Tänään 1828 Nürnbergin kadulle ilmestyi oudosti kulkeva nuori teini. Eräälle suutarille tämä puhekyvytön poika ojensi kirjeen, joka oli osoitettu Nürnbergin kevyen ratsuväen kapteenille. Asiaa ruvettiin tutkimaan ja selvittelemään. Pojalla oli mukanaan toinenkin kirje, ja niiden perusteella selvisi jotakin taustoista.
Poika osasi löydettäessä puhua vain kaksi lausetta: "minä olen Kaspar Hauser" ja "haluan olla ratsastaja kuten isä". Kaspar kirjeiden perusteella oli nuoren äidin Nürnbergiin lähettämä, joku joukko-osastosta oli pojan isä. Lapsen toivottiin pääsevän sotilaaksi 17 vuotta täytettyään. Sitä löytölapsi tuntui itsekin haluavan.
Professori Daumer otti pojan hoitoonsa. Olihan kyvytön ja valonarka ihmistaimen perin kiinnostava ilmiö. Nopeasti hän oppi, ja pian pystyi kertomaan aikaisemmista olosuhteistaan. Kasparia oli pidetty pienessä pimeässä huoneessa tai laatikossa, ja hieman ennen Nürnbergiin lähettämistä hänet oli opetettu kävelemään ja puhumaan mainitut kaksi lausetta.
Viisi vuotta löytämisen jälkeen Kaspar Hauser murhattiin. Tekijää ei saatu kiinni.
Kokonaan Kaspar Hauserin taustoja ei saatu ikinä selville. Hänen vanhemmikseen epäillään Badenin silloista suurherttuaa ja suurherttuatarta. Lapsi olisi napattu vanhemmiltaan ja korvattu kuolemansairaalla vauvalla. Näin olisi ohjailtu tulevaa kruununperimystä.
Löytölapsi Kasparin tapaus tuli 1800-luvulla kaikille tutuiksi. Eilen mainitsemassani Hector Malotin Kodittomassa on monia Hauserin tapauksesta tuttuja yksityiskohtia. Juonen pääpiirteet ovat tosin löytölapsi Rémille paljon suotuisammat.
Werner Herzog tarttui Hauserin hahmoon 1970-luvun alkupuolella. Syntyi elokuva Kaspar Hauserin tapaus (Jeder für sich und Gott gegen alle, Länsi-Saksa 1974), joka palkittiin Cannesissa Grand Prixilla. Herzog tarkasteli miten yhteisö suhtautui henkilöön, jolla ei ole lainkaan sosiaalisten suhteiden tajua.
Sosiaalisuus ja yhteisöt. Niissä olisi paljon tutkittavaa ja oppimista, kuten Tukholman lähiöiden tapahtumat kertovat. Silti, ainakin Suomessa, sosiologian ja yhteiskuntapolitiikan rahoitus ja arvostus taitavat mennä aivan toiseen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti