(edellinen osa)
Toisen kirjan aluksi Bovaryt asettuvat Yonvillen kauppalaan. Emma Bovary synnyttää tyttären ja perhe luo ystävyyssuhteet naapurin apteekkarin perheeseen ja muihin paikkakunnan napamiehiin. Lääkäri Bovarylla on aluksi vaikeuksia saada potilaita, mutta ajan kuluessa hän vakiinnuttaa asemansa. Silti apteekkari Homais on monille tärkeämpi neuvonantaja siitä huolimatta, että häntä oli kielletty toimittamasta asioita johon ei ole saanut koulutusta.
Emma Bovaryn elämä oli ailahtelevaista. Välillä tytär Berthe oli imettäjällä, välillä hänen omassa hoidossaan. Taloudenpito heitteli laidasta toiseen. Haaveissaan rouva Bovary oli suhteessa asianajajan kirjuri Léonin kanssa. Haavesuhdetta leimasi kieltäymys: mitä enemmän Emma Bovary ihastui, sitä enemmän hän karttoi ihastuksen kohdetta. Léon lähti Pariisiin jatkamaan lakiopintojaan kun sai tarpeekseen ihastuksen kohteen pelistä. Emma antoi ymmärtää, mutta ei ymmärtänyt antaa.
Yonvillen elämä oli tasaista. Suuri tapaus paikkakunnalle oli maatalousnäyttely. Siihen odotettiin jopa maaherraa saapuvaksi, mutta arvoisan lääninkirjurin läsnäolokin noteerattiin. Maatalousnäyttely toi Emma Bovaryn elämään hiljan läheisen kartanon ostaneen Rodolphe Boulangerin. Kartanonisäntä oli kokenut naistenmies ja sai helposti rouva Bovaryn pauloihinsa. ”Minulla on rakastaja!” saattoi Emma Bovary pian iloita.
”Emma Bovary lakkasi vastustamasta” oli Gustave Flaubertin tekstissä intiimein fyysisen kanssakäymisen kuvaus. Avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen ajautuminen oli ajan moralisteille liikaa ja ilmeisesti siksi teosta vastaan nostettiin syyte.
Emman ja Rodolphen suhde jatkui aikansa. Emma haaveili karkaamisesta ja yhteisen elämän aloittamisesta. Kartanonisäntä myötäili rouva Bovaryn suunnitelmia.
”Rouva Bovary oli kauniimpi kuin milloinkaan; hänessä oli sitä määrittelemätöntä kauneutta, joka versoo ilosta, innostuksesta ja onnistumisesta ja kertoo, että ihminen on sisäisesti sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Niin kuin lanta, sade, tuuli ja aurinko saavat kukat kukoistamaan, olivat halut, surut, nautinto ja ikuisesti nuorina pysyneet haaveet antaneet Emmalle kasvuvoimaa, niin että hänen olemuksensa oli nyt auennut koko uhkeuteensa. Tuntui kuin hänen silmäluomensa olisi luotu varta vasten pitkiin lemmekkäisiin katseisiin, joihin silmäterä katosi, ja huokuva hengitys sai kapeat sieraimet laajenemaan ja kohotti meheviä suupieliä, joita varjostavan mustan untuvan valo paljasti. Tuntui kuin hiuskieppi hänen niskassaan olisi saanut muotonsa jonkun ylettömyyksiin viehtyneen taiteilijan käsissä; tumma painava massa kiertyi uudella tavalla aina sen mukaan millaiseksi se oli päivän lemmenkohtausten jäljiltä sattui jäämään. Emman ääneen oli tullut pehmeämpi sointi, vartalo kaartui pehmeämmin; puvun laskoksista ja jalan kaarestakin huokui suloa, jonka sivustakatsoja jotenkin aisti. Charlesin mielestä vaimo oli yhtä ihana ja vastustamaton kuin avioliiton alkuaikoina.”
Rodolphe oli Emman suunnitelmissa mukana aina viime hetkeen saakka. Kun karkaamisen aamu koitti, hän kirjeitse ilmoitti suhteen loppumisesta. Emma romahti ja oli vuoteenoma kuukausia. Herra Bovary ei aavistanut tapahtuneesta mitään. Kaikki meni rouva Bovaryn huonojen hermojen syyksi.
Vaimoaan virkistääkseen herra Bovary vei hänet naapurikaupunkiin oopperaan. Siellä paljastui, että Léon oli palannut Pariisista seudulle. Hänen uuteen tehtävään kuuluivat myös käynnit Yonvillessä.
Pitkin toista kirjaa pedataan Bovaryjen talouden romahtamista. Rouva hankki kaikenlaista kallista, hyväntekeväisyyteen löytyi aina rahaa ja lääkäri teki lisää velkaa. Elintaso ei mitenkään vastannut tuloja.
Yläluokalla on ollut aina omat etuoikeutensa, mutta Bovaryja ei voi pitää keskiluokkaa korkeampana väkenä. Keskiluokan menestys on kansakunnan selkäranka, sanotaan. Tässä tapauksessa keskiluokalla ei mennyt hyvin. Flaubert ei kuitenkaan moralisoi, hän kertoo mielenliikkeistä tekojen taustalla.
Perheen kohtalo jää ratkaistavaksi kolmanteen kirjaan.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti