Kaltion toimistolla tehdään lattiaremontti. Kuten voitte arvata, kulttuurilehden toimitukseen on kertynyt arvostelukappaleita, joista on varsinaiseen lehteen jäänyt kirjoittamatta. Noista pinoista poimin kirjoja, joista ajattelin kirjoittaa blogiin seuraavien viikkojen aikana.
Päällimmäisenä omassa pinossani oli Mari Laaksosen viime vuoden alussa ilmestynyt toinen kokoelma Elämännielemä (ntamo 2016). Näinä kevään koleina päivinä teos oli mitä nautittavinta luettavaa.
Elämännielemä tutkailee maisemaa. Keskeistä on luonto, kasvit, hyönteiset, eläimet. Ihmisen havainnot poimulehdistä, ketunleivistä ja vesipisaroista muistuttavat mitä on odotettavissa, sitten kun kesä tulee.
Laaksosen havainnot ovat tuttuja, mutta eivät kuluneita. Mieleen tuli Tove Janssonin kesäkuville tyypilliset sudenkorennot. Ne ovat tuttuja kesäisiltä päiviltä, mutta eipä niitä kesäisiin kuviinsa juuri muut ole piirtäneet.
Teoksen harkittu taitto saa kokeilemaan useampia lukutapoja. Aukeaman voi lukea sivun kerrallaan tai yhtenä sivuna. Voi lukea
elämännielemä, tiaisenalkio /// siniluominen, suljettu silmä
elämännielemä, tiaisenalkio nesteen sitkeässä hiljaisuudessa
Runojen asettelu sivuille selaillessa tuo mieleen koivun kaarnan valkoisten ja mustien osien vuorottelun.
Juuri nyt Laaksosen kokoelma oli ilahduttava luettava. Muistutus siitä, mitä kesä tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti