Kasvot Marsissa ja Astuvansalmessa

Tänään 1976 NASA julkaisi joukon valokuvia, joita Viking 1 oli napsinut Marsista. Ehdottomasti tunnetuin ja eniten pohdituin kuva noista oli 25. heinäkuuta otettu kuva, jossa näyttäisi olevan kasvot. Kun vihreistä marsilaisista ja naapuriplaneetan kanavista on ollut halki vuosisatojen paljon puhetta, valokuvaan ikuistuneet kasvot saivat sen kaiken uuteen tarkasteluun. Vaikka NASA heti ensimmäisessä lehdistötiedotteessa kertoi kasvojen olevan valojen ja varjojen leikkiä.

Vuonna 2001 samoja Cydonian ylätasankoja kuvattiin uudelleen ja tarkemilla kameroilla. Kasvot eivät tarkentuneet, vaan osoittautuivat oikeastikin sopivasti heittäytyviksi varjoiksi.

Marsin kasvojen mystisiin merkityksiin uskovat eivät tästä hätkähtäneet. Pari vuotta aikaisemmin Libyan vuoriston ylätasangoilta olivat löytyneet toiset kasvot, jotka eivät kadonneet, vaikka valaistusolosuhteet muuttuivat. Marsin kasvoihin liittyvät parateorioita saattoi markkinoida kuin ennenkin, tosin sillä korjauksella, että niiden paikka oli ensin hahmotettu väärin.

Yksi ihmisen ominaisuus on pareidolia. Ihminen on taipuvainen näkemään heikoissa ja satunnaisissa merkeissä kaikenlaista, erityisesti ihmiskasvoja.

Arkeologille ja muinaishistoriaa harrastavalle tällainen hyvä hahmotuskyky on hyödyksi. Esi-isämme ovat kunnioittaneet ja pyhittäneet paljon sellaisia kiviä ja kallioita, joissa he ovat nähneet ihmisen tai eläimen piirteita.

Esimerkiksi Astuvansalmen kalliojumalaa kunnioitettiin kalliomaalauksin. Näitä maastonmuotoja on Suomessa käytetty apuna kalliomaalausten etsinnöissä. Sama ilmiö on havaittavissa kaikkialla maailmassa.

Ja näiden kallioprofiilien syntyynkin on paranormaalit ilmiöt usein liitetty.