Tämän vuotisilla Mikkelin musiikkijuhlilla on neljä Valeri Gergijevin johtamaa konserttia. Esitettävät kappaleet ovat perinteistä ohjelmistoa ja solistitkin usein kapellimestarin kanssa Mikkelissä esiintyneitä. Pääosassa oli Brahms. Sunnuntai-illan konsertissa oli pelkästään Brahmsia, viulukonsertto ja kolmas sinfonia.
Sunnuntain konsertti oli Martti Talvelan muistokonsertti. Nyt heinäkuussa tulee 25 vuotta basson kuolemasta. Mikkelissä on muutenkin muistettu Talvelaa, Mikaelin pääsali on nimetty hänen mukaansa. Leski oli paikalla konsertissa.
Ennakkoon musiikkijuhlia on mietitty Gergijevin poliittisten kannanottojen kautta. Lähinnä kysymys on tullut polttavaksi, koska Karita Mattila on kieltäytynyt esiintymästä Putinin tukijana tunnetun maailman kuulun kapellimestarin kanssa. Helsingin Sanomat julkaisi Vesa Sirénin tekemän Gergijevin haastattelun. Sen perusteella Gergijev ei vaikuta kovin poliittiselta henkilöltä. Hän tuntui mitä ilmeisimmin toistavan Venäjän mediassa esitettyjä, osin tunteellisiakin näkemyksiä Ukrainassa ja Krimillä tapahtuneesta. Viesti tuntui olevan, että hän on merkittävän venäläisen taidelaitoksen taiteellinen johtaja, ja siinä asemassa on oltava maan kulttuurihallinnon osanen. Ja tuo kulttuurihallintohan on Putinin hallinnon osa. Se haastattelusta selvisi, ettei Gergijev ole erikseen Suomessakin julkisuudessa olleita Putinia tukevia adresseja kirjoittanut, niihin on ilmeisimmin nimilistat kulttuuriministeriöstä toimitettu.
Mikkelissä Gergijevin boikotointi ei näkynyt. Turvamiehiä oli tilaisuudessa näkyvästi läsnä aikaisempia vuosia enemmän, mutta ei siltikään suuremmalti esimerkiksi urheilutilaisuuksiin verrattuna. Enemmän nuo valvovat korvanappimiehet olisivat olleen tarpeen iäkkäämpien kuulijoiden auttamisessa. Yleisöä oli kuten aikaisempina vuosina. Lippuja sunnuntain konserttiin sai vielä samana päivänä, mutta maanantain ja tiistain konsertit olivat loppuunmyydyt.
Yleisö oli tyytyväistä kuulemaansa. Musiikki soi hienosti, viulukonserton solistina ollut Leonidas Kavakos sai erityisesti ihmiset osoittamaan suosiotaan. Kavakos palkitsi sen kahdella ylimääräisellä. Gergijevkin heltyi ylimääräiseen konsertin päätteeksi. Väliajalla tunnuttiin mainittavan boikottiuhka, mutta yleensä puheenaiheet olivat jotakin aivan muuta.
Vielä maanantaina Sirén palasi Gergijevin haastatteluun ja nosti sieltä eri maiden medioiden erilaisia tarinoita koskevan kohdan. Gergijev ihmetteli miten edelleenkin mediat kertovat asioista eri maissa eri tavalla. Se onkin kiinnostava kysymys. Länsimaissa lehdistöllä on vapaus kirjoittaa niin kuin he haluavat, mutta ulkopoliitikassa harvoin omaperäisiä kantoja nähdään.
Länsimaisen käytännön mukaan kulttuuri-ihmisiltä, laajemmin henkisen työn tekijöiltä odotetaan omantunnon noudattamista omassa työssään. Myös toimittajat laajasti lasketaan mukaan tähän ryhmään. Pitäisi kieltäytyä toimimasta käskyjen mukaan, jos käskyt edellyttävät ihmisoikeuksien loukkaamista tai ovat muuten moraalin vastaisia. Tietenkään ei voi vedota toisten tekemisiin, jos on kyse omasta asiasta. Liput olivat lahja, enkä halunnut loukata niiden antajaa.
Länsi-Savossa kirjoitettiin Gergijevistä ja musiikkijuhlista kepeämpään sävyyn. Konserttisalissa ei politikoida, oli lehden viesti. Kerrottiin, että Gergijev aikoi saunoa konserttien päälle ja sitten seurata jalkapallon maailmanmestaruuskisoja.
Niinpä tuli itsekin tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti