keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Tauko (Tacet)



Tänään tulee kuluneeksi sata vuotta säveltäjä John Cagen (1912-1992) syntymästä. Yllä on hänen kuuluisimman sävellyksensä nuotit sellaisina kuin säveltäjä ne kirjasi ylös vuonna 1960.

I tacet, II tacet, III tacet, yhteensä kolme taukoa. Yleensä sävellys tunnetaan sen ensimmäisen esityksen kestoon viittaavalla 4'33'' nimellä. Pianisti David Tudor ensiesitti teoksen 29. elokuuta 1952 Woodstockissa New Yorkissa. Tuolloin soittimena oli piano, ja osat kestivät 33 sekuntia, kaksi minuuttia 40 sekuntia ja minuutti kaksikymmentä sekuntia. Cage sittemmin määritteli, että teos voidaan soittaa millä tahansa kokoonpanolla ja sen kesto voi olla mitä tahansa.

Cagen kirjoittamasta huolimatta 4'33'' ja Tacet lasketaan yleensä eri sävellyksiksi. Samaan sävellysperheeseen lasketaan myös Cagen 1962 tekemä 0'00''.

Ylläoleva on kopioitu Ubuwebistä, joka on varsinainen 1900-luvun kokeellisen taiteen aarreaitta. Sen syövereissä on paljon erilaista aineistoa John Cagelta, ja lukuisilta muilta taiteilijoilta. Esitysten taltiointeja, levytyksiä, elokuvia, tekijöiden haastatteluja ja luentoja, tutkijoiden kirjoituksia ja jopa tv-sarjoja. Ubuwebissä vierähtää päivä jos toinenkin.

Suomen Yleisradio on muistanut Cagea monin tavoin. Tänään illalla Helsingin Musiikkitalosta tulee suorana lähetyksenä Yle Radio1:ssä John Cage sata vuotta -teemailta. Sen aikana on mahdollisuus kuulla myös 4'33''. Yleisöksikin saa paikalle mennä.


* Ubuweb Sound: John Cage
* Ubuweb: John Cage Tacet
* Yle: John Cage sata vuotta teemailta - linkkejä myös muihin Ylen Cagea käsitteleviin radio- ja televisio-ohjelmiin.



2 kommenttia:

  1. John Cagen 4,33 on lempisävellykseni, kuuntelen sitä alvariinsa niin että laitan samalla soimaan jotain muuta, yleensä oikein tiukkaa rokkia. Siten teokseen pystyy itse luomaan yllättäviä näkökulmia.

    VastaaPoista
  2. Cagen lähtökohta sävellystyötä aloittaessa oli vierailu äänilaboratorion ns. hiljaisessa huoneessa. Siellä hän kuitenkin luvatusta täydellisestä hiljaisuudesta huolimatta kuuli kaksi ääntä, matalan ja korkean. Cage tätä sitten selvitteli laboratotion teknikolta, joka kertoi äänten kuuluvan hänestä itsestään. Matala oli verenkierron ja korkea hermorakenteen tuottama. (tosin lääketieteen asiantuntijat ovat myöhemmin selittäneet, että hermot eivät kirsku eivätkä muitakaan ääniä päästele. Mahdollisesti oli kyse Cagen tinnituksesta, muusikkojen yleisvaivasta)

    Täydelliseen hiljaisuuteen ei siis ollut mahdollista päästä. Miksei sitten voisi säveltää teosta, jonka äänet kuulija itse tuottaisi?

    Cagelle on varmaan aivan sama, miten kuulija itse äänensä tuottaa. Eihän säveltäjä voi tarjota muuta kuin mahdollisuuksia.

    VastaaPoista