ovat menneet tekemään? Uuden Young Readers Editionin suositusiäksi ilmoitettiin 7-11 vuotta, kun Hergé itse suositti sarjakuvaansa 7-77-vuotiaille. Onko sisältö, hartaasti mietityt ja sommitellut sivutkin kansien tapaan silvottu ja häpäisty? Missä ihmeessä Moulinsartin laadunvalvojat ovat olleet näistä päätettäessä?

Kustantaja Little Brown & Company on julkaissut Yhdysvalloissa Tintti-sarjakuvia 1970-luvulta lähtien. Aikaisemmin se on eurooppalaisia sarjakuvia osannut kohdella taiteen vaatimalla kunnioituksella. Tintin in Congo -albuminkin se on julkaissut, tosin vain osana keräilijöille tarkoitettua suurempaa kokonaisuutta. Sananvapauden rajatapaukset osataan hallita.

Nettikaupan tuote-esittelyssä kerrotaan kirjojen sisältävän sarjakuvan lisäksi hahmoesittelyt ja kunkin sarjakuvan tekemisen ja tapahtumapaikkojen taustoja. Mike Pawuk School Library Journaliin kirjoittamassaan arviossa vahvistaa. Sarjakuvat ovat entisellään, niitä ei ole pilkottu tai mitenkään muutenkaan muuteltu. Lisäsivut ovat uutta aineistoa, tosin löysähkösti taitettuna.

Nuorille suunnatun uuden Tintti-sarjan koko ei ole tosin se perinteinen, amerikkalaisittain ilmaistuna 8½ x 11 tuumaa, vaan hieman pienempi 6 x 9. Tavallisestihan nuorille lukijoille tekstin kirjainkokoa suurennetaan, ja tätä taustaa vasten Pawuk pitää pienentämistä erikoisena ratkaisuna. Joissakin paljon tekstiä sisältävissä puhekuplissa käy lukeminen isommallekin hankalaksi.

Young Readers Editionin julkaisemisen Little Brown aloitti viime vuonna. Kahta aivan ensimmäistä seikkailua, Neuvostojen maata ja Kongoa ei tähän kirjasarjaan ole sisällytetty. Amerikka-seikkailukin on herättänyt keskustelua, ja joissakin yhdysvaltalaisissa kirjastoissa se on siirretty varastoihin vain tutkijoiden käytettäväksi.

1970-luvulla Hergé piirsi Amerikan osin uusiksi. Lähes kaikki mustat hahmot korvattiin vaaleampi ihoisilla. Keskustelua ovat herättäneet intiaanit, jotka on muutamia nimettyjä yksilöitä lukuunottamatta kuvattu stereotyyppisinä kansansa edustajina. Sisällöltäänhän tarina on vahvasti alkuperäisasukkaiden puolella, tuoden esiin heidän epäasianmukaisen kohtelun.

Little Brownin on tarkoitus saada uusi sarja päätökseen ensi vuonna. Nettikauppojen perusteella tähän mennessä on julkaistu kymmenen, niiden kaikkien kannet olen tähän tekstin rinnalle laittanut. Yksinkertaistetut kuva-aiheet eivät vedä vertoja alkuperäisille, yleensä paljon yksityiskohtia sisältäviä. Olettehan te ne nähneet.

Uudet kannet korostavat nimenomaan luotujen hahmojen ikonisuutta. Sama linjaus on havaittavissa muissakin uusissa Moulinsartin hyväksynnän läpikäyneissä Tintti-kirjoissa. Tosin kaikki aikaisemmat ovat olleet sarjakuvaa ja/tai Hergéä käsitteleviä tietoteoksia. Niihin kokonaisuuden purkaminen pienemmiksi osiksi myös kuvissa on luontevasti sopinut.

Siis ensimmäisenä herännyt närkästys oli tässä tapauksessa turhaa. Mutta eivät amerikkalaiset kustantajat ole vielä voittaneet sarjakuvafanien luottamusta klassikoita käsitellessään. Viime kuussa Big Planet Comicsin Jared raportoi ja näyttää esimerkkikuvin, kuinka Corto Maltese on rapakon toisella puolella silvottu taittamalla se uudestaan. How to Destroy a Comics Classic, otsikoi Jared.