Kuvataiteen päivänä

Eilen vietettiin kuvataiteen ja Helene Schjerfbeckin päivää. Suomen Akvarellitaiteen yhdistys on vuodesta 2004 lähtien yrittänyt saada heinäkuun 10. päivää vakiintumaan liputuspäiväksi. Ainakin eilen päivä sai pääuutisia myöten näkyvyyttä.

Ajankohta ja muistettava henkilö ovat Suomen liputuskalenteria ajatellen sopivat.

Savonlinnassa erään gallerian ikkunassa oli Schjerfbeckin työ. Mitenkään galleriaa väheksymättä ensimmäisenä tuli mieleen onkohan työ aito? Vaikka monet galleriat muuttavat potentiaalisen asiakaskuntansa perässä kesäksi oopperakaupunkiin, niin silti paikka tuntui erikoiselle sellaiselle taiteilijalle, jonka maalauksista maailman taidehuutokaupoissa maksetaan miljoonia.

Gallerioita Savonlinnassa vaikutti olevan aikaisempia vuosia vähemmän. Linnankatu 13:ssa oli esillä uutta grafiikkaa, pääosin viime talven aikana Pariisissa tehtyä. Yhdistävänä teemana oli tekniikka, kivipaino. Siitä juontui yhteisnäyttelyn nimikin, Ikuinen kivi. Kuutti Lavosen työt olivat keränneet jo useita pyöreitä punaisia tarroja vierelleen, muiden töissä niitä oli vielä vähemmän.

Käydessämme näyttelyssä esittelijöinä paikalla olivat Elina Sipilä ja Kaisu Sirviö. Kelpasi töitä esitellä, yhteisellä työhuoneella vietetty aika näkyi lopputuloksessakin.

Jos on ennen oopperaa aikaa ainoastaan yhdessä galleriassa käyntiin, suosittelen tätä.

Avoinna 15. elokuuta saakka.