Mikko Mustasaari ja Aapo Kukko
Aave Stream Cityssä
Lempo Kustannus 2012
90 s.
Miksi näiden elokuvien täytyy viimeisillä metreillään kääntyä yltiöyksilöllisyyden ja oikeistolaisten arvojen edistäjiksi? Näin kysyi Suomen Sosialidemokraatin toimittaja takavuosina Clint Eastwoodin elokuvia käsitellessään. Varsinaisena arvostelun kohteena taisi olla Likainen Harry, mutta jutussa arvostelu laajentui myös koko yhdysvaltalaista lännenelokuvagenreä kohtaan. Mikseivät tarinat koskaan pääty ideologisesti toisin?
Italialaisessa spagettiwesternissä eivät juonikaaviot ole olleet aivan yhtä yksioikoisia kuin valtameren takana. Myöskään Mikko Mustasaaren (s. 1982) ja Aapo Kukon (s. 1991) yhdessä käsikirjoittamassa ja Kukon piirtämässä lännensarjakuvassa asiat eivät mene niin kuin lajityypissä on totuttu. Mustasaari ja Kukko osoittavat kunniaa muun muassa Lee Marvinille, Jack Palancelle ja Sergio Leonelle. Idea käsikirjoitukseen syntyi Leonen ohjaamaa Kourallinen dollareita -elokuvaa katsellessa.
Parrakas muukalainen saapui pieneen kaivoskaupunkiin 1800-luvun loppupuolella. Hänellä oli mielessään vallankumous. Ensimmäiseksi hän sotki pormestarin ja tuomarin virkoja hoitavan kaivoksenomistajan järjestämät hirttäjäiset.
Alkuasetelma on lännenkuvaukselle erittäin tyypillinen. Yksi rohkea ja kyselevä junantuoma riittää staattisen, kauhun tasapainoon perustuvan yhteisön myllerrysten kipinäksi. Aloitteentekijän kohtalo oli tällä kertaa ohrainen. Muukalaisen sanat olivat kuitenkin tehneet vaikutuksen ja tuntuvat palaavan kummittelemaan. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden sanoma upposi otolliseen maaperään.
Lännentarinoiden genressä tekijän liikkumavara on rajattu. Karl Marxin näköisiä agitaattoreita ei lännen raiteilla ole juurikaan nähty, vaikka esimerkiksi Jack London näytti miten he maisemaan sopisivat. Mustasaari ja Kukko ovat omalla tavallaan lähteneet kunnioittamaan tätä harvoin kuljettua polkua. Loppuratkaisu ei kuitenkaan ole sellainen kuin Sosialidemokraatin elokuva-arvostelija kaipasi.
Kukon mustavalkoinen, kontrasteihin perustuva kuvitus on tarinan henkeen hyvin sopiva. Lännensarjakuvan perinteet ovat tekijöille tutut. Stream Cityn hautausmaalla tosin lepää nimettyinä vain elokuvantekijöitä. Sarjakuvan lähikuvien runsaus tulleekin ohjaaja Sergio Leonelta. Tex Willereissä tai Ken Parkereissa ei vastaavaa tunnelman luontia ole nähty. Kelpo länkkäri: jotakin uutta, jotakin vanhaa ja rutkasti lajityypillistä käyttäytymistä.
Julkaistu Kaltiossa 1/2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti