keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Millaisen Lenin-museon sinä haluat?


Eilen Kultakuumeessa käsiteltiin Tampereen Lenin-museota. Vuoden alusta museo on ollut osa Työväenmuseo Werstasta, ja nyt museota aiotaan uudistaa. Tähän kaivataan apua yleisöltä. Museon nykyinen näyttely on vuodelta 1986, museo on avattu yleisölle vuonna 1955. Vuodesta 1993 lähtien Tampereen Lenin-museo on ollut ainoa laatuaan koko maailmassa.

Lenin-museoilla on Suomessa ollut erityinen merkitys. Tampereen museo on tunnetumpi, se sijaitsee salissa, jossa Lenin ja Stalin tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1905. Kylmän sodan aikana Suomessa vierailleet neuvostojohtajat vierailivat museossa ja samalla isännät saivat mahdollisuuden kertoa vieraiden kotimaan perustajan pitäneen Suomea arvossa ja tunnustaneen sen itsenäisyyden ensimmäisenä valtiona maailmassa, antaneen Suomelle itsenäisyyden. Sitä, että Leninin tunnustus oli edellytyksenä länsivaltojen tunnustukselle, tuskin itävieraille mainittiin.

Koska Lenin ja Stalin olivat tuossa salissa ensimmäisen kerran tavanneet, Suomen ystävyys saatiin ulotettua myös Leninin seuraajaan, vaikka suurempia perusteita sille ei ollut.

Toinen Lenin-museomme oli Helsingissä. Oikeastaan se oli muistohuone Kustaa Rovion entisessä asunnossa. Lenin punkkasi siellä kesällä 1917 matkalla Pietariin.

Kyynisesti ajatellen suomalaiset tekivät kaikkensa, että meidän Lenin-museomme tulisi huomatuksi. Esimerkiksi valtion budjetissa Lenin-museoille oli oma momenttinsa. Muut museot saivat tyytyä yhteen ja samaan momenttiin.

Kun kysytään millaisen Lenin-museon sinä haluat, niin vastattakoon, että autenttisessa tilassa, tuossa samassa työväentalon salissa sijaitsevan. Tieto siitä, että on samassa huoneessa kuin nuo historian vaikuttajat, on merkittävämpi museokokemus kuin minkään näyttelyn sisältö.


* Lenin-museo
* Millaisen Lenin-museon sinä haluat?


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Samuli Paulaharju ja Kotiseutu


Vuonna 1909 perustettu Kotiseutu -lehti perustettiin keräämään paikallisia tarinoita ja julkaisemaan niitä ja niistä tehtyä tutkimusta. Sittemmin vuonna 1949 syntyi Suomen Kotiseutuliitto, joka jatkoi lehden julkaisemista aina vuoteen 1994. Tuolloin se yhdistettiin samoja tavoitteita ajavaan Hiidenkiveen. Kun se lopetettiin 2012, niin Kotiseutu teki paluun vuosikirjana. Vuoden 2013 vuosikirjassa Marjut Paulaharju kirjoitti Samuli Paulaharjusta sisustukseen liittyvän kansanperinteen kerääjänä.

Samuli Paulaharju oli ahkera Kotiseudun avustaja. Lehden alaotsikkona oli alkuvaiheessa Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja. Kuten lehden otsikkokuvastakin käy ilmi, kuultiin sitä kuusta jonka alla koti.

Jatkokertomuksiin olen koonnut Paulaharjun kirjoituksia lehden alkuvuosilta. Vaivaisukkoja ja Keski-Suomen asutustarinoita lukuunottamatta jutut ovat lähinnä paikallisia anekdootteja. Kihovauhkosen mukaan Iisalmen kirkkoa ei koskaan tehty valmiiksi. Taikauskon vuoksi kolme naulaa jätettiin pohjaan asti lyömättä.

Mutta lukekaa itse.


* Asutustarinoita Pohjois-Hämeestä. 5/1911
Junffuritanssi. 11/1910
* Kihovauhkonen. 10-12/1911
* Kirkonäijistä Pohjanmaalla. 10-12/1911
* Lasten haukkumalukuja. 2/1911
* Litamato. 4/1911
* Mytoloogisia tietoja. 6/1911
* Riimuurareista. 2/1911
* Salaoppeja. 3/1911


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Junttila, Kärpät


Ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta, että Oulun Kärpät voittivat jääkiekon Suomen mestaruuden. Ainakaan Oulussa. Juhlinta kaupungilla ja torilla on ollut melkoista.

Keväällä 2004 koko kaupunki tuntui olevan sekaisin, kun Kärpät voittivat vuosikymmenten tauon jälkeen. Juhlinnan jälkeen sain juhannukseen asti viikoittain paikata perheen polkupyörien kumeja. Silloin taisi tölkkioluella vielä olla ylimääräinen haittavero.

Joukkueen viides mestaruus vuonna 2008 (neljäs viiteen kauteen) ei enää herättänyt yleistä hulinaa. Ilta kaupungilla oli melko rauhallinen. Kuudes mestaruus tämän kauden päätteksi sai taas väkeä liikkeelle.

Kaupungilla pisti silmään erään pelaajan fanipaitojen määrä. Kolmannen ketjun laitahyökkääjän Julius Junttilan (s. 1991) nimi ja numero tuntui olevan useamman selässä kuin pelaajan paikka ja menestys antaisi odottaa. Kalevan urheilutoimittajat antoivat Junttilalle kausiarvosanaksi yhdeksän.

Markku Koski Sorsa-diagnoosissa (Odessa 1986) pohti sopivan nimen merkitystä julkisuudessa. Kosken diagnoosissa Kalevi Sorsa tuli valituksi SDP:n puoluesihteeriksi sopivan ja tarttuvat sukunimensä ansiosta.

Junttilan sukunimi selvästi ilmaisee tiettyä poliittista arvoasetelmaa tai ainakin elämänasennetta. Kun Junttilan numero on vielä 13, epäonnen luku, tällaisen fanipaidan päälle vetäminen on julkinen viesti.


Menneinä vuosisatoina Pohjanmaallakin yleinen suomalainen miehen nimi oli Juntti. Kirkonkirjoissa nämä Juntit kulkevat ruotsinkielisessä muodossa Jöns. Patronyymistä Jönsson se on muuntunut sukunimeksi Juntti tai Junttila. Arkikielessä nämä juntit ovat saaneet kyseenalaisen kunnian olla stereotyyppisiä maalaisia, moukkia ja sivistymättömiä typeryksiä.

Haukkuman voi kääntää edukseen. Se on politiikassa itseasiassa hyvin yleistä.


Kuva on kuvankaappaus Antti Kairakarin dokumenttivideosta mestaruusillalta



sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Limingan taidekoulun kevätnäyttely 2014


Eilen olivat Limingan taidekoulun kevätnäyttelyn avajaiset. Lukuvuoden satoa on esillä koululla 18. toukokuuta saakka.






lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mutkat oikova Frank Tagliano


Yle Femmalla Lilyhammerin toinen tuotantokausi on päässyt jo hyvään vauhtiin. Todistajansuojeluohjelman myötä Lillehammeriin muuttanut Frank Tagliano on saanut uudessa kotikaupungissaan asiansa jo hyvälle mallille. Mafiatyyli tuntuu purevan ja oikovan burokraattisia mutkia tehokkaasti pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossakin.

Frank Taglianoa näyttelee Steven Van Zandt, Bruce Springsteenin E Street Bandista tuttu Little Steven. Van Zandt nähtiin myös suositussa Sopranos -sarjassa.

Toisella kaudella mafiaotteiden käyttäminen alkaa muodostua jo maneeriksi. Lyö jo yli. Norjalaisille tuntuu kuitenkin kelpaavan, NRK:n sarja on kotimaassaan hyvin suosittu.

Taglianon asioiden järjestelytapa taitaa kutkuttaa norjalaisia. Suoraan sanominen ja oikoteiden käyttäminen nostivat kymmenisen vuotta sitten suureen suosioon Borettslaget -sarjan, jossa Robert Stoltenberg näytteli kaikki keskeiset roolit. Ylitse kaikkien muiden nousi Piirka Kellivoite Kollonemi, suomalainen maahanmuuttaja. Suomessa sarjaa esitettiin Piirka ja naapurit nimisenä.

Piirka on yritteliäs, etsii oikoteitä helpompaan elämään, mutta poikkeuksetta hän jää kiinni. Vaikkapa tullissa salakuljetuksesta vaikka halvan viinan tuonti Ruotsista tuntui niin hyvältä idealta.

Frank Tagliano kiinnijäädessään järjestää asiat parhain päin. Ensimmäisella kaudella niin, että useimmat osalliset siitä hyötyivät.



perjantai 25. huhtikuuta 2014

L'Unifolié


Tänään 1996 Kanadan viralliseksi kansallispuuksi nimettiin vaahtera. Maa on tunnettu vaahteroistaan jo pitkään, mutta kansallisen symbolin virallistaminen tuli poliittiselle agendalle vasta viime vuosituhannen lopulla. Vaahteran nimittäminen sujui sopuisissa merkeissä.

Vuonna 1980 kansallislaulun virallistaminen ei sujunut yhtä sopuisasti. O Canadan jo luultiin olleen maan virallisen kansallislaulun, ja ihmiset närkästyivät siitä ettei niin jo ollut. 1860-luvulla etenkin Kanadan englantia puhuneet olivat innostuneet The Maple Leaf Foreveristä ja yksinäisestä vaahterasta innoituksen saanut laulu oli vuosikymmenet kansallislaulun asemassa. Sata vuotta myöhemmin sitä harva kuitenkaan edes muisti. Kanadan kuninkaallinen hymni on edelleen hallitsijan mukaan God Save the Queen.

Jos vaahtera-aihe kansallislauluna ei kelvannutkaan, niin maan lippuun puu kelpasi. Monien Brittiläisen imperiumin entisten alusmaiden tapaan Kanadalla oli pitkään käytössä lippu, jonka ylänurkassa oli Union Jack, Iso-Britannian lippu. Nykyisen Maple Leaf -lipun Elisabeth II hyväksyi käyttöön vuonna 1965.

Vaahteranlehtilipussa valkoinen neliö symboloi lumista maata ja punaiset reunapalkit sitä ympäröiviä valtameriä.

Lippu on lanseerattu hyvin, sillä aikaisempaa harva muistaa. Taitaa unohtaminen johtua sen monimutkaisuudesta.


torstai 24. huhtikuuta 2014

Maakuntien rajalla


Kantatie 88:n varteen Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan rajalle on tehty levähdyspaikka. Mikään houkutteleva paikka se ei nykyisellään ole. Metsänhoidolliset toimenpiteet ovat tehneet maisemasta melkoista raiskiota molemmin puolin rajaa. Yllä olevassa kuvassa Savo on oikealla, Pohjanmaa vasemmalla.




keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hylätty pientila


Autiotalot, -tilat ja muut hylätyt paikat herättävät haikeutta ja kysymyksiä. Mikä lienee tarina tämän tilan taustalla? Elämän jäljet hitaasti mutta vääjäämättömästi peittyvät.






* Erikoisempia hylättyjä paikkoja esittelee Esoteerinen maantiede.


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Brasilia, ohoi!

Francisco Aurélio de Figueiredo e Melon (1854–1916)
kuvaus Brasilian löytymisestä.

Tänään vuonna 1500 portugalilainen Pedro Alvares Cabral matkallaan Intiaan löysi Brasilian. Maissa he kävivät seuraavana päivänä, sittemmin paikka tunnetaan Porto Segurona Bahiassa. Carbal johti kolmentoista laivan retkikuntaa. Se oli suunnittellut reittinsä niin, että se välttäisi Guineanlahden tyvenet. Koukattiin siis lännenpää matkan jouduttamiseksi.

Jälkikäteen ajateltuna matkan merkittävin löytö sivuutettiin nopeasti. Uuden alueen ajateltiin olevan saari, ja sellaiseksi se nimettiin, Vera Cruzin saareksi. Vasta seuraavana vuonna Etelä-Amerikan rannikolle tullut Amerigo Vespucci ymmärsi löytäneensä uuden mantereen. Hänen nimensä mantereelle annettiin.

Nyttemmin tiedetään Amerikoissa jo käydyn pari sataa vuotta aikaisemmin. Noiden matkaajien nimet ja laivat ovat kadonneet historian hämäriin. Aihetodisteet ovat kuitenkin kiistattomat. Konkistadorien kertomuksista voi lukea banaaneista ja kanoista, jotka eivät alkuperäiseen luontoon kuuluneet. Espanjalaiset valloittajat eivät tätä ymmärtäneet, mutta myöhemmät kertomusten lukijat kyllä. Arkeologiset löydöt Amazonasin alueelta sijoittavat uutuudet 1300-luvulle.

Väestöpaine on usein aliarvioitu historiallinen voima. Se saa ihmiset kehittämään monenlaisia strategioita ja uusia keksintöjä elämisen edellytysten turvaamiseksi. Uusien asutettavien alueiden valloittaminen on klassinen ratkaisu, mutta väestöpaine saa aikaan muutakin. Ajateltakoon vaikka maataloutta. Monet 1500-luvulla käyttöönotetut viljelyä tehostavat innovaatiot oli keksitty jo 1300-luvun alussa, mutta musta surman verotettua väestöä niitä ei tarvinnut ottaa käyttöön.

Cabralin retki Intiaan oli onnistunut. He saivat lastit pippuria ja perustivat tehtaan Keralaan Kalikutin kaupunkiin, jossa Vasco da Gama oli pari vuotta aiemmin käynyt. Kolmestatoista laivasta takaisin Portugaliin tosin palasi vain neljä. Kotimatkalla laivasto purjehti lähempänä Afrikan rannikkoa, joten uusia havaintoja Vera Cruzin saaresta ei tehty.

Maailmankuva oli hieman laajentunut. Cabralin retkien jälkeen maailman kartta näytti Alberto Cantinon mukaan seuraavalta:


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Raudankylmään jäähän valettu


Gerður Kristný
Verikavio
suom. Tapio Koivukari
Savukeidas 2013
128 s.


Yhdessä Eddan saagoista kerrotaan miten hedelmällisyyden jumala Freyrille haettiin jalkavaimo jättiläisten maasta. Miespuolinen Freyr, Freijan veli, istuutui luvatta ylijumala Oðinnin istuimelle ja näki siltä kaikkiin yhdeksään maailmaan. Istuin oli tarkoitettu ainoastaan Oðinnille, ja syystä. Freyr oli nähnyt liikaa ja halusi välttämättä saada Jötunheimarin eli jättiläisten maan kauneimman neidon, Gymirin tyttären Gerðurin omakseen. Maailmojen rajat muuttuivat pysyvästi ja Freyriä odotti ankara tuomio maailmanlopun jumalten tuomiossa.

Freyr lähetti palvelijansa Skírnirin hakemaan Gerðuria. Palkkioksi luvattiin matkalle mukaan annetut Verikavio, mahtava hevonen ja hiidennahkaan pystyvä miekka. Eddassa Gerður lähtee Skírnirin mukaan miehelään. Saagaa on käytetty islantilaisissa hääseremonioissa ja laajemmin se on ymmärretty allegoriaksi maanviljelyksen aloittamisesta.

Gerður Kristný (s. 1970) kertoo tarinan uudelleen. Runoilija antaa saagojen kaimalleen äänen, jota ei ole aikaisemmin kuultu. Samalla tarina muotoutuu alhaalta kerrotuksi, maasta nousevaksi. Tämä näyttäytyy lukijalle kirjan sivuilta konkreettisestikin. Runoelman tekstit on sijoitettu sivujen alalaidasta lähteviksi.

Verikavio (alk. Blóðhófnir) jakautuu viiteen kohtaukseen, joissa jo varhain ilmaistaan ettei Gerður ole noin vain haettavissa ja alistettavissa. Skírnirin miekan täytyi uhata väkevillä lauluilla ennen kuin ”Manatar iski / periksiannon / mieleni pohjaan”. Hiisineito Gerður osoittaa, että yhtä hyvin kun ylhäältä laskeudutaan, niin alhaalta voi nousta.

Gerður Kristnýn ilmaisu on niukkaa, vähäeleistä ja pyrkii keskittymään olennaiseen. Runoelma on kokonaisuus, sen yksittäisiä runoja ei ole muutamia tuokiokuvia lukuunottamatta tarkoitettukaan nousemaan toisten yli. Eddan jumaltarujen aikaisempi tuntemus helpottaa kertomuksen seuraamista. Suomentaja Tapio Koivukarin teokseen kirjoittamat jälkisanat opastavat aiheeseen perehtymättömänkin hyvin runoelman maailmaan.

Kun tarina kerrotaan uudelleen, sen sisältö muuttuu. Kun aikaisemmin äänetön kertoo, tarinan sisältö muuttuu dramaattisemmin. Toisten kertojien sankarit muuttuvat toisten pahantekijöiksi. Oðinnin istuin ei sovi muille kuin tuolle yksisilmäiselle itselleen. Kullekin on osansa kokonaisuudessa, ja sen yläpuolelle kohottautuminen kostautuu tavalla tai toisella.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Topeliuksen puisto, Oulu


Oulun kirjailijapuistoista on tänään esittelyssä Topeliuksen puisto. Se sijaitsee Alppilan ja Toppilan välissä ja on kooltaan melko suuri. Eino Leinon puiston tapaan puistossa on urheilukenttä ja muutoin alue on hoitamatonta jättömaata. Kaupungin liikuntatoimi on osoittanut puiston paintballin harrastamiselle, mutta jälkiä siitä ei maastossa näy.

Sakari Topelius kävi Oulussa koulua 11-13-vuotiaana. Täällä hän oppi suomea ja tutustui romaanikirjallisuuteen. Tätien kotikirjastossa olleet historialliset romaanit taisivat jättää pysyvän jäljen.







lauantai 19. huhtikuuta 2014

British Pathén uutisfilmejä



British Pathé, yksi 1900-luvun suurimpia uutisfilmien tuottajia, on julkistanut Youtubessa yli 85 000 erilaista uutistapahtumiin ja ajan ilmiöihin liittyvää kuvareportaasia. Vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta. Mukana ovat käytännössä kaikki viime vuosisadan merkittävät tapahtumat kuningatar Viktorian hautajaisista maailmansotien kautta prinsessa Dianan hautajaisiin unohtamatta elokuvatähtiä, mannekiinejä, laulajia ja urheilijoita. Katsotuin pätkä on Arnold Schwarzeneggerin voittamista vuoden 1969 Mr. Universe -kisoista Kölnistä.

Joukossa on myös Suomea käsitteleviä uutisfilmejä. Suomen kamppailua Venäjää vastaan seurataan, Helsingin olympialaisista on paljon kuvamateriaalia ja pohjoista luontoa ylistetään. Myös Tauno Luiron mäkihypyn maailmanennätys vuonna 1951 noteerataan (yllä).

Jos etsii jotakin tiettyä tapahtumaa, niin Youtuben hakuominaisuuksilla se on hieman vaikeaa. Helpommin tietyn pätkän löytää British Pathén omien nettisivujen avulla. Haulla "Finland" sivusto tunnistaa 154 filmiä. Youtubeen on laitettu myös sellaisia filmejä, joita ei ole aikanaan käytetty.

* British Pathé Youtube-kanava
* British Pathén kotisivut



perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uudessa Kaltiossa


Tänään linkkejä Kaltioon. Eilen ilmestyneen Kaltion nettisivuilla on kaksi kirjoittamaani juttua.






Filosofia ja huumori ovat sellainen pari, jota ei ole usein yhdessä tavattu. Kiinnostus vitsien filosofiaan on kuitenkin kasvussa, ja esimerkiksi Slavoj Žižek teoksissaan ja luennoillaan kertoo usein vitsejä. Ylipäätään tunnutaan olevan sitä mieltä, että huumoria on tutkittu liian vähän. Vitsit kannattaisi ottaa vakavasti.

...





Bengt Pohjanen: Faravidin maa. Barents 2013.


Yksi meän kieltä elävänä pitävistä kirjailijoista on Haaparannalla asuva Bengt Pohjanen (s. 1944). Hänet tunnetaan myös Överkalixin eli Ylikainuun kirjailijatalolta. Pohjanen on kirjoittanut erilaisia tekstejä kolmella eri kielellä, ruotsiksi, suomeksi ja tietenkin meäksi.

...


Niin, ja ensi vuonna 70 vuotta täyttävä Kaltio on pohjoinen kulttuurilehti, jonka voi tilata kotiinsa edulliseen hintaan. Tilauksen voi tehdä helposti netissä.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Hongkongin kreivitär


Eilen armoitettu elokuvantekijä Charles Chaplin olisi täyttänyt 125 vuotta. Chaplinin tuotanto on hyvin tuttu, mutta viimeinen elokuva Hongkongin kreivitär (1966) on jäänyt jostakin syystä näkemättä. Elonetin mukaan sitä on televisiossakin usein esitetty, tosin viimeisestä kerrasta on jo kymmenen vuotta.

Aikoinaan Hongkongin kreivitär ei saanut kovinkaan suopeaa vastaanottoa. Nyttemmin elokuvaa on arvostettu enemmän. Chaplin itse on filmissä vain hyvin pienessä sivuroolissa vanhana palvelijana. Suuremmissa sivurooleissa ovat poika Sidney Chaplin ja tytär Geraldine Chaplin.

Pääroolit oli miehitetty ajan suurin kuuluisuuksin. Marlon Brando oli ministerin pestiä odottava Ogden Mears, joka sai kuitenkin tyytyä Saudi-Arabian suurlähettilään virkaan. Sophia Loren esitti Nataschaa, Hongkongin kreivitärtä, Venäjältä Kauko-Itään päätynyttä pakolaista. Oikea aatelinen hän ei ollut, olivatpa Hongkongin sutenöörit havainneet keksittyjen arvonimien vilkastuttavan kauppaa.

Mears oli laivamatkalla Yhdysvaltoihin. Hongkongissa juhlittiin vaalivoittoa "aatelisneitojen" seurassa. Krapula-aamuna paljastui, että ministerinsalkku jäi saamatta ja hyttiin oli jänikseksi livahtanut yksi edellisillan kreivittäristä. Ja Mearsin vaimo oli tulossa laivalle Honolulussa. Tosin avioliitto oli ollut pelkkä kulissi jo vuosia.

Chaplin rakentaa näistä aineksista komedian, jossa on surumielinen pohjasävy. Kovan merenkäynnin kuvauksessa on viitteitä varhaisiin lyhytelokuviin, muutenkin toiminnallinen komedia ja hienovarainen ilveily ovat tuttua Chaplinia. Katsojalta meni kuitenkin aikansa havaita hienoudet. Sophia Lorenia on harvemmin nähty valkokankaalla naamaansa vääntelemässä.

Kaikkien draaman lakien mukaan jommankumman päähenkilön olisi pitänyt kuolla. Chaplin on kuitenkin armelias ja jättää lopun avoimeksi.

Ei tämä mikään tusinakomedia ole. Yksityiskohdissa on lukuisia hienouksia ja kokonaisuus antaa ajattelemisen aihetta.


* Hongkongin kreivitär. Elonet.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

500 000


Eilen näillä sivuilla oleva Googlen laskuri pyörähti yli puolen miljoonan. Heinäkuusta 2010 lähtien näitä blogikirjoituksia oli katsottu ja luettu viisisataatuhatta kertaa. Syksyllä 2007 sivuille laittamani Sitemeterin laskuri osoittaa tätä kirjoitettaessa lukua 663 899. Tosin tämä laskuri oli vuoden 2013 ajan toimimaton, koska loppuvuodesta 2012 niin moni halusi lukea merkillisestä toisen maailmansodan aikaisesta Nazisin taistelusta.

Kiitos kaikille lukijoille ja kävijöille.

Blogia aloittaessa luin ohjeen, jonka mukaan ensimmäiset puoli vuotta pitäisi olla kokonaan seuraamatta kävijälukumääriä. Ohje oli hyvä, blogikirjoittaminen sai itsestä lähtevän luontevan suunnan enkä alkanut kirjoittamaan oletetuille, kuvitelluille lukijoille. Laskurien numerot kun eivät kerro lukijoiden laadusta ja mielenkiinnonkohteista oikeastaan mitään. Itse haluan tulla yllätetyksi, ja niin varmaan monet muutkin.

Koetan jatkaa samalla linjalla.


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Sanginjoen puolesta


Eilen ennen kunnanvaltuuston kokousta oli mielenosoitus Sanginjoen ulkometsien suojelun puolesta. Sanginjoen luonnonsuojelualueen perustaminen oli viime viikkoon asti jo melkein kirkossa kuulutettu asia. Viranhaltijat ja lautakunnat olivat saaneet aikaan yksimielisen kannatuksen saaneen ehdotuksen. Ympäristöministeriökin puolsi. Se kaipasi vain kaupunginhallituksen vahvistuksen.

Yksi vasemmistoliiton kaupunginhallituksen jäsen kuitenkin joutui menemään toiseen kokoukseen ja hänen varajäsenensä sairastui eikä päässyt kokoukseen. Voimatasapaino liikahti. Niinpä keskusta tekikin asiaa käsiteltäessä vastaehdotuksen, jonka mukaan Sanginjoen metsien hoitoa jatkettaisiin "kansallisten lakien" mukaisesti. Kokoomuslaiset kannattivat ehdotusta ja äänestys meni tasan 8-8. Keskustalaisen puheenjohtajan ääni ratkaisi, että suojelusta luovuttiin.

Siksi mielenosoitus.

Valtuutettujen mielenosoittajille pitämien puheenvuorojen perusteella kaupunginvaltuusto on ottamassa asian omaan käsittelyynsä. Tuolloin luultavimmin luonnonsuojelukanta on voitollinen. Mutta ei näköjään voi varmaksi sanoa ennen kuin kaikki leimat on virallisissa papereissa.





maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sargentin Stevenson


Tänään 1925 kuoli John Singer Sargent (s. 1856). Häntä on tavattu pitää amerikkalaisena taiteilijana, vaikka hän syntyi Italiassa, sai koulutuksen Ranskassa ja kuoli Isossa-Britanniassa. Sargent oli kuitenkin Yhdysvaltain kansalainen koko elämänsä ja ikuisti myös kotimaansa maisemia ja henkilöitä, muun muassa Theodor Rooseveltin ja John D. Rockefellerin.

Sargent maalasi kolme muotokuvaa kirjailija Robert Louis Stevensonista. Ensimmäinen, vuonna 1884 tehty työ ei ole säilynyt nykyaikaan. Vahvimman epäilyn mukaan kirjailijan vaimo Fanny hävitti teoksen. Toinen työ (yllä) seuraavalta vuodelta 1885 sai kummastelevan vastaanoton, kuvan Stevensonin asentoa pidettiin outona ja epäedullisena merkkihenkilölle. Kirjailija itse piti taulusta ja sanoi sen kuvastavan hyvin työskentelyään. Hän kun kirjoittaessaan usein käveleksi mietteissään. Fanny Van de Grift Osbourne Stevenson on kuvassa mukana.

Kolmas työ vuodelta 1887 oli bostonilaisen pankkiiri Charles Fairchildin tilaus. Hän antoi teoksen lahjaksi vaimolleen.



* Robert Louis Stevenson and His Wife. jssgallery.org


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Isoniemen jatulintarha


Jo pidempään olen suunnitellut käyväni katsomassa jotakin jatulintarhaa, mutta suurimmat ja näyttävimmät niistä ovat hankalien reittien takana. Yksi poikkeus Oulun seudulla kuitenkin on, vuonna 1968 löydetty Isoniemen jatulintarha on aivan tien varressa. Vanha tienpohja kulkee jopa osittain sen ylitse.

Kun rekisteritiedoista luin tarhaa kunnostetun muutamia vuosia sitten -- paikalla oli ollut ex-kulttuuriministeri Tytti Iso-Hookana-Asunmaa -- niin lähdin matkaan. Kevyt lumi peitti osittain kivikehiä, mutta rakennelman malli kävi selväksi.

Arkeologien laskelmien mukaan Isoniemessä on yksitoista kehää, joiden rakentamiseen on käytetty reilut viisisataa kiveä. Kivet on melko pieniä ja niiden väliin jäävät käytävät kapeita. Jäi sokkelon selvittävä kävely tekemättä.






lauantai 12. huhtikuuta 2014

Jurin yö


Tänään 1961 Juri Gagarinista tuli ensimmäinen avaruudessa käynyt ihminen. Vostok 1 -lento kesti 108 minuuttia. Lennon jälkeen Gagarin kiitteli matkan aikana näkemiään maisemia kauniiksi.

Gagarinin lento oli tekniikan riemuvoitto. Niinpä sitä juhlitaan edelleen, tänään vietetään kaikilla maailman mantereilla Jurin yötä. Avaruusharrastajat ja -ammattilaiset kokoontuvat juhlimaan avaruuden valloittamisen alkusysäystä.

Jurin yötä vietetään Suomessakin. Helsingin yliopiston tähtitieteen opiskelijoiden ainejärjestö pitää neuvostofuturistiset bileet uudella ylioppilastalolla. Tänä vuonna jo kymmenettä kertaa.

Vuodesta 2011 lähtien 12. huhtikuuta on ollut YK:n nimeämä Miehitettyjen avaruuslentojen päivä.



* Kuva: 108 minutes 50 years ago, katso myös Juri Gagarin - 1961.


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Benjamin Rabier: Hämähäkki ja viikset

Tule tänne, pikkuinen.     Tule vain ...

Älä pelkää.      Lepää siinä.

Anna minun suudella sinua.  Olin liian varomaton ... tulit murskatuksi.

Mutta mitkä viikset!      Muistutan opettajaani.


Benjamin Rabierin (1864-1939) albumista Le Fond du sac vuodelta 1906.