Meren merkit

Jääkauden jälkeinen maannousu on Suomen ja erityisesti (Pohjois-)Pohjanmaan rannikkoa muokkaava ilmiö. Simossa ilmiöön voi tutustua Maankohoumapuistossa ja Liminganlahden luontokeskuksessa sitä ei voi olla huomioimatta.

Maankohoumalle on pystytetty myös patsas. Ari Kochin Meren merkit (pronssi, 1989) seisoo Kellon liikekeskuksessa.

Kohti puhdasta maata

Viime vuonna Salon taidemuseossa oli Elonkorjaajien taidenäyttely. Ilmeisesti sen peruina taidemuseon pihalla on Jan-Olof Mallanderin Kohti puhdasta maata (2014).

Mannerheim aterioi Seinäjoella lähes sata vuotta sitten

Sunnuntain Ilkka uutisoi aina ajankohtaisesta aiheesta, marsalkka Mannerheimista. Tällä kertaa aihetta uutiseen oli antanut tieto, että lähes sata vuotta sitten Mannerheim oli aterioinut Seinäjoella. Etusivulla kysyttiin Tiesitkö, että ...

Sisäsivuilta käy ilmi, että vuonna 1918 Mannerheim junaili useasti Seinäjoen ohi. Muutamilla kerroilla juna pysähtyi pidemmäksi aikaa ja valkoiselle kenraalille kumppaneineen katettiin pöytä rautatieaseman läheiseen taloon.

Uutisen taustalla taitaa enemmän olla se, että Mannerheimista innostunut saattaa nykypäivänä poiketa samaiseen taloon syömään. Melkein niin kuin Mannerheim.

Kirjoittaja söi Ilkkaa lukien Seinäjoen ABC:lla.

Väestösuoja

Helsingissä yllättäen tuli vastaan rakennus, joka oli oikeastaan vain naapureidensa tyvi. Ainoastaan pohjakerros, eikä sen enempää. Katolle veivät portaat ja sieltä oli oiva näkymä viereiselle pallokentälle. Kyltti kertoi, että kyseessä väestösuoja. Näin rauhan aikana se oli vuokrattu ilmeisesti kilpapyöräkerhon käyttöön.

Minähän sanoin, muistutti nuiva persu

Lahden ja Kouvolan väkivaltaiset kohtaukset eivät ilmapiiriä ajatellen tulleet yllätyksenä. Nuivat perussuomalaiset ja jopa Timo Soini ovat jo kesästä alkaen varoitelleet "jakamasta kansaa" maahanmuuttokysymyksissä, muutoin seurauksena saattaa olla yhteiskuntarauhan rikkoutuminen ja väkivallantekoja.

Yleensä nuo varoitukset tulkittiin niin, että turvapaikanhakijat tekisivät rikoksia. Sitä pidettiin äärimmäisen epätodennäköisenä. Poliisi onkin vahvistanut, ettei ongelmia tässä suhteessa ole ollut.

Jussi Halla-aho on taitava kielenkäyttäjä. Hänen sanomansa voi tulkita myös niin, että vihastuneet suomalaiset yltyvät väkivaltaan. Hänen facebook-kirjoituksensa ovat kannattajajoukkoa ajatellen karmaisevia. Kun Halla-aho kirjoittaa "N. N. hankkii pakolaisilla 20 000 €", voi arvata, että N. N:n sähköiset viestikanavat ovat tukossa vihapuhetta.

Uhkailujen ja puheiden logiikka muistuttaa naispappeuden ja homoliittojen vastustajien puheita, tai nuoren Jari Litmasen kiukkua. Kun äiti ei kovalla, yli kahdenkymmenen asteen pakkasella antanut varaston avainta pojalleen jalkapallon noutamista varten, Litmanen uhkasi kuistin ikkunan rikkomisella. Äiti oli tiukkana.

"Minähän sanoin, että ikkuna menee rikki, jos en saa palloa", puolusteli Litmanen ikkunan rikkomista äidille.

Litmasen tarinasta harvemmin kerrotaan toinen puoli. Äiti ei antanut avainta, varsinkaan tuollaisen teon jälkeen. Ja isän tultua kotiin luvassa oli toinen, vielä ankarampi puhuttelu. Seurasi kotiarestia ja pelikieltoa pidemmäksi aikaa.

"Minähän sanoin..." Miettikääpä sitä.

32/2015 Markettityömaa

Markettityömaalle tuotiin lattiapinnoitteita. Rakennuksen päätyyn tulee ilmeisesti jokin katos, jonka pystyttämistä varten paikalla oli jälleen nosturi.

Edellinen osa.

Nummisuutarit 140 vuotta

Tänään on kulunut 140 vuotta Aleksis Kiven Nummisuutareiden kantaesityksestä. Jo vuonna 1864 kirjoitettu näytelmä päätyi ensimmäisen kerran näyttämölle yksitoista vuotta myöhemmin Oulussa. Oulun kaupungintalon portaissa on tapahtuman kunniaksi muistolaatta. "Tällä paikalla sijainneessa Seurahuoneessa / Westerlundin salongissa oli Aleksis Kiven Nummisuutareiden kantaesitys 24.9.1875". Tämäkin laatta on Oulu-Seuran aikaansaannosta.

Näytelmän Oulussa esitti Suomalainen teatteriseura, Suomalainen teatteri, nykyisen Kansallisteatterin alkumuoto. Suomalainen teatteriseura oli näytäntömatkalla ja viihtyi Oulussa kolmen kuukauden ajan. Nummisuutareiden esittäminen ei Oulun Wiikko-Sanomissa saanut kuin maininnan, että "herra Leino suoritti osansa erittäin sujuvasti". Markkinasunnuntaiksi osunut toinen näytäntö kai palveli tarkoituksensa. Perjantaisesta ensi-illasta ei lehdessä erikseen mainittu.

Jo 1864 kirjana julkaistun näytelmän teksti oli kai jo tuttu. Esimerkiksi Ilmarinen kuvaili ennakkotiedoissa Nummisuutareita "oivalliseksi komediaksi".

Oulun Wiikko-Sanomille tärkeämpi asia oli uutisoida suomalaisen yksityislyseon hyväksi pidetty Preciosa-näytös, joka tuotti koulun kassaan peräti 615 markkaa.

Nummisuutareiden kantaesitys pistettiin merkille valtakunnallisesti. Muun muassa Suomen Virallinen Lehti ja Uusi Suometar kertoivat asiasta.

Kansallisteatterin Nummisuutarit ovat edelleen valtakunnan uutisaihe. Eilen Ylen pääuutisissa 20:30 kerrottiin, että uusimman produktion Eskona on Aku Hirviniemi ja ohjaajana Janne Reinikainen.

Oulun kaupunginteatterin varsinaiseen ohjelmistoon Nummisuutarit eivät tänä vuonna kuulu. Tosin kesällä sisäkesäteatterissa esitettiin M.A.Nummisuutareita.

Maallikkosaarnaaja Sipilän televisiopuheen analyysi

Pääministeri Juha Sipilän televisiopuhetta on ruodittu monin eri tavoin. Tutkijat ja poliitikot ovat tarttuneet näyttävästi Sipilän asiaväitteisiin ja oikoneet niitä vallitsevien faktojen mukaisiksi.

Politiikan tekeminen on muuttunut entistä enemmän retoriikaksi. Osaltaan tämä johtuu sosiaali- ja yhteiskuntatieteiden alasajosta, tutkittua tietoa päätösten pohjaksi on entistä vähemmän ja se vähempikin huomioidaan heikommin. Kesän mittaan onkin kaivattu retoriikan asiantuntijoita analysoimaan poliitikkojen puheita, jotta päätösten perusteita voitaisi julkisuudessa käsitellä paremmin.

Valtio-opin tutkija Jouni Tilli tarttui pääministeri Sipilän televisiopuheeseen yliopistojen uusien vaikuttavuusvaatimusten mukaisesti. Tilli väitöskirjassaan (2012) ja Suomen Pyhässä sodassa (2014) on käsitellyt uskonnollis-poliittista retoriikkaa, jolla papit perustelivat Suomen sotien oikeutusta.

Tillin analyysissä Sipilän puheessa on samoja elementtejä. Sipilän "televisiopuhe nojaa siis pelastuskertomukseen, jossa katharsis saavutetaan pääasiassa pienituloisten palkansaajien uhrauksilla. Suomalaiset ovat eläneet väitetysti riitaisasti velaksi, ja tämän vuoksi yllämainittua joukkoa joudutaan kurittamaan. Näillä keinoin Sipilä kuljettaa yleisönsä kohti uudistunutta ja elinvoimaista Suomea, joka pystyy vastaamaan kansainvälisen talouden haasteisiin." Tilli humoristisesti tiivistää, että Sipilä puhuu kuin luterilainen pappi: puheen synti-osuus on pitkä ja armoa tarjotaan vain lyhyesti.

Tilli analyysi on julkaistu Valtiotieteellisen yhdistyksen politiikasta.fi-sivustolla. Se on viritetty palvelemaan suomalaisten yliopistojen tieteellisiä ja näkyvyyttä koskevien vaatimusten mukaan.

Tästä huolimatta Jyväskylän yliopisto poisti linkin Tillin kirjoitukseen omalta Facebook-sivultaan. Yliopiston tiedotus ei halunnut julkisuutta tällä Sipilän puheen laatua käsittelevällä artikkelissa. Perusteluina yliopisto esitti, että Tillin analyysi sisälsi "uskontoa ja politiikkaa".

Yliopisto on jakanut facebookissa perin kummallisia juttuja. Ensimmäisinä kirjanjulkaisutapahtuman lisäksi on linkit sellaisiin tieteellisiin julkaisuihin kuin Me Naiset, Keskisuomalainen ja Ilta-Sanomat. Yliopisto ei näytä kovinkaan korostavan tieteellisyyttään, vaikka se kai oppilaitoksen tarkoitus lienee.

Politiikan poistaminen maailmasta on mahdotonta. Totesihan Jyväskylän yliopiston valtio-opin professori Kari Palonen taannoin, että jokainen asia on potentiaalisesti poliittinen. Nyt siis keskustellaan siitä, millainen poliittinen linja Jyväskylän yliopiston facebook-sivun toimituksella on.


* Jouni Tilli. Pääministeri Sipilän pelastuskertomus. politiikasta.fi

Anarkistinen Ananas

Galleria Koomassa on 15. lokakuuta saakka Christelle Mas'n näyttely Biomekaanisia eliöitä. Ranskasta Ouluun muuttanut Mas on ahkera näyttelyiden pitäjä. Osa Koomassa esillä olevista töistä on ollut jo hänen aikaisemmissa näyttelyissään.

Kesällä Mäntän Pekilossa Uusi nykyisyys -näyttelyssä esillä ollut interaktiivinen installaatio Ananas: provokaatio (2015) saavutti suurta suosiota ainakin koululaisryhmiltä. Jalustalle nostettu käpymäinen latvakukinto huomaa liiketunnistimen avulla sitä lähestyvät ja alkaa ladella solvauksia ja henkilökohtaisia loukkauksia.

Sain kuulla olevani muun muassa norsun kokoinen läski, joka peittää muiden näkyvyyden. Rankempaakin tekstiä epähedelmästä irtosi.

Taiteilija oli ystävällisesti ripustanut teoksen lähelle ohjeet Kalevan yleisönosastoon kirjoittamiselle. Jos joku tuntisi itsensä loukatuksi, niin tuo paikka olisi oikea siitä valittamiseen.

Nettikirjoittelu on ollut viime aikoina paljon tapetilla. Ananaksen sadattelujen voisi ajatella olevan kiihtyneestä facebook-keskustelusta tai maakuntalehden uutisen kommenteista. Omaan, asialliseenkin keskustelun avaukseen voi odottaa aivan minkälaista vastausta tahansa. Ja haukkuja aivan yllättäen.

Ensi perjantaina Ananaksen saattaa tavata jostakin päin Oulun keskustaa. Ananas on lähdössä tekijöineen ulkoilemaan. Saahan nähdä mitä siitä seuraa.


* Galleria Kooma: Biomekaaniset eliöt

Minä olen Ingrid

Viikonloppuna kävimme katsomassa Stig Björkmanin dokumentin Ingrid Bergman - Omin sanoin (Jag är Ingrid, Ruotsi 2015). Elokuva perustui Bergmanin itsensä kuvaamiin kaitafilmeihin, kirjeisiin ja päiväkirjoihin. Bergman lukuisista muutoista ja suurista elämänmuutoksista huolimatta on tarkasti säilyttänyt lähes kaiken. Dokumentissa tytär Isabella Rossellini kertoi, että esimerkiksi Bergmanin ja tuottaja David O. Selznickin puolison Irene Selznickin välisestä pitkästä kirjeenvaihdosta suunniteltiin kirjaa. Kirjeiden ajateltiin sisältävän paljastuksia ja taustoitusta Hollywoodin ja eurooppalaisen elokuvan kulisseista.

Kirja jäi kuitenkin tekemättä, koska kirjeenvaihto sisälsi lähinnä perheiden sisäisiä asioita, lasten kuulumisia. Tämä oli yllätys lapsillekin.

Björkmanin dokumentissa Bergmanin henkilökohtaista aineistoa on täydennetty pääasiassa lasten haastatteluin. Ingrid Bergmanin elämässä tärkein asia oli näytteleminen. Kaikki muu sai väistyä sen tieltä. Kolme, neljä kertaa Bergman jätti taakseen kaiken aikaisemman, kaksi kertaa jopa lapsensakin. Aikoinaan asia oli suuri skandaali. Tosin lapset muistelevat, että avioliittojen aikanakaan äiti ei ollut perinteinen äiti, vaan enemmän kaveri, jonka kanssa oli mukava viettää aikaa.

Lapset ja dokumentin tekijä löysivät selityksen tälle Ingrid Bergmanin omasta lapsuudesta. Hänen äitinsä kuoli Ingridin ollessa kolme. Isän Bergman menetti neljätoistavuotiaana. Näyttelijän ura sai samassa selityksessä alkunsa isän kuvausharrastuksesta. Isä filmasi tytärtään mielellään. Kamerasta tuli Bergmanille isän korvike.

Vanhempien menettäminen jättää leiman elämään. Näyttelijän työssään Ingrid Bergman oli kuitenkin sellainen kuin roolit vaativat. Juuri sellainen. Isän lisäksi kamera tarjosi mahdollisuuden olla olemassa ilman omia ratkaisuja ja mielipiteitä. Rooli tarjosi yksinkertaisen tavan olla.

Ingrid Bergmanin elokuvia katsellessa ei ole tullut mieleen millainen hänen oma elämänsä on ollut ja heijastuuko se roolisuorituksiin. Björkmanin tarjoaa näkökulman ihmiseen roolien takana. Paljon siitä ei ole kerrottavana, tai sitten ohjaaja jättää hienovaraisesti ääneen sanomatta, että asiat jäivät käsittelemättä. Lasten haastattelut kertoivat, että he ovat oman äitisuhteensa saaneet käsiteltyä.


* Jag är Ingrid. SVT Kultur

Torniossa, rajalla

Viime päivinä uutisia seuratessa kiinnostus Pohjois-Suomea ja Torniota kohtaan on ollut tavallisuudesta poikkeavaa. Tornio on leppoisa pikkukaupunki, jossa on rajanaapurin vaikutuksesta mukavia kahviloita.

Tornio ei ole ensimmäistä kertaa ihmistulvan kohteena. Ensimmäisen maailmansodan aikaan koko Venäjän laajan imperiumin ainoa toimiva yhteys läntiseen maailmaan oli Tornion kautta. Ihmisten lisäksi valtakunnan posti kulki kaupungin kautta ja sitä varten oli rakennettu kuljetuslinja joen ylitse. Alkusyksystä kokonaisuudessaan uudistettuna avatun Tornionlaakson maakuntamuseon ensimmäinen vaihtuva näyttely muistelee noita aikoja.

Ihmis-, posti- ja rahtitulva oli molemmille pikkukaupungeille, Torniolle ja Haaparannalle, ihmetys. Vajaassa neljässä vuodessa muutokseen lienee totuttu. Maailmansodan jälkeen paluu rauhaan ja rauhallisuuteen on varmaan ollut myös yhtäläinen äkillinen muutos.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, noina vuosina Tornionjoen suulla tavattiin muun muassa vallankumousjohtaja Lenin ja leskikeisarinna Maria Fjodorovna. Kaltion toimituksessa olemme tarkastaneet tietoa, jonka mukaan Jugoslavian myöhempi johtaja Josip Broz Tito olisi samoihin aikoihin ollut näillä tienoilla. Ne tuntuvat pitävän paikkansa. Tito osallistui vallankumoukselliseen toimintaan Venäjällä ja hän pyrki Tornion kautta länteen. Aivan Tornioon saakka hän ei päässyt vaan jäi kiinni. Häntä säilytettiin poliisin huostassa Oulun Puistolan kellarissa joitakin öitä ennen toimittamista Pietariin vankilaan.

Nykyinen ihmistulva ei mittasuhteiltaan ole lähelläkään sadan vuoden takaista. Asiaan kannattaa käydä perehtymässä Tornionlaakson maakuntamuseossa.

* Tornionlaakson maakuntamuseo: Tornio ja Haaparanta, ensimmäisen maailmansodan solmukohtia

Coca Cola, taidemuseot ja Kantokorpi

Aamun Kalevaa lukiessa tuli mieleen, että kolumnistin ei kannattaisi tarttua aiheeseen, jonka varsinaista kohdetta ei ole itse nähnyt. Kulttuurisivuilla Tero Vainio kirjoittaa otsikolla Pullot kuohauttivat taideväen Otso Kantokorven aloittamasta protestista Sinebrychoffin taidemuseossa olevaa Coca-Cola pullo 100 vuotta -näyttelystä.

Täytyy heti kertoa, että en itsekään ole nähnyt näyttelyä, mutta olen saanut sen sisällöstä luotettavia ensikäden tietoja. Yleinen saamani luonnehdinta oli "pieni ja surkea".

Kalevassa Vainio päätyy käsiteltyään käytyä keskustelua summaamaan oman mielipiteensä:

Itse menisin mieluusti katsomaan, miten Coca-Cola-pullojen muotoilu ja muu brändäys on vaihdellut vuosikymmenten varrella.

Jos Sinebrychoffin museon henkilökunta olisi tuottanut tuollaisen näyttelyn, niin tuskin Kantokorpi olisi tarttunut niin tarmokkaasti siihen. Vaikka näyttelyn nimenä on Coca-Cola pullo 100 vuotta, niin sen sisältö on toinen. Esillä on puinen kantoteline, pullon mittapiirustuksia ja muutamia taideteoksia, joissa on kyseinen pullo. Ei siis mitään retrospektiivistä katsausta kuuluisan amerikkalaisen virvoitusjuoman myyntipakkauksiin kuluneen vuosisadan ajalta.

Vainio lopettaa kolumninsa näin:

Mutta jos sponsorointi tarkoittaisi sitä, ettei kansallisgallerian tiloissa voitaisi järjestää myös Coca-Colaa ja muita ylikansallisia yhtiöitä kritisoivaa näyttelyä, silloin protesti olisi täysin välttämätön.

Ehkä Kansallisgalleriaa ei ole kokonaan menetetty, onhan Kiasmassa Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu. Mutta niukkenevissa resursseissa Coca -Cola Finlandin kaltaisten tarjoamien "ilmaisten" näyttelyiden osuus näyttelypolitiikassa helposti muodostuu olennaiseksi osaksi taidemuseon toimintaa. Silloin ei uskalleta järjestää kritisoivia näyttelyitä "ilmaisten" näyttelyiden menettämisen pelossa.

Tuo pelko on aiheellinen. Taiteesta positiivista näkyvyyttä hakevat yritykset eivät ymmärrä demokraattista tasapuolisuutta, sitä, että tässä kuussa kansainvälinen brändi saa positiivista huomiota ja seuraavana saman yrityksen toiminta kolmannessa maailmassa näytetään arveluttavassa valossa. Siksi nyt ollaan hyvin lähellä tilannetta, jossa Kansallisgalleria joutuisi poistamaan kritisoivat näyttelyt tiloistaan.

Protesti on siis paikallaan.

Pääministeri ottaa uudet viestimet haltuunsa

On maita, joissa presidentit ja pääministerit ramppaavat televisiossa kertomassa kantojaan harva se ilta. Nuo maat harvemmin lasketaan kuuluviksi länsimaisiin demokratioihin. Noiden maiden yleisradioyhtiöitä vielä harvemmin pidetään osana vapaata tiedonvälitystä.

Suomen yleisradiota on tavattu sanoa eduskunnan mediaksi. Maan hallitus on saanut äänensä kuuluviin sen mukaan kuin toimituslinjan mukaisesti on katsottu tarpeelliseksi. Pääministerin puhe ei millään muotoa täytä Ylen asettamia ohjelmallisia tavoitteita sisällön puolesta. Asiat on jo uutisoitu monta kertaa.

Sinänsä on hyvä, että pääministeri tarjoaa oman persoonansa uusien viestimien käyttöön. Tarjoukseen on tartuttu ahkerasti muun muassa Youtubessa.

31/2015 Markettityömaa

Tulevaa Tuiran S-Marketia personoiva katonkulma on saanut päällystettä. Työ etenee.

Edellinen osa.

Lehtipuuhissa syksyllä 1899

Tänään vuonna 1899 oli lauantai ja Uudenkaupungin Sanomien ilmestymispäivä. Lehteä julkaistiin kaksi kertaa viikossa ja sen tarjoamaa ilmoitustilaa hyödynsivät muun muassa kiertelevät kauppiaat ja ammatinharjoittajat.

Neiti Lindstedtillä oli "ainoastaan tänään" hattumyynti. Syksyn uutuuksia saattoi sovittaa ja talvisemmista varusteista tehdä tilauksia. Pianonvirittäjä Franz Reitz oli Uudessakaupungissa "ainoastaan muutamia päiviä". Hänet sai kiinni Winterin kirjakaupasta.

Syyshattujen ja pianonvirityksen markkinointi oli mennä mönkään. Autonomisessa Suomessa painotuotteet tarkastettiin ennen painatukseen menemistä ja tällä kertaa valtion sensori puuttui sisältöön. Yksi juttu oli poistettava ennen painoluvan saamista.

Sensuurikäytäntö oli tuttu. Jotta ilmoittajien kaupalliset viestit saataisi perille, pikaisesti ladelmista poistettiin ja tilalle laadittiin uusi teksti. "Painoeste kohtasi lehtemme tätä numeroa. Lehti pääsi ilmaantumaan vasta, kun eräs englantilaisesta "Finland" nimisestä lehdestä lainattu uutinen oli poistettu."

Samalla saatiin ilmoittajille viesti miksi lehti oli myöhässä. Ehkä joissakin pöydissä saatettiin miettiä mitähän ne maailmalla meistä miettivät ja kirjoittavat.

* Uudenkaupungin Sanomat.

Iltaöistä autoilua

Sunnuntai-iltana autoillessa Avaruusromua viritti tavanomaisen jonnekin tavanomaisen yläpuolelle. Se piti dokumentoida.

Syntyi norjalaista slow-televisiota muistuttava puolen tunnin pätkä. Pidempikin olisi syntynyt, mutta tekniikka määritteli mitan. Muistikortin täyttyminen katkaisi filmaamisen.

Sarjakuvia turvapaikanhakijoiden hyväksi

Ville Rannan pilapiirros 300 €

Suomalaiset sarjakuvataiteilijat tempaisevat turvapaikanhakijoiden auttamiseksi perustamalla pop up -taidekaupan. Sen tuotot menevät kokonaisuudessaan Punaisen Ristin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hyväksi tehtävään työhön.

Sarjakuvatekijät ja kuvittajat ovat aloittaneet Taide teossa -hyväntekeväisyyshankkeen. Sen pop up -nettikauppaan taiteilijat ovat lahjoittaneet sarjakuvaoriginaaleja, piirroksia ja muita teoksia. Osallistujia on yli kaksikymmentä kotimaisen sarjakuvan kärkinimeä, esimerkiksi Pertti Jarla (Fingerpori), Jarkko Vehniäinen (Kamala luonto), Anni Nykänen (Mummo), Ville Tietäväinen (Näkymättömät kädet), JP Ahonen (Perkeros) ja Aino Havukainen ja Sami Toivonen (Tatu ja Patu). Hanke on saanut alkunsa tekijöiden omasta halusta auttaa ja vaikuttaa.

Taide teossa -taidekauppa on avoinna 14.-30. syyskuuta 2015. Kaupan tuotto menee kokonaisuudessaan Punaisen Ristin työhön Suomessa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa ja vastaanottokeskusten ylläpitämisessä.

Nettikauppa on osoitteessa http://taideteossa.com.

Turkansaaren syysmarkkinat

Tänään Turkansaaressa oli syysmarkkinat. Paikalla oli runsaasti käsitöiden ja syksyn sadon myyjiä. Markkinoilla on hyvä maine, yleisöäkin paikalla oli runsain mitoin. Turkansaareen johtavat pienet tiet olivat aivan tukossa.

Sahanpurulla täytettyjä markkinapalloja ei tainnut olla myynnissä, mutta nostalginen henki sai ostamaan kahden euron yllätyspaketin. Sieltä kotona paljastui pieni pehmonorsu ja Aku Ankka-lehti.