sunnuntai 31. maaliskuuta 2019
41. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama ja/tai piirtämä sarjakuva
Jos ei ajatella sarjakuvaa ahtaana määritelmänä, niin Pirkko Saision Lokikirja sopii hyvin tähän haasteen kohtaan. Nimensä mukaisesti Lokikirja on lokikirja, johon on kirjattu Saision perheen veneretkiä mahonkivene Dianalla.
Vene tuli hankituksi hetken mielijohteesta. Perhe risteilee niin Ahvenanmaalla kuin Saimaallakin. Lokikirjaan on piirretty ja kirjattu tapahtumia ja sattumuksia, ei niinkään perinteisiä lokikirja-asioita. Joskus toki niitäkin.
Kirjan huumori tempaa mukaansa.
lauantai 30. maaliskuuta 2019
Bristolin museon kokoelmista
Brexitin teemoissa Bristolin museon henkilökunta oli tutkinut varastojaan ja tuonut yleisön nähtäville Banksyn kymmenen vuotta sitten tekemän teoksen.
Mutta en menisi vertaamaan parlamentaarikkoja apinoihin. Tunnetun tarinan mukaanhan sattumanvaraisesti kirjoituskonetta hakkaava apina tuottaa jossakin vaiheessa mestariteoksen. Kansanedustajilla pitää olla älyä, että pystyvät kaikki mahdolliset ratkaisut torppaamaan.
perjantai 29. maaliskuuta 2019
Brexit on sulautuma
Brexit är teleskopord. #Szóösszerántás— Reijo Valta (@reijovalta) 29. maaliskuuta 2019
Ison-Britannian eroaminen Euroopan Unionista ei suju suunnitelmien mukaan. Maan parlamentti ei tunnu hyväksyvän minkäänlaista mallia, ainakaan sellaista jonka pääministeri May olisi valmis tuomaan sen käsiteltäväksi. Eikä koeäänestyksissä Mayn vastustamat mallitkaan ole saaneet kannatusta.
Brexit on sulautuma. Ruotsissa sanottaisi 'teleskopord'. Unkarissa szóösszerántás. Englantia puhuvat portmanteausta ranskalaisilta lainatulla sanalla. Sulautuma on suomessa kuvaava sana, kaksi sanaa on sulautunut yhteen. Britannia exit. Usein toistettuja esimerkkejä ovat motelli ja smog, motor ja hotel (moottori hotelli) ja smoke ja fog.
Kieli luo maailmaa. Britannian eroa varten syntyi iskevä kampanjointisana, joka on siis luonteeltaan sulautuma; fuusio, yhtyminen. Kampanjasana on siis kielen tasolla päinvastaista siihen verrattuna, mitä sillä haluataan ajaa.
Etäisyyden ottamisen, eron, vaatiminen sanalla joka on yhdistelmä kahdesta, tuntuu oudolta. Sana kuvastaa sitä, että jos kaukoputkea, teleskooppia, haluttaisiin pidentää niin sitä kuitenkin painetaan kasaan.
Kaksi sanaa palvelisi parlamenttia paremmin.
torstai 28. maaliskuuta 2019
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
40. Sarjakuvan kansi on mielestäsi kaunis
Kauneus on katsojan silmissä. Mielestäni Ville Rannan Kyllä eikä ein kansi on kaunis, ja muutenkin sarjakuvakirja on miellyttävä pitää kädessä. Samaa mieltä aikoinaan oli Suomen Kirjataiteen Komitea, joka palkitsi teoksen yhtenä vuoden 2013 sarjakuvana.
Jos haluaa saada vinkkejä ammattilaisten arvostamista kauniista kansista, niin kannattaa tutustua Kauneimmat kirjat -sivustoon. Sarjakuva ei ole omana kategorianaan mukana joka vuosi, itse asiassa kategoria luotiin vasta vuonna 2012. Silloin kunniakirjalla huomioitiin Mauri Kunnaksen Piitles ja Kaisa ja Christoffer Lekan Expedition n.o 3. Sarjakuvia on palkittu myös taidekirjojen kategoriassa.
Kyllä eikä ei sai sisällöllään huomaamaan millaisia vätyksiä me olemme konservatiivisia voimia vastaan. Sarjakuva suorastaan kiukutti aluksi. Sattuva ajankuvaus kaikesta historiallisuudestaan huolimatta se on.
tiistai 26. maaliskuuta 2019
39. Toisen taideteoksen inspiroima sarjakuva
Asema julkaisi pikkupulu -sarjassaan vuonna 2003 Mika Lietzénin Lohikäärmeen varpaan. Teos perustuu Hergén studioilla tapahtuneeseen virheeseen. Sinisen lootuksen kanteen piirretylle lohikäärmeelle tulikin toiseen takajalkaan vahingossa viisi varvasta, kun muissa on neljä.
Lietzénin sarjakuva rakentuu lohikäärmeen varpaiden ympärille. Nuori päähenkilö lukee Sinistä lootusta ja havaitsee varpaiden epälukuisuuden. Lietzén siis rakentaa oman tarinansa Hergén teokseen liittyväksi.
Lohikäärmeen varvas on kaunis esimerkki siitä miten sarjakuva voi rakentua toisen sarjakuvan ympärille. Koko tarina on syntynyt sitä kautta.
maanantai 25. maaliskuuta 2019
38. Sala- tai taiteilijanimellä tehty sarjakuva
Kaunokirjallisuudessa on tavattu tehdä töitä ja julkaista omalla nimellä. Sala- tai taiteilijanimen käyttämisellä on yleensä ollut joku peruste, mahdollisesti jopa teoksen sisältöön liittyvä.
Sarjakuvataiteilijat ovat vasta myöhempinä aikoina alkaneet käyttää omaa nimeään teoksen kannessa. Sarjakuvat olivat alempaa populaarikulttuuria, ja esimerkiksi Herge teki sarjakuvansa nimimerkillä, koska halusi säästää oman nimensä sitä aikaa varten kun hän olisi oikea taiteilija. Aina 1970-luvulle saakka Euroopassa sarjakuvat tehtiin nimimerkeillä ja Amerikassa suuri osa tekijöistä jäi kokonaan pimentoon.
#satasarjista2019 -haaste kärsii laajemminkin suorasta kirjallisuusajattelusta. Tämä on yksi ongelmallisista kohdista.
Laitan tähän kohtaan Peyon Johanneksen ja Pirkaleen. Niistä kirjoitin kesällä 2018 laajasti.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2019
37. Suomalainen klassikkosarjakuva
Yksi suomalainen klassikkosarjakuva, jota viime aikoina olen lukenut, on Junnu. Suomen Kuvalehdessä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa ilmestynyt sarjakuva oli Pekka Puupään porvarillinen vaihtoehto. Sitä käsikirjoitti Veli Giovanni, joka vastasi Suomen Kuvalehden viihdesivuista, ja piirsi Pietarista Suomeen vallankumouksen jälkimainingeissa tullut Alexander Tawitz.
Junnusta kirjoitin laajemman jutun Kvaakkiin.
lauantai 23. maaliskuuta 2019
36. Sarjainfossa arvosteltu sarjakuva
Tämä uusintana #Satasarjista2019 -haasteeseen liittyen.
Kaisa Leka & Christoffer Leka
Place of Death
Absolute Truth Press,
2015
Pitkään yhdessä
työskennelleiden Kaisa ja Christoffer Lekan sarjakuvat ammentavat
heidän omasta elämästään ja elämäntavastaan. Pariskunta on
tehnyt laajoja teoksia pyöräilystä ja hindulaisuudesta.
Kokonaisuudet painoasua myöten ovat olleet hiottuja ja tarkkaan
harkittuja. Hindumytologiaan sukeltaneen Time After Timen
(Absolute Truth Press 2014) Suomen kirjataiteen komitea valitsi
Vuoden kauneimmaksi sarjakuvakirjaksi.
Lekojen uutuudessa
Place of Death ollaan tekijöille tutuissa teemoissa, vaikka
perusrakenteeltaan kirja on lapsille suunnattu. Hyvän lastenkirjan
tapaan teemat laajenevat myös aikuisille virikettä antaviksi.
Jälkisanat liittävät käsitellyn hindulaiseen teologiaan.
Kaisan ja Lekan
tavallinen, rauhallinen arki muuttuu kun vilkkaat veljenpojat tulevat
temmeltämään. Kaisa haluaisi työrauhaa ja Leka ohjaa pojat
kuuntelemaan kertomusta Venäjän pyöräretkeltä. Kerran eräällä
niitylle majoittuessaan paikallinen mies sanoi heillä, että tämä
on Kuoleman paikka. Väsyneinä he kuitenkin jäivät siihen yöksi
ja myöhemmin illalla samainen mies toi heille lahjoja, teetä ja
hilloa. Lekan kertomuksen sisällä kertoma kauhutarina sai Kaisan ja
veljenpojat löytämään jotakin yhteistä. Ehkä.
Tämä maailma, jossa
elämme on paikka, jossa kuollaan. Me kaikki tulemme joskus
kuolemaan. Miten kertoa tästä käsityksestä lapsille? Lekojen
kirja on yksi ratkaisu.
Place of Death on
huolellisesti paketoitu kokonaisuus, johon varsinaisen teoksen
lisäksi kuuluu pienlehti ja tekijöiden esittely. Vaaleanpunaiseen
pienlehteen ovat sarjakuvataitelijakollegat piirtäneet kuvia
pariskunnasta ja heidän polkupyöristään. Polkupyörän
piirtäminen on tunnetusti vaikea, osa tekijöistä tehnyt kuvaansa
vitsin tätä ajatellen. Pienlehti on nimetty René Magrittea
mukaellen This is not a bicycleksi. Paketti on rusetoitu
yhteen mustalla silkkinauhalla.
Tämän kirjan ottaa
mielellään luettavaksi tai selailtavaksi. Porvoossa Bookwellillä
painatettu teos on tasapainoinen luomus marmoroituja esilehtiä
myöten. Grafia on aiheesta nimennyt Place of Deathin yhdeksi Vuoden
huippu-ehdokkaaksi julkaisugrafiikan sarjassa.
Julkaistu Sarjainfossa 1/2016
perjantai 22. maaliskuuta 2019
35. Haluaisit olla sarjakuvan päähenkilö
Tämä oli vaikea valinta. Sarjakuvissa on monia hahmoja, joiden housut tahtoisi ainakin ajoittain jalkoihinsa vetää. Päädyin lopulta Corto Malteseen, jonka seikkailuissa on paljon eksoottisia paikkoja ja ajatusmaailmoita.
Laivattoman kapteenin asemassa vastuu olisi minimaalinen. Voisi keskittyä suurempiin ja yleisinhimillisiin asioihin, kadonneiden mantereiden etsimiseen ja mielikuvituksellisiin yhteyksiin. Voisi tutustua Jack Londonin ja Rudolf Steinerin kaltaisiin ihmisiin. Rasputinin kanssa en ehkä tulisi samallalailla toimeen kuin Corto.
Muistikuvat Corto Maltesesta ovat pitkät. Aikoinaan sarjakuva oli NonStopin inhotuin sarja, lukijakirjeissa sen vaihtamista johonkin "parempaan" usein toivottiin. Mutta onneksi päätoimittaja Soile Kaukoranta piti päänsä. Osa nuorista kirjoittajista aikuistuessaan on varmaan mielensä muuttanut.
torstai 21. maaliskuuta 2019
Kuka istuttaa Sipilän puut?
Juha Sipilä ja monet muut keskustalaiset ovat puhuneet paljon puiden istuttamisesta. Sipilä oli jo aikaisemmin laskenut, että hän voi kuitata lentokoneharrastuksensa istuttamalla 60 000 puuntaimea. Nyt vaalitentissä hän olisi laittanut nuoret (ilmastolakkolaiset) istuttamaan kymmenen miljoonaa taimea.
Suomen laissa on iät ja ajat ollut metsien uudistamisvelvoite. Suomessa on pitkät perinteet sillä, että metsänomistajia on estetty vähittämästä omia metsiään. Yli 30 aarin hakkuuaukiot on pitänyt istuttaa metsäksi uudelleen.
Sipilän ajatuksenjuoksua puiden istuttamisesta on vaikea seurata. Onko keskustalaisten tarkoitus siirtää metsänomistajien velvollisuus nuorten kansalaisten hoidettavaksi? Tuleeko metsänomistajien velvollisuus laajemminkin yhteiskunnan hoidettavaksi?
Metsien uudistamisen kytkeminen ilmastotavoitteiden hoitamiseksi on asioiden sotkemista. Suomen metsiä on varjeltu omistajiltaan ainakin 1800-luvulta lähtien ja tuon velvoitteen muuttaminen "ilmastohyötyjen saamiseksi" tuntuu nurinkuriselta.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2019
Tintin seikkailujen mainoksia
WSOY julkaisi 1960-luvun alussa neljä Tintti-albumia. Ostava yleisö ei kuitenkaan niitä löytänyt ja julkaiseminen jäi silleen. Markkinoinnin puutteesta sarjan loppuminen ei kuitenkaan näytä johtuneen. Nämä mainokset ovat Etelä-Suomen Sanomista, helmi- ja lokakuulta 1962.
Mainoksiin poimittujen sitaattien perusteella kriitikot näyttäisivät suhtautuneen Tinttiin positiivisesti. Savon Sanomien tai Kauppalehden arvioita en kuitenkaan ole kokonaisuudessaan nähnyt. Etelä-Suomen Sanomissa Tintit mainittiin WSOY:n kauden julkaisuja laajemmin esiteltäessä.
tiistai 19. maaliskuuta 2019
34. Sarjakuva kerrotaan lapsen näkökulmasta
Lapsen näkökulmasta kerrottuja sarjakuvia ei tullut äkkiseltään mieleen yhtään. Sitten muistin Pikku Pikon, mutta sen huumori perustuu aikalailla tietyllä tavalla värittyneeseen aikuisen näkökulmaan. Pienenä ja viattomana asiat näyttäytyvät toisin.
Pikku Pikosta ajatukset juontuivat Kid Luckyyn, lapsiversioon Lucky Lukesta. Viimein päädyin näiden lasten näkökulmasta tehtyjen sarjakuvien esikuvaan, Pikku Pieliseen.
Pikku Pielinen ei ole Niilo Pielinen lapsena. Pikku Pielinen on Niilon veljenpoika (kuinkas muutenkaan) Nipa Pielinen, joka muutaman kerran nähtiin myös setänsä nimeä kantavassa sarjakuvassa.
Nipa käy koulua ja keksii kavereineen kaikenlaista opettajien harmiksi. Asetelma on Pikku Pikoon otettu melkolailla samoin, mutta Pikku Pielisestä puuttuu edellistä värittävä pikkutuhmuus kokonaan.
Nipan kekseliäisyys ja toimeliaisuus tuottaa kaikenlaista lukijaa hauskuuttavaa. Opettajat ovat tulilinjalla, milloin tahattomasti, milloin tarkoituksella. Jälkimmäisessä tapauksessa alkusyy on kuitenkin opettajassa itsessään.
maanantai 18. maaliskuuta 2019
Mikki ja hukkunut meri
Alkujaan ranskalaisen Glénatin julkaisemat Disney-sarjakuvat ovat tuoneet uudenlaista virtaa tuttuihin ja hieman liiankin turvallisiksi tulleisiin sarjakuvahahmoihin. Ranskankielisen maailman kärkitekijät ovat tarttuneet hahmoihin perinteitä kunnioittaen, mutta samalla näyttäen miten asioita nykyisemmässä sarjakuvataiteessa käsitellään.
Denis-Pierre Filippin käsikirjoittama ja Silvio Cambonin piirtämä Mikki ja hukkunut meri (Mickey et l'océan perdu, Sanoma 2018) sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Mikki ja Hessu etsivät Minnin kanssa Siperian jäätiköiden alta koralliinia, joka on tuon ajan tärkein energianlähde. Musta Pekka kumppaneineen kärkkyy samoille apajille.
Minni, Mikki ja Hessu osallistuvat kilpailuun, jonka kautta he päätyvät tohtori Ykskorvan palvelukseen. Laitteellaan Hiiret ja Hopo pystyvät sukeltamaan syvemmälle kuin kukaan muu. Ykskorvan apuri Kölli (Karvakatti) on kuitenkin mukana petollisin tuumin. Lopulta merien painovoima katoaa.
Mikin viiden vuoden kooman ajaksi tarina katkeaa. Jatketaan uudesta tilanteesta, jossa maailma on saatava takaisin mallilleen. Musta Pekka on vaihtanut puolta, jota Mikin on vaikea sulattaa. Onnellinen loppu tarinalle järjestyy.
"Vesi palaa luontaisille urilleen, ja Pekka näemmä myös", toteaa Mikki loppukohtauksessa. Minnille tarinaan on onnistuneesti kirjoitettu aktiivinen, mutta samalla huolehtiva rooli. Hessun hömelyys on selkeissä rajoissa ja pääasiassa hän on ajantasalla oleva keksijä. Filippi ja Camboni loihtivat kiintoisan ja yksityiskohtia pursuavan maailman, joka silti on Mikki Hiiri -tarina ytimiään myöten.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2019
Panemassa ja Yötöissä
Seiska-lehden sunnuntain klikin kalastelija kertoi Alina Tomnikovin olleen Panemassa. Baarien pitäjät ovat kautta vuosisatojen olleet näppäriä keksimään kaljakuppiloilleen vetäviä nimiä. Helsingin Kalliossa on Panema, jossa siis näyttelijä Tomnikov oli tavattu.
Oulussa 1990-luvulla oli Yötöi. Se oli pieni baari, jolla oli joustavat ja pitkät aukioloajat. Nimi oli taivutettu valmiiksi inessiivimuotoa varten, jotta yötöissä tulisi varmasti kaikkien mieleen. Nimi oli baarin suurin vetonaula. Huonona vitsinä saattoi sanoa olleensa Yötöissä.
En tiedä on Panemalla muita ansioita kuin nimi. Seiskan vitsailu ei näytä saaneen arvostusta ainakaan Amppareiden käyttäjiltä. Linkki on saanut 119 miinusta ja vain viisi plussaa.
lauantai 16. maaliskuuta 2019
Pekka ja susi
Männä viikolla Kare Eskola Välilevyissä soitti lapsille suunnattua musiikkia. Olennainen osa ohjelmaa oli tietysti Prokofjevin Pekka ja susi (Lasse Pöystin kertomana). Kuopion kaupungin peruskoululaitos 1970-luvulla kasvatti minuakin tuon kappaleen avulla. Niiralan koulusta siirryimme viereiseen Kuopion kaupunginteatteriin katsomaan esitystä ainakin kaksi kertaa.
Ala-asteella taidemusiikkia oli tarjolla vuosittain. Kaupunginorkesteri kävi useimmiten koululla, noissa sessioissa opittiin esimerkiksi se, milloin konsertissa kuuluu taputtaa ja milloin ei. Juhlasalin akustiikka ei ollut kummoinen, joten suurista musiikkinautinnoista ei voinut puhua.
Pekka ja susi oli tarjolla siis ainakin kaksi kertaa. Toisella (tai kolmannella) kerralla muistan samaistuneeni Pipanminttu Pipsaan ja Maisaan. Eikö lapsille ole sävelletty mitään muuta?
Eskolalla oli Pekasta ja sudesta hyvä huomio. Eikö lapsille ole taidemusiikista muuta opetettavaa kuin orkesterin eri soitinryhmät? Jotain opastusta musiikin sisältöihin?
Joka tapauksessa pääsin alakoululaisena samanlaiseen tilanteeseen kuin Tenavissa oli kuvattu. Maisa ja Pipsa olivat konserteissa aika usein. Sarjakuvasta myös vinkki millaista musiikkia lapsille kannattaa suunnata. Elgarista BBC:n Promsien päätöskonsertissa hullaantuvat niin lapset kuin aikuisetkin.
perjantai 15. maaliskuuta 2019
Teslan muistelmat
Youtubessa on joukko videoita, joissa hittibiisien "laulajana" on pari teslakäämejä. Yksi onnistuneimmista on versio Queenin Bohemian Rhapsodysta. Sähkö on luonnonilmiö, jonka olemuksen selvittelyyn Nikola Tesla (1856-1943) keskeisesti osallistui. Tesla pyrki käytännön sovellusten tuottamiseen ja niiden kaupalliseen hyödyntämiseen.
Vuonna 1919 Tesla kirjoitti omasta elämästään kuuden artikkelin sarjan, joka jo samana vuonna toimitettiin kirjaksi My Inventions. Viime vuonna se julkaistiin Tuomas Kilven suomennoksena Elämäni keksinnöt (Oppian 2018).
Muistelmien otsikko on osin harhaanjohtava. Tesla olettaa lukijan jo tietävän kaikki hänen saavutuksensa, joten ensimmäiseksi teokseksi hänen elämäänsä tutustumiseksi muistelmat eivät sovi. Kohtalaisen lyhyt kirja (esipuheineen 112 sivua) valottaa kuitenkin erikoisen miehen erikoista elämää hänen omasta näkökulmastaan.
Tesla näkee monet asiat oman lapsuutensa kautta. Hän oli synnynnäinen keksijä, jolla oli erikoinen tapa hahmottaa maailmaa mielensä avulla. Omien sanojensa mukaan hän ei tarvinnut keksinnöistään testikappaleita, hän saattoi testata koneita mielessään ja sitten rakentaa ne suoraan toimiviksi.
Kirjoitusaikana Tesla lienee paneutunut kehittämään langattomia sähköverkkoja. Niiden edut hän tuo esiin monta kertaa. Suorastaan profeetalliselta tuntuu seuraava teksti:
[Langattoman energiansiirron] avulla voi esimerkiksi puhelimen omistaja soittaa kenelle tahansa puhelimen omistajalle maapallolla. Edullinen vastaanotin, jonka ei tarvitse olla taskukelloa suurempi, tekee mahdolliseksi kuunnella missä tahansa, maalla tai merellä, puhetta ja musiikkia joka on lähtöisin ties kuinka kaukaa.
Suuri osa tekstistä on kuitenkin Teslan oman ruumiin itsetutkiskelua. Hän katsoi Descartisin tavoin, että ihminen on mekaaninen kone. Mutta miten vähän sen toimintaperiaatteista ymmärrämmekään! Telepatia ja ennaltanäkeminen kiinnostivat Teslaa, mutta hän päätyi tyrmäämään ne tarkan itsetutkiskelun myötä.
Muistelmiin kannattaa tarttua vasta jonkin asiallisen elämäkerran lukemisen jälkeen. Silloin siitä saa paremman otteen.
torstai 14. maaliskuuta 2019
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Kaltiossa
Käytiin Kaltion päätoimittajan kanssa katsomassa miten Kiirunan muutto edistyy.
Lehdessä juttu:
tiistai 12. maaliskuuta 2019
Kuka oli Felix Kersten?
Muistan lukiolaisena ensimmäisen kerran kuulleeni Felix Kerstenistä, Himmlerin heirojana toimineesta suomalaismiehestä, joka oli kirjoittanut muistelmat. En lukenut muistelmia, mutta mielenkiinnolla kuuntelin kavereiden tiivistelmät kirjasta. Tarinat kuulostivat liian uskomattomilta ollakseen totta.
Myöhemmin Ultra-lehdestä luin tarkasti mikä paratieteilijöiden mielestä miehessä oli niin kiinnostavaa. Samaisen Ultran jutun luki myös Arto Koskinen, ja se toimi innottajana dokumenttielokuvaan Kuka oli Felix Kersten. Parikymmentä vuotta dokumentin valmistumisen jälkeen Koskinen on toimittanut 12-osaisen podcast-sarjan Kerstenistä ja dokumentin tekemisestä.
Tiedon muruset salaperäisestä saksalais-suomalais-ruotsalaisesta hierojasta ovat lisääntyneet, mutta varman kokonaiskuvan muodostaminen on vielä kaukana. Vaikuttaisi siltä, että kyseessä on alkujaan saksalainen, joka Virossa varasti sikäläisen menehtyneen sotilaan henkilöllisyyden välttääkseen oikeuden kotimaassaan. Pohjan poikana hän tuli Suomeen ja sai kansalaisuuden pikaisesti, vain muutamassa kuukaudessa.
Suomessa hän oppi hierojan ammatin, ei tosin Helsingin yliopistossa, kuten hän muistelmissaan väittää, vaan tyttöystävänsä äidin migreenihoitoja seuratessa.
Koskinen on tullut erinäisten dokumenttien ja aihetodisteiden kautta siihen johtopäätökseen, että Kersten oli jonkinlainen kolmoisagentti. Päätelmä toisi jotakin järkeä Kerstenin väitteisiin ja elämän käänteisiin.
Tiedä sitten. Ehkä asia joskus paljastuu, ehkä ei. Suosittelen podcast-sarjaa kuunneltavaksi.
* Tapaus Felis Kersten. Yle Areena
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Akun onnellisimmat seikkailut
Huuto.netissä tämä yksilö huudettiin 350 eurolla. |
Vuoden vaihteessa Sanoman varastoja tyhjennettiin. Reippaat määrät myymättömiä kirjoja vietiin makuloitavaksi. Varastotila maksaa, ja kirjamarkkinoiden syklien kiihtyessä tavara vanhenee nopeasti. Kirjoja ei kannata monia vuosia pitää saatavilla.
Varastojen putsauksessa sattui inhimillinen erhe. Makuloitavien joukkoon joutui myös lähes koko painos vielä virallisesti ilmestymättömästä Onnellisimmista seikkailuista. Kirjan ilmestymistä odotelleet huomasivat, että teos salaperäisesti katosi kirjalistoilta ja nettikirjakaupoista.
Uteliaimmat tiedustelivat asiaa Sanomalta, josta kerrottiin kirjojen olevan paperimurskaa. Joulukuussa oli ehditty myydä ja postittaa 108 kappaletta kirjoja. Muita ei sitten enää ole olemassakaan. Uusintapainosta ei ainakaan pian ole odotettavissa, koska uuteen yhteispainatukseen ei nopeasti näytä olevan tarvetta.
Syntyi siis keräilyharvinaisuus, tai ainakin keräilykirja. Ensimmäisestä huutonettiin kaupaksi tulleesta kappaleesta huudettiin 350 euroa. Ehkä hintataso ei ihan noin korkeaksi seuraavista kappaleista nouse.
* Kvaakissa on keskusteltu tapauksesta