Kun alkoi olla viimeiset hetket nähdä elokuva Stalinin kuolemasta, päätin lähteä tarkistamaan millainen komedia on saatu aikaiseksi. Aluksi filmi oli jäädä kokonaan katsomatta, koska tämänkään nimeä ei ole suomennettu. The Death of Stalin ei englanninkielisenä sisällä mitään sellaista jujua, joka ei olisi tullut ymmärretyksi Stalinin kuolema -nimestä.
Stalinin viimeisistä vaiheista liikkuu kaikenlaisia tarinoita ja salaliittoteorioita. Armando Iannuccin ohjaaman elokuvan käsikirjoituksessa ei kuitenkaan ole tartuttu näihin. "Viralliset" kertomukset tapahtumista ovat hyvin riittäneet huumorin pohjaksi. Kärjistys ja liioittelu ovat komedian keskeisiä aineksia.
Huolimatta elokuvajulisteen naamarivistöstä, niin keskeiseksi hahmoksi nousee Berija (Simon Russell Beale). Sisäasianjohtaja Berija oli ensimmäisenä paikalla ja alkoi pedata itselleen johtopaikkaa pääsihteerin edesmentyä. Kidutuksista ja keskitysleireistä tunnettu Berija ei kuitenkaan pärjännyt pelissä Hruštšovin kanssa (Steve Buscemi). Muista ei vallankahvaan olisi ollut. Kommunistisen puolueen sihteeristö (johtajat) on kamppailussaan "inhimillinen", jos sellaista sanaa mustan huumorin tuotteesta voisi käyttää.
Vaikka Neuvostoliiton monista kansallisuuksista vitsaillaankin, niin oma miehemme maailmalla, Otto Wille Kuusinen, ei ole mahtunut elokuvaan vaikka noissa piireissä hänkin vaikutti. Kuusista on pidetty hiljaisena ja värittömänä, ja ei filmiin useampaa samantapaista hahmoa ole tarvittu. Malenkov (Jeffrey Tambor) riitti.
Berijan ja Hruštšovin lisäksi huomattavia hahmoja elokuvan huumorissa ja kulussa on Molotov (Michael Palin). Melkoista menoa Moskovassa 1953.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti