lauantai 10. marraskuuta 2012
Kauhua ja roskaa
Eilen Iin Yöväentalolla alkoivat Iik! kauhuelokuvafestivaalit. Tällä kertaa ehdin käydä katsomassa vain yhden elokuvan, koska ensi viikonlopun valmistelut ja tämän viikonlopun muut menot vievät ajan. Oikeastaan Iissä näkemäni Kauhun kummisedät (2002) oli tv-dokumentti Yle Teeman varhaisvuosilta. Ohjaaja Jouni Hokkanen summaa dokumentissaan suomalaista kauhuharrastusta.
55 minuuttisen dokumentin jälkeen ohjaaja Hokkanen, Night Visionsin festivaalijohtaja Mikko Aromaa ja raahelainen toimittaja Jussi Häkkilä keskustelivat Iin festivaalijohtaja Antti Näyhän johdolla. Hokkasen dokumentissa kauhuharrastusta lähestyttiin henkilöiden kautta. Monet haastatelluista ovat myös sarjakuvapiireistä tutut: Petri Hiltunen, Nalle Virolainen, Harto Hänninen, Toni Jerrman. Monien 1960-luvulla syntyneiden tie kauhun maailmaan kulki 1970-luvulla ilmestyneen Shokki -lehden kautta.
Liikkuvan kuvan harrastamiseen innoittajana monelle oli Suomessa vuosina 1987-2000 voimassa ollut ankara videolaki. Videolaitteet tekivät läpimurron Suomessa 1980-luvun alussa, vuonna 1980 niitä oli maassa dokumentissa olleen Ajankohtaisen kakkosen pätkän mukaan jo kymmenentuhatta kappaletta. Laitteiden mukana tulivat vuokrattavat videot, ja huoli siitä mitä lapset ja nuoret saattavat nähdä.
Keskustelussa ja dokumentissa Aromaa muistutti, että suuri osa kauhuelokuvan klassikoista oli Suomessa kielletty jo 1930-luvulta lähtien. Videot toivat mahdollisuuden nähdä näitäkin elokuvia, ja eduskunnassakin käynnistynyt keskustelu vauhditti intoa katsoa niitä vielä kun oli mahdollisuus. Lain tultua voimaan kopion kopiot kiersivät kaveripiireissä.
Ajankohtaisen kakkosen pätkä väkivaltaelokuvista oli kuin mainos teini-ikäiselle, keskustelussa pohdittiin. Kielletty hedelmä kiinnosti. 1980-luvun alussa "tutkiva journalismi" yritti paljastaa videovuokraamotoiminnan mädännäisyyden. Dokumentissa eräs toimittaja lähetti 14-vuotiaan pojan vuokraamoihin. Jo toisesta poika sai lainaksi väkivaltavideon. Yleisö rähähti nauruun kun poika kaivoi sen kassista -- kyseessä oli Likainen Harry (1971).
Videolain mukaan vuokrata ei saanut sellaisia elokuvia, joille ikärajaksi oli määritelty K18. Elokuvateattereissa näitä filmejä sai esittää. Koska näitä pääosin vanhoja, kulttimainetta saaneita elokuvia ei normaalissa ohjelmistossa ollut, muutamat harrastajat saivat ajatuksen järjestää elokuvafestivaaleja. 1990-luvun alussa oli useampia yrityksiä, muun muassa Porissa ja Kemissä. Edelleen hengissä on 1997 aloittanut Night Visions. Iin festivaalit syntyivät lain kumoamisen jälkeen 2002.
Keskustelussa Näyhä muistutti, että Hokkasen dokumentin nimessä kauhun sijaan olisi yhtä hyvin voinut olla roska. Erityisesti Jerrman ja Hiltunen pohtivat tätä dokumentissakin. Useimmat kielletyt elokuvat olivat huonoja, niiden kiinnostavuus syntyi muista kuin elokuvallisista arvoista. Usein sellainen on ällitys ihmisyyden äärellä. Miten joku on tosissaan voinut kuvitella tällaisella olevan kaupallisia mahdollisuuksia?
Nykyisin tarjontaa on enemmän kuin ihminen ehtii eläissään katsoa. Tarvitaan siis asiantuntevia vinkkejä siihen mitä kannattaa katsoa. Roskankin osalta. Kauhuelokuvafestivaalit ovat erinomainen paikka tällaiseen. Varsinkin kun kaverit on mukana.
* Iik! Kauhuelokuvafestivaali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti