[Kirjoitukset Pieniä voittoja -sarjasta: Pieniä voittoja, Elämän oppitunnit, Millä on väliä ja Kukin parhaansa mukaan]
Manu Larcenetin neliosainen Pieniä voittoja albumisarja on saatu päätökseen. Larcenet on seurannut valokuvaaja Marcon elämää muuttuvassa nykyajassa. Marcon elämästä löytänee moni nuori aikuinen tarttumapintaa, eikä elämässä mitään suuria erikoisuuksia tai seikkailuja tapahdu. Silti tai juuri siksi Larcenet onnistuu kertomaan koskettavasti ja kauniisti erään tien "vastuulliseen" aikuisuuteen.
Viimeisen osan Kukin parhaansa mukaan (WSOY 2009) alussa on vierähtänyt pari, kolme vuotta edellisen albumin lopusta. Marco on tullut isäksi ja tytär Maude on jo pari vuotias. Isyys on aikaisemmasta vastustuksesta huolimatta tullut olennaiseksi osaksi Marcon minuutta.
Perheen elo maalla sujuu, mutta politiikassa tapahtuu. Sarkozysta tulee Ranskan presidentti, Marcon isän työpaikka Halli 22 lopetetaan ja rakennuskin puretaan. Paluuta räjähdystä edeltävään maailmaan ei ole.
Marco kaiken keskellä löytää elämän tehtävänsä. Se ei mikään yllättävä ole, valokuvaajan tehtävä on ottaa valokuvia. Niin kuin isän tehtävä oli hakata nauloja. Kukin parhaansa mukaan.
Ennen koko albumisarjan alkua Marco oli joutunut kokemaan enemmän kuin olisi ollut valmis kokemaan. Matka tuntui alussa vaikealta ja jopa mahdottomalta, mutta tyylikkäästi siitä selvittiin. Niin tarinan kuin piirrostenkin puolesta.
Sarja on kaikinpuolin loisteliasta uutta eurooppalaista sarjakuvaa. Se elää ajassa ja on erinomaisesti toteutettu niin piirrosten, värityksen kuin kerronnan puolesta. Suomenkielinen laitoskin on huolellisesti tehty, kuten odottaa sopii. Mika Lietzénin tekstaus ja Heikki Kaukorannan suomennos pelaavat yhteen alkuteoksen kanssa. Kaukoranta on ollut taitava luovan kynänsä kanssa. "Jyrkkiin tötsyihin" saattaa törmätä jo muuallakin kuin näiden albumeiden sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti