perjantai 28. lokakuuta 2016
Kolli
Viime vuonna Arktinen Banaani julkaisi pienen helmen Belgiasta. Philippe Geluckin Kolli (Le Chat) ilmestyi Le Soirissa strippinä vuosina 1983-2013. Pikku hiljaa lakoninen, tiiviisti lukijaa tuijottava kissa kasvatti suosiotaan ja jäätyään eläkkeelle sanomalehdestä se siirtyi televisioon ilahduttamaan uutisia odottavia katsojia.
Kolli puhuu punnittuja sanoja. "Tunnen miehen, joka on niin typerä, ettei hän ymmärrä edes omia ajatuksiaan." "Menneisyydessä oli enemmän tulevaisuutta." "Lemminkäisen onneksi hänen äitinsä harrasti palapelejä."
Kolli ei ole pelkästään aforistiikkaa. Geluck tarjoilee myös visuaalisia vitsejä ja liikkuu sarjakuvan metatasoilla. "Tämä sarjakuva on vaakatasossa. Se pakottaa aiheiden käsittelyssä tiettyihin ratkaisuja. Kerronkin nyt teille tarina Klaarasta, kuolleesta kirahvista."
Suomalainen kokoelma on Vesa Anttosen ja Vesa Kataiston valikoima ja kääntämä. Reilussa kahdeksassakymmenessä sivussa on mainio kooste Kollin olemuksesta. Tällaisissa kokoelmissa on vaarana pikainen kyllääntyminen satiiriin ja lakoniaan, mutta valikoijat ovat osanneet sen välttää. Vaihtelua on mukavasti.
Kuten Kolli toteaa. "Jos tahdot, että pidän pääni kiinni, niin älä sitten lue mitä sanon."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti