Varovaista avautumista

P. Otié - Li Kunwu
Minun Kiinani 2. Puolueen aika
suom. Saara Pääkkönen
WSOY 2012
200 s.


[Isän aika] [Puolueen aika]

Kiinalaisen propagandapiirtäjän Li Kunwun elämään perustuvan trilogian toinen osa jatkuu suoraan ensimmäisen osan lopusta. Ensimmäisen osan, Isän ajan, lopussa ilmoitetaan puhemies Maon kuolemasta. Toisen osan alussa suuri osa kiinalaisista tuntui olevan toivottomia, tulevaisuuteen näköalattomasti suhtautuvia. Kunnes Puolue ottaa ohjat.

Kaikkiin kulttuurivallankumouksen epäonnistumisiin syynä oli salakavala Neljän kopla. Sähkösanoma pääkaupungista kertoi niin, ja kertoi myös tuon kansalle kokonaan tuntemattoman neljän koplan koostumuksen. Maon vaimokin oli ollut siinä mukana, kaikista pahimpana pukarina. Elämän ilo löytyi uudelleen, kansan armeijan sotilailla oli jälleen sanoma levitettävänään.

Puolueen ajassa kuljetaan Kiinan historiaa vuodesta 1976 jonnekin 1980-luvun alkupuolelle. Puhemiehenä on Hua, mutta enemmän kansalaisille ajateltavaa antoi keskussotilaskomission puheenjohtaja, toveri Deng Xiaoping. Ensin oli vapautettava ajattelu vallankumouksen voimaksi, ja sitten ei kissan värillä enää ollut väliä. Kunhan se pyysi hiiriä.

Keskushenkilö Xiao Li käy muutoksen läpi raskaimman kautta. Hän ilmoittautui karjanhoitajaksi, raskaaseen, loputtomaan työhön lehmien hoitajaksi. Li halusi tehdä isälleen kunniaa, päästä Puolueen jäseneksi. Ennen lehmienhoitourakkaa hänet hyväksyttiinkin kolmeksi viikoksi tuohon harvalukuiseen joukkoon (n. kaksi prosenttia kansalaisista oli puolueen jäseniä). Sukurasitus vei jäsenyyden.

Lin piirustustaidot muistettiin ja häntä pyydettiin mukaan uuteen propangandatuotantoon. Pari kuukautta meni ennen kuin Li sai ajatuksensa päivitettyä Maon jälkeiseen aikaan. Kun hänen piirroksensa julkaistiin Pekingin lehdessä, jäsenkirjakin järjestyi ilman nöyryyttäviä haastatteluja.

Dengin ajatusten myötä Kiinassa saattoi olla useampiakin yhtäaikaisia tavoitteita, ehkä osin ristikkäisiäkin. Vähitellen, varovaisesti Likin niihin tottui. Muut näyttivät omaksuvan häntä nopeammin.

Silti Puolueen ote oli ehdoton, aina perhesuhteisiin saakka. Uudelleenkoulutusleiriltä vapautettu isä oli jälleen tärkeä osa yhteiskuntaa ja valtakoneistoa. Pojalta kuitenkin salattiin isän vakava sairaus, vasta kuolinvuoteelle hänet päästettiin hyvästelemään. Ja isä viimeisiksi sanoikseen huolehti Puolueen parhaasta.

Li Kunwu piirtää varmalla kädellä herkkää jälkeä. Sarjakuvan lukeminen on nautinto, jota sujuva kuvakerronta siivittää.

Ensimmäinen osa päättyi Maon kuolemaan, toinen Isän kuolemaan. Osien nimet viittaisivat, että Xiao Lille Mao oli isä, ja isä oli Puolue. Miten tämä summautuukaan, selviää ensi vuonna.