Lillukoista muistetaan yleensä niiden varret. Vatukkakasvi on kova rönsyämään, mutta sen verran hento ettei lillukanvarsista juuri haittaa ole. Turha on niihin takertumista pelätä.
Sanontaa lukuunottamatta lillukasta ei tunnu kansanperinnettä olevan. Sinikka Piipon Luonnon lääkeyrtit 1-4 ei mainitse kasvia ollenkaan. Vaikka marjat näyttävät houkuttelevilta, niin maku on hapan ja kova siemen on melkein marjan kokoinen. Arktisissa aromeissa kerrotaankin, että kasvista hyödynnetään pääasiassa lehtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti