On keskusteltu siitä, mistä Charlie Hebdo sai nimensä. Hebdo nimessä tarkoittaa viikkojulkaisua, joten keskustelu kiertyy Charlien ympärille. Tuliko nimi Ranskan presidentti Charles de Gaullesta vai Jaska Jokusesta (myös ranskaksi Charlie Brown)?
Éditions du Square aloitti vuonna 1969 julkaisemaan kahta uutta lehteä, L'hebdo hara-kiriä ja Charlieta. Edellinen korvasi vuodesta 1960 lähtien ilmestyneen kuukausittaisen satiirilehden Hara-Kirin, jälkimmäinen oli uusi sarjakuvalehti italialaisen Linusin mallin mukaan. Charlie sai Linusin mallin mukaan nimensä Tenavista.
Viikottain ilmestynyt Hara-Kiri ei ollut pitkäaikainen lehti. Kun huhtikuussa 1969 presidentin virasta eronnut Charles de Gaulle kuoli marraskuussa 1970 niin suurin uutisaihe ennen sitä oli ollut 142 kuollutta vaatinut discopalo. Hara-Kiri yhdisti aiheet etusivullaan: "Traaginen juhla Tamminiemessä - yksi kuollut".
Tämän lehden luettuaan sisäministeri Raymond Marcell havaitsi, että Hara-Kiri julkaisi seksuaalisesti epäilyttäviä kuvia. Niiden varjolla hän lakkautti lehden.
Kaikkien suureksi yllätykseksi jo marraskuussa 1970 ilmestyi lehtipisteisiin uusi lehti, Charlie Hebdo. Nimellisesti tämä oli kuukausittaisen Charlien sivulehti. Charlie Mensuel jatkoi ilmestymistään normaalisti, sen päätoimittajana 1970-1981 oli Georges Wolinski, yksi Hara-Kirin keskeisistä pilapiirtäjistä. Kun kustantaja Square joutui vaikeuksiin liian monien oikeusjuttujen vuoksi 1981, Charlie Mensuelin julkaisemista jatkoi Dargaud. Vuonna 1986 lehti yhdistettiin Piloteen.
Virallisen selityksen mukaan Charlie tulee siis Tenavista, Jaska Jokusesta. Eräässä haastattelussa päätoimittaja Wolinski kyllä myönsi, että Charles de Gaullella oli vaikutuksensa valintaan.
Kulttuurikonservatiiviset gaullistit tietenkin vaalivat edesmenneen johtajansa muistoa. De Gaullen merkitystä saattoi pilkata myös kiistämällä hänen vaikutuksensa. Tietenkin "Charliesta" eteenpäin katsoville vasemmistolaisille radikaaleille tuli mieleen amerikkalainen sarjakuvahahmo eikä joku kuollut ja kuopattu toisen maailmansodan kenraali.
Charlie-nimen syntyhetkeä mietin pelkistettynä lukemana 1/142 kuollutta.
VastaaPoistaLehden linjaan liittyen viimepäivien murhista saa helposti pelkistetyn lukeman 18/2000 kuollutta.
Ranska 18/Niger 2000 (Boko Haram).
Millaisen kynänjäljen tällaisesta "vastakkainasettelusta" piirtäisi, että se saisi koko tämän ajantasaisena murhista ja muista terroriteoista pidettävän globaalin maailman liikehtimään samalla tavalla kaikkialla kuin nyt järjestyneen yhteiskunnan kaduille mielenosoituksiin lähdetään?
En siis vastusta näitä mielenosoituksia enkä hymähtele niiden syntymekanismille, en ajattele, että ne kuvastaisivat ihmisen tekopyhyyttä tms. (vaikka ne kuvastaisivatkin), mutta kyllä minuun sattuu yhtä lailla lukea ja olla tietoinen maailman muistakin hirveyksistä jotka aina jäävät helposti pienempien murhalukujen varjoon.
Gazasta tuli vähän aikaa sitten hyytävä, suomalainen dokumentti viimeisimmästä Israelin siellä suorittamasta murhaoperaatiosta ja siinäkin kävi selvästi ilmi murhakoneistojen voimatasapainon epäsuhta selväksi. Voi sanoa suoraan, että pikkulapset vastaan ydinasevaltio siellä mittelivät. Eikä kaduille ole silti missään lähdetty eikä mikään tai kukaan takaa, etteikö samaa yhä uudestaan ja uudestaan toistuisi sielläkin.
Luvuttomia ovat tällä planeetalla verilähteet joista kyniensä säiliöitä täytellä voivat piirtävät ja kirjoittavat mielipiteidensä ilmaisijat.
Toivottavasti jaksavat maailmantappiin saakka.
Heikki Aittokoskella on asiaa: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1420862214238
VastaaPoistaÄsken uutisissa oli, ettei Nigerissä kuolleita ollut niin paljon kuin aluksi uutisoitiin. Toki edelleenkin paljon enempi kuin Pariisissa.
VastaaPoistaSe on ikävää, että kestokriiseihin turrutaan eivätkä ne herätä enää suuria tunteita. En sitten osaa sanoa, mikä olisi ongelmaan ratkaisu.
Ei näihin ongelmiin kellään voi olla vastauksia. Ei ainakaan niin, että murhaamiset maailmassa loppuisivat.
VastaaPoistaEhkä ainoa keino torjua pahinta on loputon keskustelu ja mielipiteiden vaihto puolesta ja vastaan sekä konsensuksen löytymiseksi siellä, missä keskustelu on sallittua.