maanantai 31. lokakuuta 2016
Kahvia juomahifistelijöille
Lani Kingston
Näin syntyy kahvi - tiedettä pavuista
suom. Miki Leivo
Like 2016
1990-luvulla luin Timo Voipion Tropiikin lahjat (Gaudeamus 1993). Kahvin, teen ja suklaan talous- ja sosiaalihistoria jäi mieleen miellyttävänä ja tyhjentävänä lukukokemuksena. Tuotantoketju tropiikista kotimaisiin paahtimoihin ja elintarviketehtaisiin tuli teoksessa perusteellisesti käsiteltyä.
Lani Kingstonin suomennettu Näin syntyy kahvin (Like 2016) lähtökohta on toinen. Kaltaiselleni taustoittavaa tietoa etsivälle mielenkiintoinen luettava loppui viidenkymmenen sivun jälkeen. Sen jälkeen teksti oli tarkoitettu juomahifistelijöille. Samoin lienee rinnakkaisteoksen Näin syntyy tee kanssa.
Kingstonin mielestä kahvi on vähintään jauhettava itse, mieluimmin myös paahdettava. Termoksessa teoksen mukaan kahvi säilyy juotavana kymmenen minuuttia. Minulle kelpaa valmiiksi jauhettu suodatinkahvi, ja termoksessa se säilyy juotavana niin kauan kuin se on lämmintä.
Jos on kiinnostunut mistä juomahifistelijät johtavat omat tiukat käytäntönsä, niin siihen kirja tarjoaa oivan tietopaketin. Itse hifistelijöille tämä teos lienee kuitenkin auttamattoman suppea yleiskatsaus.
Kahvi on varsin nuori nautintoaine. Sen sisältämän kofeiinin vaikutus on tunnettu ainakin 900-luvulta lähtien, juomana kahvi tuli suosituksi 1400-luvulla Arabian niemimaalla. Kasvi on kotoisin sen eteläkärjestä tai Punaisen meren toiselta puolen Etiopiasta. Täydellistä varmuutta asiasta ei ole. Se tiedetään, että Mekka oli ensimmäinen paikka jossa kahvia kasvatettiin suunnitelmallisesti.
Kahvin kulttuurihistoriasta kiinnostuneille Timo Voipion teos on edelleen parempi vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti