 |
| Minna Mikkonen |
Oululaista kulttuurielämää vilkastuttava Huutomerkki järjestää tilaisuuksia ahkerasti. Nyt iltamia oli kahtena päivänä peräkkäin, torstaina runopuulaakin Pohjois-Suomen karsinnat ja perjantaina Musteklubi. Jälkimmäisen ohjelmassa oli kirjallisuutta, musiikkia ja välipalaksi lyhytdokumentti vuodelta 1989.
 |
| Kari Sallamaa |
Illan aloitti Kari Sallamaa esittelemällä hiljan ilmestynyttä romaaniaan Viisi sinistä miestä (ntamo 2015). Teoksen nimi tulee Aleksis Kiven viimeisten aikojen puheista. Kirjailija uhosi kirjoittavansa Seitsemää veljestä paremmin menestyvän romaanin ja sen nimeksi tulisi juuri Viisi sinistä miestä.
Sallamaan veijariromaani sijoittuu suomalaisen kirjallisuuden vuoteen nolla. Elokuun lopulla 1872 neljä miestä ja vaihtuva viides mies kulkevat Suomen läpi Hämeenlinnasta Kymijoen tuntumaan. Matkalla sattuu ja tapahtuu.
Kirjallisuuden emeritusprofessori Sallamaa esitteli teostaan tarkan analyyttisesti. Kaikenlaista kirjallisuushistorian kannalta jännää hän on sijoittanut miesten kulkemisen lomaan. Esimerkiksi Aleksis Kivi tapaa Simeonin, yhden luomistaan veljeksistä.
 |
| Anu Enqvist haastatteli Mikkosta |
Illan toinen kirja oli Minna Mikkosen Kivenkerääjät (Minerva 2014). Kirjoittamisen ohjaajana, sanataiteen sekatyöläisenä työskentelevän tekijän teos on esikoinen. Kirjan ensimmäisen mielikuvan hän sai vuonna 2009 ja pitkän kirjoittamisprosessin kautta kuvasta muotoutui romaani.
Mikkonen kuvaili itseään intuitiiviseksi kirjoittajaksi. Tekstit syntyvät suunnittelemattomasti, ilman taustatyötä ja hioutuvat lukuisien kirjoituskertojen kautta. Kirjoittaminen hänelle hyvin ruumiillinen kokemus, välillä yhtä helevettiä.
Esikoiskirjailijalle ensimmäiset kritiikit ovat olleet järkyttäviä vaikka teoksesta on kirjoitettu positiivisesti. Kohtaamispinnan syntyminen lukijoiden kanssa oli uutta ja outoa. "Piti opetella olemaan ottamatta kritiikkejä henkilökohtaisesti", tunnusti Mikkonen.
Kirjailijahaastattelujen välipalana nähtiin Matti Ollikaisen lyhytdokumentti Visiitti (1989). Se kertoi Mihail Gorbatshovin vierailusta Oulussa, lähinnä yleisön odotuksesta ja suuren juhlan tunnusta. Filmi oli omistettu Nuottasaaren koululaisille, jotka oli opastettu väärän kadun varteen tervehtimään mahtivierasta.
Ollikainen muisteli Gorbatshovin olleen 1980-luvun lopulla kuin rokkitähden. Tämä ajatus oli ollut ohjaajan mielessä jo lyhytdokumenttia leikatessa. Nyt nostalgisena näyttäytyvässä lopputuloksessa oli paljon musiikkivideon henkeä, jota korosti tuolloisen neuvostorokin suurnimen Avian musiikki.
Ennen musiikkiesitysten alkua reportterin oli riennettävä toisaalle. Niinpä Panu Ahtisen, Junnu Alajuuman ja Slow Down Joen esitykset jäivät tällä kertaa näkemättä.
* Huutomerkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti