Tomi Sonster
Luonnos seikkailuksi
ntamo 2012
58 s.
Oululainen Tomi Sonsterin nimimerkin taakse kätkeytyvä runoilija tuntuu viihtyvän yliluonnollisen oloisissa maailmoissa. Ensimmäinen kokoelma, Siihen mihin tonttu astuu (ntamo 2009), oli surrealistista fantasiaa, ja se luokiteltiin myös osaksi vähälukuista suomalaista science fiction-runoutta. Toinen kokoelma Luonnos seikkailuksi jatkaa samoilla linjoilla, tosin uutuudessa ei enää rakennetta koneita, vaan tunnutaan olevan jo valmiissa maailmassa. ”Tulkitsijat”, jotka on ehditty jo kriitikoiksikin tulkita, hallitsevat kaupunkia aivoenergiallaan. Pormestari antaa kertojalle tehtäviä, joiden suorittaminen ei onnistu.
Teos tuo mieleeni koti-isäajat alle kouluikäisten tyttärieni kanssa. Sonsterin runoissa vilahtelevat muiden muassa sellaiset toimijat kuin lastenvaunut ja isä, joten ajatus kuljettaa arkeen pienten lasten kanssa. Runossa Työnsin lasta vaunuissa ammutaan koira ja sen omistajaperhe vaunuissa makaavan unirauhan saamiseksi. Teolla tienattiin taivaspaikka. Meillä kiirehirviöt joskus yllättivät ja isän ohjailema seikkailu kaupungissa jäi suunnitelmaksi.
Sonsterin kieli on täsmällistä ja yksitotista. Sanojen monimerkityksellisyydellä ei kokoelman runoissa leikitä. ”Tämä kastelukannu nokkii puutarhurin / päätä kunnes hän muuttuu kasviksi.” Toisen säkeen aloittava ”päätä” tuntuu hetken pään ja päättämisen merkitysten yhdistymä, mutta ei ole muuta kuin ruumiinosa. Sen varmistaa viimeistään seuraava säepari. ”Tämä tamponi syöksyy diktaattorin / korvaan ja imee hänen aivonsa tyhjiin.”
Edellisistä säepareista voi havaita, että Sonster on todellakin surrealisti. Lapsiperheen arki on täynnä kummallisia, vakavia uhkia. ”tuijotan tietokoneen ruutua ja harkitsen sijoituksia / poikani putoaa portaita ja saa aivovamman. / Annan rahat hyväntekeväisyyteen, / poikakoti syttyy tuleen.” Tulkitsijat saavat helposti herkän tasapainon sijoiltaan. ”mutta se, mitä söin, ei tehnyt minusta hirviötä / vaan määrä.” Runossa Maagisia voimia eräs perheenisä harjaantuu palkkamurhaajaksi nukuttamalla lapsia.
Teoksen surrealistisista kuvauksista rakentuu oma maailmansa ja tarinansa. Kuoleman kauhut, hautakivet ja kuolleet kädet palaavat tuon tuostakin vaatimaan huomiota. Kaupungin koneistot vaativat hoitoa ja toimenpiteitä. Luonnos seikkailuksi tarjoaa lukijalle useita tulkintamahdollisuuksia. Voi nämä pormestarit ja rakenteet nähdä myös kirjallisen kentän kuvauksena, jos haluaa.
Julkaistu Kaltiossa 1/2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti