Alkuvuoden kirja-alennusmyynnit ovat menettäneet merkitystään muutaman vuosikymmenen takaiseen. Kirjoja on nykyisin halvennetuin hinnoin myynnissä entistä useammassa paikassa. Ennakkotilauksia en ole tehnyt vuosiin, entistä harvemmin alennusluetteloitakaan selannut.
Suomalaisen kirjakaupan markkinointitilassa kävin kuitenkin tarjolla olevaa katsomassa. Mukaan tarttui Marjane Satrapin Luumukanaa (Like 2008), josta Veera Antsalo on kirjoittanut mainion ja tyhjentävän arvion tuoreimpaan Säröön (no 21, 2012).
Marjane Satrapi on nyttemmin ranskalaistunut Iranissa syntynyt sarjakuvataiteilija. Hän sarjakuvansa usein sijoittuvat Iraniin, Persiaan. Omia nuoruusvuosia käsittelevä Persepolis (Otava 2004) oli Satrapin läpimurtotyö.
Myös Luumukanaa sijoittuu Iraniin, vuoteen 1958. Satrapi kertoo sukulaisensa, muusikko Nasir Alin kuolemasta. Albumin aluksi Nasir Ali kohtaa naisen, jolta hän kysyy "Eihän nimenne sattumoisin ole Iran?". "Ettekö muista minua?" Nainen kielsi muistavansa, vaikka hyvin tunnistikin.
Luumukanaa on variaatio vanhasta tutusta teemasta, epäonnisen rakkauden aiheuttamasta riuduttavasta kuolemasta. Satrapi kertoo ja piirtää tarinan tuoreesti ja uskottavasti. Teema ei tunnu lainkaan kuluneelta hänen käsittelyssään.
Elämänhalunsa menettänyt Nasir Ali päättää kuolla. Ja kahdeksan päivän päästä oli kuollut. Hän ei päätynyt oman käden ratkaisuun, vaan ruumis yksinkertaisesti alistui hengen tahtoon.
Ehkä tarinan taika on ikivanhassa persialaisessa kulttuurissa. Äkkiseltään tuntuu, että minkä tahansa aikakauden Eurooppaan sijoitettuna kertomus menettäisi uskottavuutensa. Ja harvemmin riutujan roolissa on mies.
Rakkaus kannattaa elämää. Ja jos menettää uskonsa siihen, on valmis kuolemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti