sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Hölynpölyä




Edward Lear
Hölynpölykirja
suom. Ville-Juhani Sutinen
Savukeidas 2016


Edward Learin (1812-1888) Book of Nonsense (1846) on usein saanut kunnian olla limerikkirunouden perustava teos, vaikka runokaava on tunnettu aina 1300-luvulta lähtien. Tiukasti määritelty ulkoinen muoto ja absurdi sisältö kohtasivat Learin limerikeissä niin mainiosti, että hänen teoksensa nousi nopeasti nonsense- ja lastenkirjallisuuden kaanoniin. Aikaisemmin limerikit olivat yleensä vähintäänkin pikkutuhmia rallatuksia, joten viktoriaanisen ajan taustaa vasten ymmärtää hyvin miksi Lear nostettiin limerikin luojaksi.

Learia on suomennettu hyvin vähän, ennen nyt julkaistua Ville-Juhani Sutisen Hölynpölykirjaa on käännetty vain muutamia satunnaisia runoja ja yksi tarina, Mielikuvituksellinen matka maailman ympäri (Weilin+Göös 1980). Ne ovat pääosin Kirsi Kunnaksen käsialaa. Sutinen on suomentanut Learia alkutekstiä mahdollisimman paljon kunnioittaen. Lear ei aina ollut tarkka limerikin kaavan noudattamisessa, joten nämä loppusointurikot toistuvat suomennoksessa.

Oleellinen osa Learin Hölynpölykirjaa ovat hänen itsensä tekemät naivistiset piirrokset. Lear oli toiselta ammatiltaan taidemaalari, joten kuvitus on tehty harkitusti tekstiin liittyväksi. Suomennokseen on nämä piirrokset otettu mukaan, joskin kustantaja olisi voinut olla tarkempi niiden painoasussa. Nyt useiden kuvien viivat pikselöityvät sahalaitaisiksi. Tekstipainotteisessa kirjallisessa kulttuurissa kuvitus jää usein toissijaiseksi, tai se jätetään jopa kokonaan pois. Osa Learin hölynpölystä on kiinteästi kytketty siihen tehtyyn kuvaan. Joskus jää miettimään kumpi on ollut ensin, teksti vai kuva.

Limerikeissä keskeisessä roolissa ovat oudot ja eriskummalliset ihmiset. Omituinen ulkomuoto, valtava parta, pitkä nenä tai jalat ei kuitenkaan ole pilkan kohde, vaan useimmiten asian vain todetaan olevan niin. Sama pätee runojen ihmisten omituisiin tapoihin, aidalla istumiseen, jänisten syöntiin tai varpailla kävelyyn. Lear ei tehnyt eroa sosiaalisten normien mukaan elävien tai niitä rikkovien välillä. Ulkomuotoja ja toimintatapoja oli maailmassa joka lähtöön.

Maailmankirjallisuuden klassikkoihin kuuluvan Hölynpölykirjan suomentaminen ja kustantaminen on tietysti kulttuuriteko. Moni myöhempi kirjallisuudenlaji on saanut virikkeitä näistä viisirivisistä älyttömistä neronleimauksista.


Julkaistu Kaltiossa 2/2016


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti