Akateemiselle ostaja?

Terveisiä Porvoosta! Paikallisen sarjakuvafestivaalien tunnelmia on koettu ja taide-elämyksiä hankittu. Terroristi-iskuilta vältyttiin vaikka sananvapaudesta puhuttiin ja sarjakuvakauppa tuntui käyvän. Viikonlopun aiheista voisi moneen tarttua. Pikaisinta kommentointia tuntuisi vaativan kirjakauppa.

Karo Hämäläinen kirjoitti Suomen Kuvalehden blogissaan Akateemisen kirjakaupan mahdollisesta uudesta omistajasta. Sinänsä hyvään ja asialliseen kirjoitukseen on jäänyt yksi paha virhe.

Suomalainen kirja-ala on pieniä perunoita, kuten eräs alan johtaja joku aika sitten määritteli. Toisin kuin Hämäläinen kirjoittaa, kilpailuvirastolla ei olisi mitään sanomista siihen vaikka Suomalainen Kirjakauppa ostaisi Akateemisen. Tähän on kaksikin syytä.

Yrityskauppavalvonnan piiriin kuuluvat sellaiset kauppa-aikeet, joissa yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on yli 350 miljoonaa euroa. Vaikka kaikki Suomen kirjakaupat fuusioituisivat samaksi ketjuksi, niin tuo raja ei ylittyisi. Suomalaisen liikevaihto oli 2013 noin 106 miljoonaa euroa. Konserniin kuuluvan Akateemisen kirjakaupan liikevaihtoa ei erikseen ilmoiteta, mutta sen kokoluokaksi on talouslehdissä arvioitu 20 miljoonaa. Vuonna 2011 kilpailuvirasto ei ottanut Suomalaisen Kirjakaupan myyntiä Otavalle tutkittavakseen liian matalan liikevaihdon vuoksi.

Suomalaisen Kirjakaupan väitetyn määräävän markkina-aseman on kilpailuvirasto jo tutkinut. Tutkinta tehtiin vuonna 1999, jolloin joitakin vuosia aikaisemmin Suomalainen kirjakauppa oli ostanut muutamaa liikettä lukuunottamatta Akateemisen ketjun. Tuolloin Akateemiset katosivat maakuntakeskuksista. Ketju palasi joihinkin kaupunkeihin, muun muassa Ouluun, kun kauppasopimuksessa sovittu kymmenen vuoden liiketoimintakielto päättyi.

Kilpailuviraston mukaan Suomalaisella Kirjakaupalla ei ollut määräävää markkina-asemaa.

Kilpailuvirasto katsoo saamiensa selvitysten perusteella, että Suomalainen Kirjakauppa Oy:llä ei voida katsoa olevan kilpailunrajoituslaissa tarkoitettua määräävää markkina-asemaa kirjojen välityskanavana. Vaikka yhtiön asemaa tarkasteltaisiin pelkästään kirjakauppojen kautta tapahtuvan myynnin markkinoilla, sen markkinaosuus olisi Suomen Kustannusyhdistys ry:n arvion mukaan noin 25-30 prosenttia, mikä ei vielä viittaa määräävän markkina-aseman olemassaoloon. Lisäksi kirjojen välityksen markkinoita ei todennäköisesti voida rajata näin suppeasti, koska kustantajilla on kirjakauppojen lisäksi useita vaihtoehtoisia jakelukanavia. Relevanttien tuotemarkkinoiden tarkempi määrittely ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa tarpeen, koska Suomalaista Kirjakauppaa ei voida pitää määräävässä markkina-asemassa olevana elinkeinonharjoittajana. Näin ollen yhtiön toimintaa ei voida myöskään tarkastella määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltävän kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella.

Suomalaista kirja-alaa on siis turha käsitellä taloudellisen toiminnan näkökulmasta. Sellaiseen se on liian hajanaista ja liian pientä. Kirjan ostaminen ja myyminen ovat jotakin muuta kuin kauppaa kilpailulakien näkökulmasta.