perjantai 10. huhtikuuta 2015
Kääntäjä Émilien raskas urakka
Ajatelkaapa taide-esitystä, joka kertoo kääntäjästä jonka urakkana on saada kieleltä toiselle vuosisata aikaisemmin kirjoitettu tieteellinen teos. Kirjoituspöydän ääressä koettu tuska teoksen valmiiksi saattamiseksi tuntuu kuluneelta aiheelta vaikka käsiteltävänä olisi kirjailija tai tutkija, joka on uuden, suuren mullistavan läpimurron äärellä.
Kaija Saariaho on kuitenkin onnistunut luomaan kiinnostavan oopperan kääntäjästä työnsä äärellä. Kyse on siitä, kuka tuo kääntäjä on ja mikä oli hänen elämäntilanteensa. Valistusajan matemaatikko ja fyysikko, markiisitar Émilie du Châtelet (1706-1749) on oopperan arvoinen ihminen.
Saariahon Émilie esitettiin eilen viimeistä kertaa Kansallisoopperassa. Nykyoopperan esityskaudet eivät ole pitkiä: ensi-iltakin taisi olla tämän kuukauden puolella. Huomenna ooppera on kuunneltavissa radiosta (Yle Radio1 19.03).
Oopperaan lajityyppinä kuuluu rakkaus ja kuolema. Kun Émiliessä lavalla on vain yksi henkilö (Kansallisoopperassa Camilla Nylund), niin ei ole vaikea arvata kuka kuolee. Libreton kirjoittanut Amin Maalouf leikkiikin oopperan stereotypioilla, viimeisen osan tekstissäkin mainitaan kuoleman tulevan, koska meneillään on oopperan viimeinen osa. Työ valmistuu, mutta lopputulos ilmestyy postuumisti.
Teos, jonka kääntämisen kanssa du Chätelet painiskeli, oli Isaac Newtonin Principia Mathematica. Yksinkertaisessa lavastuksessa oli käytetty hyväksi teoksen kaavioita, muutenkin lavastus koostui kolmioista ja suunnikkaista, jotka valaistuksen ja heijastettujen kuvien avulla saivat myös muita merkityksiä. Taivaankappaleiden liikkeet ja massojen vetovoimat ovat helposti ihmisen elämän symboleita.
Esityksessä oli paikalla myös säveltäjä itse. Hiljan Saariaho radiossa kertoi, ettei hän kuuntele omaa musiikkiaan mielellään. Ehkä elävät konsertti-illat ovat tästä poikkeus. Saahan silloin kontaktin kuulijoihin.
* Émilie. Kansallisooppera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti