Keskiajan lopun Suomessa, Naantalissa toimi reilun sadan vuoden ajan luostari. Sen perustamisen myötä syntyi Naantalin kaupunki 1443 ja paljon myöhemmin sen rantaan Wanha Naantali kauppa. Alkuvuodesta tämä kauppa julkaisi Seija ja Rauno Tirrin toimittaman ja kääntämän Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirjan (Wanha Naantali 2011).
Kolmikielinen kirja (suomi, ruotsi ja englanti) juontuu Naantalin luostarin aikoihin. Sen alkuperäistä tekijää tai tekijöitä ei tunneta, teoksen lähteinä ovat olleet vielä vanhemmat tanskalaiset ja englantilaiset yrttikirjat. Osa tekstistä on ilmeisesti Suomessa kirjoitettua. Esipuheessa mainitaan Naantalissa paljon kirjoittanut Jöns Budde, Suomen ensimmäinen kirjailija, mutta hänen tekemäkseen lääke- ja yrttikirjaa ei mainita.
Lääke- ja yrttikirja on yhdeksän foliolehden mittainen osuus Naantalin luostarin kirjaa (nadhen dals closters book), kaikkiaan luostarin kirjassa on 268 sivua. Elias Brenner löysi sen 1600-luvulla Turun tuomiokirkon romahtamaisillaan olleesta huoneesta, ja sittemmin käsikirjoitus on päätynyt Tukholman kuninkaalliseen kirjastoon.
Eläinfysiologian emeritusprofessori Rauno Tirri ja hänen vaimonsa, kääntäjä Seija Tirri ovat tehneet käännöksensä G. E. Klemmingin vuonna 1883 julkaiseman transkription pohjalta. Myös se on liitetty satasivuiseen teokseen. Käsikirjoitus on vanhin Suomesta tunnettu ruotsinkielinen hoito-opas, ja se käsittelee kahdeksaa eri yrttiä tai lääkeainetta.
Keskiajan lopulla lääketiede perustui vanhoihin tuttuihin tapoihin antiikin ajoilta. Hoitojen tarkoituksena oli saada ruumis ja ruumiinnesteet tasapainoon. Useimmat mainitut lääkeaineet (thus-suitsuke (pihka?), kataja, mirha, sinappi, koiruoho, nokkonen ja myrtti) kuvaillaan kuumiksi ja kuiviksi. Tästä voinee päätellä, että useimmat hoitoa vaativat sairaudet aiheuttivat ihmisille kylmän ja märän tilan.
Lääke- ja yrttikirjassa kerrotaankin useista erilaisista salva- ja juomasekoituksista, joita suositellaan horkkaan, märkiviin haavoihin, paiseisiin ja niin edelleen. Sinappia suositellaan vilustumisen estämiseksi.
Kylmän aiheuttamaksi taudiksi kerrotaan myös päänsärky. Siihen auttoi majavanhausta (Majavan castor-rauhaset ja niiden erittämä neste), hätätilassa myös majavan pissa. Pahimmatkin myrkytykset hoituivat majavasta saaduilla nesteillä, ainakin kirjan kirjoittanut vakaasti uskoi näin. Ja vakuutena oli mestari Pliniuksen (23—79 jKr) sana. Myrtin tehosta erilaisiin särkyihin Pliniuksen lisäksi todisti mestari Isaak (juutalainen oppinut, 830-920).
Mielenkiintoinen opus, jolla on pitkä traditio takanaan korkeasta iästään huolimatta. Jotakin kaikuja tästä ja vastaavista teoksista on nykyisissä vaihtoehtohoito-oppaissakin.
* Kirja Nostalgia Shopissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti