Psykoanalyysissä ja taiteessa käytetään usein samoja termejä. Molemmat ovat luovaa työskentelyä, mutta hyvin eri tavoin. Siksi tutut termit saattavat tarkoittaa hyvinkin eri asioita. Viimeisinä vuosinaan Sigmund Freud ehdotti sommitelman käsitettä analyyttiseen työskentelyyn.
Sommitelma on taiteessa hyvinkin vakiintunut termi. Sillä tarkoitetaan värien ja muotojen ryhmittelyä teoksessa. Silloin kuin taiteilija on vähemmän luova tai hän haluaa jättää teoksensa tarkemman määrittelyn katsojan tehtäväksi, teoksen nimenäkin on usein Sommitelma, typistettynä asetelma.
Psykoanalyysissä sommitelma ei ole suuresti käytetty termi. Freudin vuonna 1937 kirjoittamaa artikkelia aiheesta ei ole otettu psykoanalyysin perusteisiin. Analyysin isän esittämä on jäänyt alan kehittäjiltä sivuun.
Freudin mielestä analyysissä käytettiin tulkinta-termiä liian laajasti. Useissa tapauksissa sommitelma olisi osuvampi käytettäväksi. Freudin mielestä analyytikon tulisi useammin tehdä sommitelma, eikä tulkinta analysoitavasta. Sommitelman avulla analyyttinen työskentely voisi edetä kohti tulkintaa.
Taideteollisen Sommittelun perusteiden sanastossa sommitelma määritellään "rajatulla kuva-alueella eri osatekijöiden järjestämiseksi tasapainoiseksi ja harmoniseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi." Siitä sitten voidaan edetä kohti esteettistä tulkintaa, selitystä siitä, miksi kyseessä oleva taideteos on sellainen kuin on. Useimmin kokijalle kuitenkin riittää, että sommitelma miellyttää, on toimiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti