Henrikit

Silloin tällöin vastaan tulee kirjoja, joista ei ole tiennyt mitään vaikka aihepiiriä on yrittänyt seurata jo pitkään. Yksi tällainen teos on Henrik Tikkasen piirroskokoelma Henrikit - kasvoja ja käsityksiä (WSOY 1981). Ei tämä kirja aivan pimentoon ole jäänyt, sitä on kaupattu huuto.netissä ja Suomen aforismiyhdistyksen blogiin on poimittu pätkiä siitä.

Kotimaisten lehtien lisäksi Henrik Tikkanen piirsi ruotsalaisille Dagens Nyheterille ja Dagbladetille. Näihin lehtiin Tikkanen teki kuvitettuja aforismeja. Tekstissä Tikkanen ilmaisi jonkin käsityksen ja kuvassa millaisesta naamavärkistä kyseinen ajatus saattaisi ilmoille tulla. Kasvojen ja käsityksen yhdistäminen antaa tekijälle huomattavasti laajemmat mahdollisuudet kuin pelkkään aforistiseen tekstiin tukeutuminen. Pelkästä tekstistä lukija olettaa herkemmin sen olevan tekijän oman käsityksen.

Ruotsissa julkaistuista henrikeistä, joiksi pilakuvia kutsuttiin, koottiin vuonna 1981 kokoelma. Sen innoittajana oli ilmeisimmin samojen piirusten julkaiseminen myös kotimaassa Helsingin Sanomissa.

Reilun kolmenkymmenen vuoden takainen kirja osoittaa, etteivät aforismit ainakaan tässä muodossa ole niin ajatonta viisautta kuin joskus annetaan ymmärtää. Erityisesti nais- ja uskonasioihin liittyvät jutut ovat auttamattomasti vanhentuneita. Tai nämä asiat ovat julkisessa keskustelussa tulleet ainakin jollakin tapaa tulleet ratkaistuiksi eikä erilaisille näkökulmille ole enää tarvetta.

Sen sijaan politiikkaa, yritysmaailmaa ja taidetta käsittelevät eivät ole vanhentuneet. "Mitä hallitus tekisi jos antaisimme järjen hallita?" "Liberaali on sellainen joka ei riitele konservatiivin kanssa." "Politiikka vie niin paljon aikaa ettei maan asioihin ehdi syventyä."

Yritys- ja varallisuusasioista puhuvat ovat melko tyypillisiä karikatyyrejä. Herrat ovat herroja ja hienot rouvat hienoja rouvia. Sehän on meille selkäytimeen saatu. Taidepuhujien karikatyyreissä on paljon suurempaa vaihtelua, vaikka stereotyyppisiä idealisteja tähänkin joukkoon mahtuu.

Tällaisia kuvitettuja aforismeja soisi nykyisin lehdissä useammin näkevän. Ei niiden julkaisuperinne ole kokonaan kadonnut, esimerkiksi Demokraatissa ajankohtaisia ajatuksia jaetaan edelleen. Helmiä syntyisi enemmän jos useammille annettaisi mahdollisuuksia.