Adolf Hitlerin kuolema

Eilen marketissa käydessä unohduin pitkäksi aikaa kirjaosastolle. Hyllyssä oli kaupan Simon Dunstanin ja Gerrard Williamsin Hitlerin pako (Minerva 2012). Kirja alkaa brittiläisen alkuteoksen Grey Wolf: The Escape of Adolf Hitler kustantajan esipuheella, jossa vakuutellaan täydellistä vastahankaisuutta kustannuspäätöksen tekemiseen monessa eri vaiheessa. Kun kirja on kaupan hyllyissä, omissa käsissä suomennoksena ja tässä kirjoituksessa arvioitavana, niin ei lukijan tarvitse arvailla mihin lopputulokseen kustantaja päätyi. Esipuhe on hieno tunnelman nostattaja.

Dunstanin ja Williamsin pääteesina on, että Berliinissä bunkkerissa kuolivat Hitlerin tunnettu kaksoisolento Gustav Weber ja Eva Braunia esittänyt näyttelijä. Oikeat Adolf Hitler ja Eva Braun esikuntineen pakenivat salakäytävää myöten ja elelivät leppoisan loppuelämän Argentiinan Patagoniassa. Hitler olisi kuollut 13. helmikuuta 1962 73-vuotiaana rauhallisessa argentiinalaiskylässä lääkärin hänelle antamaan morfiinipistokseen.

Dunstan ja Williams tunnetaan pitkän linjan tv-toimittajina, muun muassa History Channelille tekemistään dokumenttiohjelmista. Dunstan on kirjoittanut paljon sotahistoriasta, sotahistoriaan keskittynyt Osprey Publishing on julkaissut kaksi hänen teostaan. Williamsin käsialaa oli Sudanin 1980-luvun alun nälänhätää käsitellyt dokumenttielokuva Strength to Cry (1983). Molemmat siis osaavat kertoa tarinan uskottavasti ja yleisöön vetoavasti. Kustantajan esipuhe on oleellinen osa uskottavuuden rakentamista.

Hitlerin selviämisellä ja pakenemisella Etelä-Amerikkaan on spekuloitu paljon. Ensimmäisenä Berliiniin saapuivat Neuvostoliiton sotilaat, joten venäläiset valloittivat bunkkerin ja löysivät siellä olevat ruumiit. Yksin tämä herätti myöhemmin epäilyksiä. Voiko kommunistin sanaan luottaa? Hitlerin poltetut luut päätyivät Moskovaan (ainakin pääkallo) ja Kylmän sodan aikana sitä noin vain menty katsomaan ja tarkastamaan. Argentiinaan ja Paraguayhin pakeni sodan jälkeen koko joukko korkea-arvoisia natseja. Israelilaiset etsivät heitä CIA:n avustuksella, ja moni saatiinkin oikeuden eteen vastaamaan sotarikoksista.

Teoksen mukaan Hitlerillä ja Braunilla olisi ollut vanhuuden ilonaan kaksi tytärtä. Toinen näistä olisi syntynyt jo 1930-luvulla Saksassa. Yleensä suhdetta on pidetty lapsettomana. Teos perustaa monet väitteensä yhdysvaltalaiseen tiedustelutietoon. Kirjan loppuun koottu näitä dokumentteja väitteiden tueksi.

Tiedustelutiedon käyttäminen historiantutkimuksen lähteenä on hyvin ongelmallista. Tiedustelupalvelut keräävät hyvin monenlaista: huhuja, juoruja ja kuulopuheita. Näiden pohjalta agentit kehittelevät lisäksi mahdollisia skenaarioita, tekevät olettamuksia siitä mitä olisi voinut tapahtua. Eivät nämä kuvitelmat ja kuvittelut sen todemmiksi muutu, vaikka ne kirjoitettaisiin koneella puhtaaksi FBI:n viralliselle paperille.

Etenkin 1950- ja 1960-luvuilla kaikki vähänkään erikoinen tuntui päätyneen tutkittavaksi. 1960-luvun puolivälissä FBI selvitteli, mitä Richard Berry oikeastaan sanoi laulussaan Louie Louie (1963).  Viisi- tai kuusivuosikymmentä myöhemmin tehdyt haastattelutkaan eivät tällaisessa tapauksessa kovin luetettavia ole.

Hitlerin pako on vetävästi ja uskottavasti kirjoitettu teos. Mutta ilmaisutapa ei ole sama kuin totuus. Tämän perusteella ei ole syytä muuttaa käsitystä Hitlerin kuolinajasta ja -paikasta. Kuolinsyyhän Dunstanin ja Williamsin mukaan oli sama: itsemurha.