Tästä alkaa Johanneksen ja Pirkaleen seikkailuja käsittelevä kesäsarja. Käyn läpi kaikki suomeksi julkaistut seikkailut aloittaen vanhimmasta. Peyon klassisen sarjakuvan Johannes sai seikkailla vuodet 1947-1953 (albumisarjassa kahden albumin verran) ilman pientä ja sisukasta kumppaniaan.
Noita varhaisia seikkailuja ei ole suomennettu, eikä myöskään Johanneksen ja Pirkaleen ensimmäistä kohtaamista vuonna 1954. Ensimmäinen suomennettu tarina Sysivuoren kirot ilmestyi Ruudussa 1974, mutta palataan siihen myöhemmin. Varhaisin suomennettu on kuudes Peyon julkaisema albumi Jumalten lähde vuodelta 1958 (Spiroussa 1956), joka julkaistiin Non Stopeissa 6-8/1976.
Tarinan alussa on viittaus edelliseen viikinkien kanssa koettuun seikkailuun. Pirkaleen fyysisen olemuksen kummallisuudet antavat säväyksen heti alussa: tyynellä hänellä oli kamala merisairaus, mutta myrskyn noustua kunto koheni ja aikaisemmin ällöttävältä tuntunut rasvainen kalakeitto maistui.
Myrskyn vuoksi Johannes ja Pirkale paiskautuvat merelle maston varaan. He rantautuvat Vätysten kylään, jota ilkeä Rasvamaxa piti ikeessään. Kun ritarillinen Johannes kuulee tarina kirouksesta, joka kyläläisten ylle on langetettu, hän tarjoutuu hankemaan vettä jumalten lähteestä. Hörppy sitä antaisi elinvoimat takaisin.
Matkalla on kommellus jos toinenkin, huumoria ja selvitettäviä ongelmia sopivassa suhteessa. Lähdekin löytyy sieltä missä se tarinan mukaan oli.
Kun miettii parivaljakkoa ja julkaisuajankohtaa, niin tulee mieleen Johanneksen ja Pirkaleen suhde myöhempiin Asterixiin ja Obelixiin. Hahmojen roolit on vain käännetty toisin päin. Jumalten lähteessä ajatuksia johtaa tähän suuntaan villisika-kohtaus, joka voisi olla myös Goscinnyn käsikirjoittama.
Seuraavaksi Musta nuoli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti