keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Katukolina
Kun uudet teknologiat alkavat tulla arkisemmiksi, niin niiden vastustus tapaa kasvaa. Uusia mahdollisuuksia kavahdetaan ja entisenlaisen elämän muuttumista pelätään. Yksi tehokas keino vastustaa muutoksia on kautta aikain ollut vetoaminen lääketieteeseen. Näin tapahtui internetin kanssa (lapsiporno/pornosuodatus, peliriippuvuus) samoin kun autojenkin reilut sata vuotta sitten. Autojen tuottama lääketieteellinen haitta oli niiden tuottama ääni ja tärinä, jotka molemmat häiritsivät rehellisten kansalaisten yöunia.
Niin sanottu katukolinakysymys on Helsingin kaupunginvaltuuston käsiteltävänä vuonna 1913. Alkuvuodesta valtuusto oli lähettänyt asian valmisteltavaksi maistraattiin. Useat sikäläiset lääkärit olivat tehneet ehdotuksen katukolinaa vähentäviksi toimiksi ja maistraatti toukokuussa palautti asian valtuuston tutkittavaksi. Lääkäreiden ehdotusten pohjalta laaditut säännöt oli tarkoitus liittää osaksi kunnallisasetuksia. Pääajatuksena oli kaupungin yön hiljentäminen.
Säännöillä kiellettiin muiden kuin kumipyöräisten automobiilien liikkuminen iltakymmenen ja aamukuuden välillä. Yöllä äänimerkkiä ei saanut käyttää kuin kerran ja lyhyesti. Lisäksi yöllä käytetyn äänenantolaitteen oli oltava kumea- eli syvä-ääninen. Auton turha tyhjäkäynti ei ollut sallittua.
Raitiovaunuilta kiellettiin myös ylenmääräisten merkkiäänien päästäminen. Yöllä liikkellelähtömerkkiä ei tarvinnut antaa eikä päivän tapaan muita merkkejä tarvinnut toistaa.
Lisäksi kiellettiin mattojen, huonekalujen ja vaatteiden tamppaaminen iltayhdeksän ja aamukahdeksan välillä.
Uudet säännöt eivät koskeneet poliisiautoja ja ambulansseja.
Näillä toimin katukolina saatiin varmaan vaimeammaksi, mutta tuskinpa näillä ratkaisuilla helsinkiläisten yleistä terveydentilaa suuresti kohotettiin.
* Helsingin kunnalliskertomukset 1875-1974 digitoituina netissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti