keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Matti Pohdon kuolema

Wiborg 4.8.1857.

Tänään 1857 kuuluisa suomalainen bibliofiili ja kirjojen keräilijä Matti Pohto kuoli. Isossakyrössä puukkojunkkarin poikana syntynyt Pohto teki korvaamattoman työn suomalaisen kirjallisuuden keräilijänä Turun palon 1827 jälkeen. Palossa tuhoituivat suurelta osin myös yliopiston kirjaston kokoelmat, myös kokoelmaluettelot. Pippingin kirjaluettelon reilusta neljästätuhannesta nimekkeestä yli kolmetuhatta kuului Pohdon omaan kokoelmaan. Erityisen arvokkaaksi Pohdon työn tekevät pienpainatteiden ja kansan käsissä kuluneen populaarin kirjallisuuden pelastaminen. Niihin akateemisemmat keräilijät tarmoaan tuskin olisivat suunnanneet.

Pohdolle puuhataan omaa liputuspäivää. Juha Hurme ja kumppanit ovat halunneet korostaa Pohdon keräilyn merkitystä suomenkieliselle kirjallisuudelle. Kiertävä arkkiveisukauppias ja kirjansitoja retkillään ympäri Suomen luoden kansalliskokoelman uudelleen. Pohto oli kansallissankari.

Pohto kohtasi kuoleman retkellään Pietariin ja Inkeriin etsimään teoksia ja painotuotteita joita Suomesta ei ollut löytynyt. Kuoleman aiheutti samasta pitäjästä kotoisin ollut mies. Sanan-Lennätin kertoi tapahtuneesta näin:

- Murha-tapaus. Heinäkuun keskiaikoina karkulaiset tappoivat nais-ihmisen itä-puolla Viipuria Näätälän kylässä, ja nyt taas toisella puolen kaupunkia Nuoraan kylässä, Viipurin pitäjää, tapahtui torstaina, 30 p. viime Heinäkuuta, sydän päivällä, kauhia murha. Muuan mies, nimeltä Matti Pohto, Iso-kyröstä kotoisin, käveli täällä, kaikenlaisia pienempiä kirjoja kaupiten ja ostellen vanhoja. Tähän kauppaan oliki Pohtolla täydellinen lupa Helsingistä, ja oli hän myös siitä merkillinen että hänellä oli suuri suomenkielinen kirjasto ehkä suurin koko Suomessa. Mainitussa Nuoraan kylässä ollessansa, tuli Pohto erääseen taloon, jossa pyysi talonväeltä lupaa saadaksensa maata heidän tuvassa, sanoen olevansa väsyksissä. Tähän luvan saatuaan panikin Pohto-parka itsensä penkille pitkäksi, ei luullen siinä viimistä unta viruansa. Talonväki hävisivät mikä mihinkin, niinku tälläsena työ-aikana tavallisesti tapahtuukin. Eräs maalla kuleskenteleva ja niillä seutuin suutari-työtä työskentelevä mies, nimeltään Juhana Löfgreen, oli vaan jäänyt sen maata panneen kanssa tupaan. Kuin talonväki tulivat kotiin, saavutti heitä kauhea näkö, että Matti Pohto makasi kuolleena penkillä, iskettynä kirveellä ohalmukseen niin kauheasti, että kirves oli uponnut silmäänsä myöten pään sisään, jossa se murha-ase lepäis aina siksi kuin ruunun-palvelija sen sieltä ulos otti. Löfgreen oli myös hävinnyt talosta; vaan seuraavana lauvantaina saatiin tämä kiini 8 virstan päästä, kaupunnista Pietariin päin olevalla tienolla, jossa hän käveli vaan paljaalla paidalla.
Löfgreen kuuluu tunnustaneen itsensä syypääksi, eikä sanokkaan tätä vihasta tai rahan himosta tehneensä, vaan varsin rakkaudesta sen puolesta että olivat muka yksiltä tienoin kotoisin. Saadaanpa nähdä mitähän Löfgreen oikeuteen tultuansa puhunee puolestansa? Eiköhän tuolle toiset toverit linnassa, jonne hän samassa saatettiin, panne parempia sanojansa suuhun.
Karkulaisista ja vielä muista kummista ja murhatöistä puhutaan myös, mutta kuka niitä kaikkia uskoo. (Sanan-Lennätin 8.8.1857.) 
Mitä lienevät kahden jääneet isokyröläiset keskenään puhuneet, vai vaipuiko Kirja-Matti samantien päiväunille? Se jää arvoitukseksi. Penkillä maannut Pohto sai kuitenkin kirveen ohimoonsa.

Jo ennen Sanan-Lennätintä ilmestynyt Wiborg kertoi mahdollisen motiivin surmatyölle. Wiborgin uutista Suomen Julkisia Sanomia siteerasi näin:

Murhaaja, joka on Isokyrön pitäjästä kotoisin, tunsi vanhastaan Pohton; kuitenkaan ei kaivata mitään Pohton rahoista taikka muista kapineista, jotta murhaamisen syy on käsittämätöin asia, jos ei sitä voi päättää kostonpyynnöksi, siinä että Pohto tullessansa Nuoran kylään oli ilmoittanut majatalonsa emännälle suuren kummastuksensa, kuinka tuonlainen kuuluisa pahantekiä, joka jo ennen kotopaikoillansa oli pahasti tunnettu, suvaittiin täällä. Murhaaja oli nimittäin jo kauvan aikaa palvellut renkinä kylässä. (Suomen Julkisia Sanomia 10.8.1857.)

Sanan-Lennättimen kertoma murhamiehen sukunimi ei ole sama kuin myöhempi aikakirjoihin kirjattu. Liekö isokyröläinen väärällä nimellä Karjalassa liikkunut vaiko pohjalaiseen tapaan vaihtanut sukunimensä uudelle seudulle tullessaan? Historioissa ja Wikipediassa murhaajan kerrotaan olleen Rein.

Mielenhäiriöksi, syyntakeettoman teoksi kirveenheilutus nykyisin yleensä arvioidaan. Olisi kansallissankarille toisenlaisen lopun suonut.



* Kirja-Matti on Suomen Robin Hood. Yle.


3 kommenttia:

  1. Ovat linkin artikkelissa tuota hautamuistomerkin kuvaa käsitelleet jotenkin, että tekstit näkyvät. Minä otin joskus kännykällä heikkolaatuisia, suorastaan raakoja, kuvia haudalta Helsinkiin kuljetetusta paadesta.

    VastaaPoista
  2. Kansalliskirjaston kuvaaja on jyrkkää filmiä käyttänyt ja valaisimia hetken jos toisenkin säätänyt. Tai tiedä sitten onko laiskemmin photoshopissa pöyräytetty.

    Mutta oli vanhan polven kuvaajilla keinonsa saada selkeitä kuvia epäselvistä kohteista.

    Olinhan nuo kuvasi nähnyt, mutta en kirjoittaessa enää muistanut.

    VastaaPoista