Isän aarre

Lucie Durbiano
Aarre
(suom. Saara Pääkkönen)
WSOY 2011
106 s.


Lucie Durbiano tuli suomalaisille tutuksi pari vuotta sitten julkaistusta Punainen pukee teitä ja muita tarinoita (WSOY 2009) sarjakuvasta, jossa varioitiin klassisia satuja Punahilkasta Ihmemaan Liisaan. Nyt WSOY on julkaissut suomeksi Durbianon täyspitkän sarjakuvaromaanin Aarre (WSOY 2011). Tuttu petollisen kepeä piirros- ja väritystyyli on jatkuu uudessakin painotuotteessa.

Tarinan päähenkilö on matematiikan opiskelija Christine, varhaiskeskiaikaan erikoistuneen professori Alamaron ainoa lapsi. Alamaro opettaa yliopistolla ja tutkimusapulaisensa Michelin kanssa selvittää 400-luvun alkupuolen tapahtumia. Erityisen selvityksen kohteena on visigoottien Roomasta keräämän ryöstösaaliin kohtalo.

Visigoottien aarteesta ovat kiinnostuneet muutkin. Pariskunta Jean ja Simone soluttautuu kumpikin professorin lähipiiriin, Jean alkamalla seurustelemaan Christinen kanssa ja Simone hurmaamalla Michelin.

Aarteen löytämiseksi tarvitaan kolme pergamenttia. Tämä on tietysti viittaus Hergén albumipariin Yksisarvisen salaisuus/Rakham Punaisen aarre (Otava). Viittaus ei kuitenkaan tee Durbianon Aarteesta "Tintti-henkistä seikkailua", vaikka takakannessa niin sanotaankin.

Kolme pergamenttia viittaavat pikemminkin psykoanalyytikko Serge Tisseronin useisiin Hergéä ja Tintin seikkailuja käsitteleviin teoksiin, joista ensimmäinen oli Tintin chez le psychanalyste (Aubier 1983). Jo siinä Tisseron mainitun albumiparin avulla kehitteli keskeiset ajatuksensa salattujen (fantasioitujen) perhesuhteiden kulkeutumisesta osaksi sarjakuvaseikkailua, myöhemmin hän on tarkentanut näkemyksiään ja saanut niille todisteita Hergén henkilöhistoriasta.

Durbianon Aarteen voi lukea pelkkänä seikkailukertomusenakin, mutta sellaisena se on Tintin seikkailujakin naivimpi. Tekijä viitteellään (ja muutoinkin) haluaa ohjata lukijan nuoren naisen kehittymiseen, aikuiseksi kasvamiseen. Vaikka Christine on äiditön, kehitystarinassa hänen roolissaan on Simone. Isä, Michel ja Jean edustavat seksuaalisuuden eri merkityksiä. Nuorelle tytölle tämä olisi oiva kasvukumppani, jos eri ikäkausien lukukerrat lomittuisivat ja toisivat lohduttavia oivalluksia omaan kehitykseen.

Aarre ei ole niin hulvaton kuin aikaisempi Punainen pukee teitä. Suurelta osin tämä juontuu tarinoiden perusrakenteesta. Klassista aineistoa hyödyntävät lyhyet tarinat ovat eri lajityyppi kuin pitkä, uusi kertomus. Kyllähän kaikki tämän Mr. Beanista tietävät. Pitkäkin tarina kantaa ja jättää hyvälle mielelle.