Radiota kuuntelemalla voi oppia uusia asioita. Varsinkin, jos kanavana on Yle Radio1. Viime viikolla sain vastauksen monia vaivanneeseen kysymykseen: jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole todistamassa, niin kuuluuko siitä ääni? Muistojen bulevardilla Michel Legrand esitti kysymyksen iskelmälaulaen ja vastasi myös.
Nobody knows.
Poliisi on monissa medioissa kommentoinut, että Hyvinkään ampumisten motiivi voi jäädä selvittämättömäksi. Aikaisemmista ampumatapauksista poiketen Hyvinkään ampujaa poliisi on voinut kuulustella. Silti teon merkitys, järki on tavoittamattomissa.
Eräs opiskelukaverini aikoinaan selvitteli kaatuvan puun ongelmaa. Apunaan hänellä oli muun muassa Metsäntutkimuslaitokselta (Metla) saaput tilastot. En tiedä millaiseen lopputulokseen kaveri pääsi, taisi hänet muut työt imaista mukaansa ennen ratkaisua.
Hänellä oli kuitenkin selkeä malli, miten saada vastaus. Puun kaatuminen ja äänen syntyminen metsässä ei ollut yksittäistapaus, jonka edessä Michel Legrandin tavoin olisi luovuttanut. Ettei kukaan voi tietää.
Poliisin mukaan Hyvinkään ampuja oli "tavallinen nuori". Hänen taustassaan ei ole mitään, jonka perusteella viranomainen olisi voinut ennalta estää teon.
Poliisi tiedottaessaan alkoi rakentaa tarinaa tiedotusvälineiden puolesta. Epäilty oli "18-vuotias mies", kun taas ensimmäinen kuolonuhri oli "18-vuotias tyttö". Tämä on inhimillistä. Teot tulevat ymmärrettävämmiksi tarinoiden kautta.
Media ei kuitenkaan poliisin tarjoamaan aikaisemmista tapauksista oppineena tarttunut. Ampumisia on tapahtunut jo niin monta, ettei lehdistön tarvitse tarinaa niiden ympärille rakentaa. Uutisten seuraajilla on jo oma näkemys siitä, miksi ihmiset tekevät joukkosurmia.
Sisäministeri Räsänen oli "järkyttynyt", mutta jo rutinoituneesti kertoi "aikanaan valmistuvan selvityksen" vaikuttavan aselainsäädännön uudistukseen.
Räsäsen vastaus oli kuriyhteiskunnan vastaus. Jos "tavalliset nuoret" päätyvät äärimmäisiin tekoihin, vastaus ei voi olla kurin tiukentaminen. Pikemminkin liean löystäminen, tulevaisuuden tarjoaminen.
Gilles Deleuze on pohtinut länsimaisen yhteiskunnan muuttumista. Instituutioiden hallitsemista kuriyhteiskunnista on siirrytty informaation hallitsemiin kontrolliyhteiskuntiin. Elinikäinen oppiminen, kaupallisuuden läpitunkevuus, bonusjärjestelmät ja niin edelleen ovat kaksisuuntaista hallintaa. Kun aikaisemmin riitti, että totteli käskyä, niin nykyisin käsky on sisäistettävä, otettava osaksi omaa minuutta.
Diginatiivilla ei ole selkeästi määriteltyä sisäistä ja ulkoista elämää. Raja niiden välillä liukuu koko ajan, pitää olla joustava, valmis myönnytyksiin, oppimaan uutta. Perusasetelma on sellainen, ettet ole tarpeeksi. Kontrolli, hallinta antaa eväitä suoriutua, ja samalla se imaisee kuria tehokkaammin yhteiskunnan osaksi.
Ihmiselle kehittyvät joustavat arvot, joita presidentti Niinistö taisi sanoa epäarvoiksi. Syynä ei kuitenkaan ole kilpailu, kuten Niinistö arveli, vaan kontrollin, hallinnan tunkeutuminen liian pitkälle ihmisten sisimpään. Varaventtiilejä, äänettömästi kaatuvia puita ei ole.
Lehde kirjoittelevat asiasta viikkotolkulla ja saavat esiin aina uusia "yllättävia" tietoja.
VastaaPoistaViranomaistiedottamisesta kaksi asiaa.
Epäuskottavaa on näiden virkansa puolesta kommentoivien selvät lausunnot ennenkuin hekään pystyvät kaiken järjen mukaan paljoakaan tapahtumakulusta tietämään.
Räsäsen lausunto oli jonkun viestintäammattilaisen avustuksella suuniteltu jo etukäteen tämänkaltaisiin tilanteisiin. "Jotain sanon, kun en muuta osaa."
Paatero on kärkäs kertomaan: "Poliisi toimi hienosti!"
Minäkään en poliisin toiminnasta virheitä löytänyt, paitsi yhden ja suuren. Viranomaisten tiedottaminen oli todella hidasta.
Jos tekijän toiminta olisi todella muistuttanut Breivikiä, tilanne olisi todella surullinen.
Hätätiedotuksen antamiseen meni ehkä pari tuntia tapahtuneesta. Tekijä olisi ehtinyt tehdä monta iskua sillä välin.
Tuusulan tulipalosta taisi paljon näyttävämpää varoitusta olla, ja siitä jossakin nähdystä karhusta myös.
VastaaPoistaTämäkin tiedottaminen tullee joku päivä luupin alle.
Illalla A-Studiossa Rimpelä analysoi, että näitä on tulossa lisää. Ehkä niin, mutta syyksi en usko yhteiskunnan alimmalle portaalle jääniä nuoria miehiä. Eihän yksikään tekijöistä sellainen ole ollut. Ehkä syytä olisi ollut analyysissä ottaa huomioon myös tapahtuneet perhesurmat.
Pikemminkin vikapäänä on alemmalle portaalle joutumisen pelko ja pelottelu. Ei siellä jo oleminen.
Kaikkinainen epävarmmus on se, joka ihmisiä yleisesti syö.
VastaaPoistaAlkoi se punainen nauha tv:ssä juosta piippauksien kera joskus aamuyöllä.
Minä selasin internetiä, kävin välillä ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan asuntoni terassilla tihruamassa näreikköön: "Tulkoon per..e!"
Kun palasin internetin ääreen, ja luin keskittyneenä jotain tiedotetta, sähköt räppäsivät sekunnin katkon: pelästyin niin pirusti, varmaan kaksikymmentä senttiä tuolista pomppasin!
Tekee kieltämättä säikyksi teoista lukeminen. Onneksi perheen nuorison kanssa puhuminen rauhoittaa itseäkin.
VastaaPoistaSäikkymisestä muistuu mieleen toissakesäinen tapaus Varkaudesta. Paikallinen mies oli golf-mailan kanssa käynyt Kaura-ahon kioskilla. Siitä oli seurauksena, että poliisi eristi alueen.