lauantai 31. maaliskuuta 2012

Ajattelen, siis olen. En ajattele, ...



Tänään 1596 syntyi René Descartes (k. 1650), rationaalisen filosofian ja tieteen isä. Parhaiten Descartes muistetaan lausahduksesta Cogito ergo sum (Ajattelen, siis olen). Descartes kuoli Tukholmassa, jonne kuningatar Kristiina oli hänet kutsunut. Kuvassa yllä -- yksityiskohta Pierre Louis Dumesnilin (1698-1781) maalauksesta -- Kristiina (vasemmalla) ja Descartes (oikealla) keskustelevat ilmeisen oppineesti.

Descartesin kuolemaan talvella kylmässä Pohjolan kaupungissa on liitetty useitakin salaliittoteorioita. Niistä esimerkiksi kahden artikkelin verran teoksessa Kaitaro & Roinila (toim.) Filosofin kuolema (Summa 2004).

Itse tässä yhteydessä kerron mielelläni tarinan Descartesista ja uuneista. Ajatellakseen ja prosessoidakseen ajattelemaansa Descartes vetäytyi mielellään uuniin. Sen pimeydessä ja hiljaisuudessa aistihavainnot lakkasivat ärsyttämästä ja mietiskelylle avautui oiva mahdollisuus.

Descartesin ensimmäinen talvi Ruotsissa oli erityisen kylmä. Filosofin käyttämät ajattelutilat Tukholmassa tarvittiin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tällä oli kohtalokkaat seuraukset ajattelijalle.


Ihmisen sydämen ja verenkierron toiminnan salojen selviäminen antoi Descartesille aiheen tarkastella erilaisia ihmiseloon liittyviä seikkoja järkiperäisesti. Niin kuin nykyisin kaikki tuntuu juontuvan geeneistä, niin 1600-luvun alussa kaiken selittäjänä oli sydän.

Lainattakoon tähän merkkipäivän johdosta pätkä Mielenliikutuksista:


124. Naurusta.

Nauru syntyy siten, että oikeasta sydänkammiosta keuhkovaltimoa pitkin tuleva veri pullistaa äkkiä ja toistuvasti keuhkot, ja tämä pakottaa keuhkoissa olevan ilman rajusti poistumaan keuhkoista pitkin ilmaputkea. Tästä syntyy omituinen ja kajahteleva ääni. Keuhkojen täten paisuessa ja ilman poistuessa niistä, panevat ne kaikki pallea-, rinta- ja kurkkulihakset toimimaan, siten saattaen liikkumaan näiden yhteydessä olevat kasvolihakset. Yksistään tätä kasvolihasten liikettä yhdessä mainitun äänen kanssa sanomme nauruksi.

125. Miksi nauru ei seuraa kaikkein suurinta iloa.

Vaikka nauru näyttää olevan ilon päätunnusmerkkejä, saattaa ainoastaan vähäisempi ilon määrä, johon hiukan ihmettelyä ja vihaa on sekaantunut, aiheuttaa sen. Kokemus näet osottaa, ett'ei suuri ilon tunne koskaan pane purskahtamaan nauruun, ja ett'ei muu syy saata sitä niin helposti aiheuttaa kuin surullisuus. Mielen ollessa suuren ilon valtaamana näet keuhkot aina ovat niin täynnä verta, ett'eivät ne voi toistamiseen paisua.

126. Naurun pääsyyt.

Huomaan ainoastaan kaksi vaikuttavaa syytä, jotka näin äkkiä saattavat keuhkot pullistumaan. Toinen on äkillinen ihmettely, joka yhdistyneenä iloon, saattaa niin nopeasti avata sydänaukot, että se suuri veren paljous, joka alemmasta onttolaskimosta äkkiä tunkee oikeaan sydänkammioon, siellä harvenee sekä kulkee keuhkolaskimoa myöten keuhkoihin, jotka se pullistaa. Toinen vaikuttava syy taas on jonkunmoinen nesteiden sekoitus, joka tavallista enemmän harventaa verta. Tämäntapainen on mielestäni vain pernasta tulevan veren nopeimmin virtaava osa, jonka pienikin hämmästyksen sekainen vihan tunne sysää sydämeen. Täällä se sekaantuu muista ruumiinosista tulevaan vereen, jota ilo runsaasti sinne kokoaa, ja sentähden veri siellä paisuu tavattomasti. Näemmehän samoin useiden muiden tulen kuumentamien nesteiden äkkiä kuohahtavan, jos kaadamme vähän ätikkää siihen astiaan, jossa niitä kuumennetaan. Pernasta tuleva nopeimmin virtaava veri näet on samanlaatuista kuin ätikkä. Kokemus osottaa myös, että kaikissa niissä seikoissa, jotka aiheuttavat keuhkoista lähtevän remahtavan naurun, on joku määrä vihaa, tai ainakin ihmettelyä ollut yhtenä vaikuttimena. Ja sentähden pernatautiset ovat surullisemmat, ja taas aika ajoin iloisemmat ja herkemmät nauramaan kuin muut. Perna näet lähettää kahdenlaista verta sydämeen, toinen on hyvin sameata ja synnyttää surua. Toinen on nopeasti virtaavaa ja ohutta ja aiheuttaa iloa. Usein olemme paljon naurettuamme surulliset, koska pernan ohuempi veri on loppuun virrannut ja sameampi veri senjälkeen alkaa valua sydämeen.

127. Paheksumiseen yhtyneen naurun syy.

Se nauru, joka välistä yhtyy paheksumiseen, on tavallisesti keinotekoinen ja teeskennelty; jos se taaskin on luonnollinen, johtuu se siitä ilosta, jota tunnemme huomatessamme, ett'ei paheksumistamme herättänyt seikka voi meitä loukata tai myöskin mainitun seikan uutuudesta tai odottamattomasta ilmestymisestä. Ilo, viha ja ihmettely siis ovat tämänlaisia naurun vaikuttimia. Kuitenkin luulen sen myöskin voivan syntyä ilman mitään ilon tunnetta yksinomaan vastenmielisyyden johdosta, joka sysää verta pernasta sydämeen, josta se harvenneena virtaa keuhkoihin; nämät se helposti paisuttaa, koska ne ovat melkein tyhjät. Yleensä kaikki, mikä täten äkkiä paisuttaa keuhkoja, synnyttää ulkonaiset naurun liikkeet, ell'ei suru muuta niitä voihkinaan ja kirkunaan yhtyneiksi liikkeiksi, jotka seuraavat itkua. Tästä seikasta kirjoittaa Vivès, kertoen, että ensimäiset ruokapalat, jotka hän, kauan oltuaan syömättä, pisti suuhunsa, panivat hänet nauramaan. Tämä saattoi johtua siitä, että hänen keuhkonsa ravinnon puutteen tähden olivat vailla verta ja siis helposti paisuivat ensimäisen ruokamehun vaikutuksesta, joka mehu kulki vatsasta sydämeen. Jo pelkkä syömisen kuvitteleminen saattoi sen aiheuttaa, ennenkuin hänen syömiensä ruokien mehu ehti sinne.

Koko teos luettavissa Project Gutenbergissa (yhteisnide Metodin esityksen kanssa).

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Zahran paratiisi


Amir & Khalil
Zahran paratiisi
suom. Petri Stenman
Like 2011
260 s.


Viime vuoden lopulla Like julkaisi iranilaisten Amirin ja Khalilin ajankohtaisen sarjakuvateoksen Zahran paratiisi. Todellisuuteen perustuvat tapahtumat alkavat keväällä 2009. Presidentinvaalit ovat tulossa, ja luonnon myötä tuntuisi myös yhteiskunta nousevan uuteen kukoistukseen uuden presidentin johdossa. Väkijoukot lähtevät kaduilla ottamaan uutta vastaan.

Pappisjohtoisessa maassa demokratia on kuitenkin hauras oljenkorsi. Nykytekniikka lakkaa toimimasta kirkon päätöksellä ja mielenilmaisuissa katoaa ihmisiä. Yksi kadonneista on Mehdi, jota äiti ja sisarukset alkavat etsiä ystävällisten ihmisten avustuksella.

Alkujaan tarina ilmestyi samannimisessä blogissa sitä mukaa kuin etsintä eteni. Like suomensi teoksen nopeasti, teos ilmestyi maailmalla samoihin aikoihin kuin Suomessa.

Teoksen takakannessa sarjakuvaa verrataan Marjane Satrapin Persepolikseen ja Art Spiegelmanin Mausiin. Vertaus on ylimitoitettu. Näiden nykysarjakuvan klassikoiden rinnalle Zahran paratiisi tuskin nousee. Kuvitus eikä kerronta eivät nouse ajankohtaista raportointia suuremmiksi.

Sarjakuva ei silti ole merkityksetön. Se välittää tietoa siitä, mitä Iranissa tapahtuu, ja samalla valottaa nykymuslimin elämää. Tiesittekö, että iranilaiset voivat solmia väliaikaisen avioliiton? Jalkapallo on urheileville nuorille tärkeä laji Teheranissakin.

Teoksen loppuun on koottu tietopaketti, jossa selvitetään tarkemmin Mehdin tarinan taustoja. Lisäksi lopussa on pitkä luettelo Mehdin kohtalotovereita.

Parhaimmillaan teos on tehdessään pieniä rinnastuksia arjen ja maan johdon toimien välillä. Kesäkuun 2009 vaaleissa uudelleenvalittu Mahmud Ahmadinejad on siviiliammatiltaan liikenneinsinööri. Ainakaan maan autoliikennettä hän ei ole saanut ojennukseen. Ihmiset seisovat miljoonakaupungeissa mittavissa ruuhkissa.



Teos on suunnattu Iranin ulkopuolelle. Kansalliselle itsekehullekin annetaan hieman tilaa. Iranilaiset eivät ole arabeja! Persialaiset juuret ovat tärkeät, pitkä historia ja mestarirunoilijat muistetaan tuoda esille. Mehdin veljen kasvonpiirteet tuovat mieleen Aleksanteri Suuren. Helleenien perinteitä Iranissakin vaalitaan yhtälailla kuin länsimaissa.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Ei mikään (non ullus)




Ei mikään (non ullus). Kreikkalaiset eivät tätä ymmärtäneet. Ettei olisi mitään. Aina oli jotain, jos ei muuta niin alkusyy. Ykkösellä he laskentansa aloittivat, ja vasta pimeällä keskiajalla länsimainen sivistys arabeilta nollan omi.

Vanhan kansan ihmiset olivat säästäväisiä. Kun sormet loppuivat, laskemista varten ei turhaan uusia merkkejä keksitty, vaan käytettiin sanallisten viestien merkkijärjestelmää aalefista alkaen, härkäpäisesti.


vuotta (42 kuukautta). Alun ja lopun välillä ovat tapahtumat. Alussa Arthur Dentillä oli talo pienellä mäennyppylällä, aivan kylän laidalla. Sitten tulivat puskutraktorit ja vogonit. Lopussa ollaankin pienellä murulla ravintolassa maailmankaikkeuden lopussa.

Jotkut väittävät, että välissä oleva elämän tarkoitus olisi digitaalinen numero 0100 0010. Sormin ilmaistuna se saattaa herättää ärtymystä ja kiukkua kanssaihmisissä.

Kirjailija Adams kiistää.

"Se on vain hatusta tempaistu luku".

Juutalais-kristillisen perinnehatun ja vanhan testamentin keskiaikaisten tulkitsijoiden mukaan 42 on rangaistuksen luku. Profeetta Elisan erheestä rangaistiin 42 pojan kuolemalla. Eliaan aikana kansa kärsi kolmen ja puolen vuoden eli 42 kuukauden kuivuudesta.

Johanneksen ilmestyksessä paha tapahtui usein 1260 päivän tai 42 kuukauden ajan. Siitä mistä olisi pitänyt kaikkien häveliäisyyssääntöjen mukaan olla vaiti, peto puhui suurella suulla herjaten neljänkymmenenkahden kuukauden ajan.


7 (valo) Ei 42 ole pelkästään rangaistusta. Kolme ja puoli on puolimatka kohti seitsemää, kiirastuli matkalla kohti taivasta, täydellistä. 42 on puoliväli kohti päämäärää. 42 on elämän tarkoitus, perisynnin pois pesu matkalla kohti täyttymystä, valoa.


8 (harmonia). Ne, jotka härkäpäisesti aloittivat laskelmansa ykkösestä, päätyivät siihen, että täydellisyys on kahdeksan.

Näin tekivät pythagoralaiset, nuo taitavat aritmeetikot. Kahdeksan oli suuri geometrinen harmonia, kuutio.

Alussa, kuten vapaamuurarit sanovat, suuri rakennusmestari muurasi täydellisen kuution muotoisen lieden taivaankannen keskelle. 




Aikaisemmin julkaistu Hallaus #7 (2009).

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Maksim Gorki



Tänään 1868 Nizhni Novgorodissa syntyi Aleksei Maksimovitš Peškov, joka myöhemmin opittiin tuntemaan paremmin nimellä Maksim Gorki (k. 1936). Pieni tietosanakirja (1925) kuvailee Gorkia itseoppineeksi, joka oli parhaimmillaan kuvatessaan rappiolle joutuneita, mutta lahjakkaita ihmisiä. Suomessakin suositun realismin edustajana kai Gorkia pidettiin, kunnes hänestä tuli sosialistisen realismin isä. Pieni tietosanakirja kuittaa tämän toteamalla "vallankumoukselliset harrastukset veivät hänet bolsevikkien palvelukseen".

Maksim Gorkin tarinoita julkaistiin paljon suomalaisessa lehdistössä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Viimeisinä parina vuosikymmenenä Gorki ei ole ollut kustantajien suosiossa. Viimeisin suomennos on Seppo Heikinheimon Väärään aikaan ajateltua (WSOY 1990).

Jatkokertomuksia -blogissa olen julkaissut kaksi Gorkin pitkää tarinaa, Matkatoverini ja Malva. Näissä molemmissa kertomuksissa kuvataan rappiolle joutuneita lahjakkaita, nykyisin kai sanottaisiin manipuloivia hyväksikäyttäjiä. Miksi näistä on sellaisia tullut, sen Gorki jättää kokonaan lukijan pohdittavaksi.



Maksim Gorki. Malva. (kuusi osaa, Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)

Maksim Gorki. Matkatoverini. (yhdeksän lukua, Mikkeli 1902-03)




Novelleja ja muita lyhyitä kirjoituksia



Maksim Gorki. Eräs joulujutelma. (Oikeus 1906)

Maksim Gorki. Ihminen. (Helsingin Kuvalehti 1909)

Maksim Gorki. Khani ja hänen poikansa. (Louhi 1902)

Maksim Gorki. Kirjailija, joka liikoja kuvitteli. (Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)

Maksim Gorki. Laulu myrskylinnusta. (Mikkeli 1902)

Maksim Gorki. Makar Tshudra. (Päivälehti/Kaunokirjallinen lisälehti 1902)

Maksim Gorki. Markkinat Goltvassa. (Työmies 1903)

Maksim Gorki. Olemmeko me sivistyneitä? (Oikeus 1906)

Maksim Gorki. Paholaisesta. (Kuopion Uutiset 1903)

Maksim Gorki. Pirun matkoilta. (Suomen Kansan Viikkolehti 1903)



tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kaupunkien ampiaiset


[Sunnuntai-illan Loma Roomassa -elokuva ja Kari Rydmanin eilen elokuvasta kirjoittama muistutti mieleen, että taannoin kirjoitin vespoista, kaupunkien ampiaisista.]


Tamas Vilagi
Vespa, Italian ampiainen
Atena 2005 
120 s.


Viime vuosina on julkaistu lukuisia yksittäisiä kulutushyödykkeitä käsitteleviä teoksia ajalta, jolloin tuotteet olivat vielä tuotteita omine, persoonallisine piirteineen. Viime vuonna ilmestyi helsinkiläisen Vespa-harrastaja Tamas Vilagin Vespa, Italian ampiainen. Teos lähestyy kohdettaan kulttuurihistoriallisesti, kuvaten kaikkea mitä vuosien varrella tähän 'kaksipyöräiseen autoon' on liitetty.

'Sembra una Vespa!' totesi tehtaanjohtaja Enrico Piaggio, 'sehän näyttää ampiaiselta', kun ensimmäinen italialainen skootteri huristi ulos hänen tehtaastaan vuonna 1946. Siitä tulikin kulkupelin tuotemerkki. Vilagi ylistää sen muotoja 'ainutlaatuisiksi' ja 'edeltäjättömäksi'. Itse en menisi noin pitkälle, mutta kieltämättä omaperäinen on tämä ilmailuinsinöörin suunnittelema polkimeton moottoripolkupyörä tai moottoroitu potkulauta.

Vuonna 2006 tuli siis kuluneeksi 60 vuotta ensimmäisen Vespan valmistumisesta. Sodan jälkeisessä maailmassa sotatarvikkeita valmistaville tehtaille piti kehittää uusia tuotteita ja kansa tarvitsi edullisia, myös naisten käyttöön sopivia ajoneuvoja. Ilmailualan insinööri Corradino d'Ascanio sellaisen suunnitteli, ja kuvasi sitä "moderniksi kulkuneuvoksi, joka on yleinen kuin polkupyörä, nopea kuin moottoripyörä sekä tyylikäs ja mukava kuin auto".

Kulkupelin luominen ei sujunut aivan yksioikoisesti: ensimmäistä Aku Ankaksi (it. Paperino) nimettyä prototyyppiä ei hyväksytty valmistukseen. Se muistutti Piaggion mielestä liikaa moottoripyörää, koska siinä oli yhtenäinen runko. Naisten ei ollut soveliasta nostella jalkojaan kaupungilla ollessaan.
Ensimmäisessä sarjatuotantomallissa, Vespa 98:ssa, oli 98-kuutioinen puhallinjäähdytteinen moottori, joka kehitti 3,2 hevosvoimaa. Vespa painoi 60 kiloa ja sen huippunopeus oli 60 km/h. Pistehitsauksin valmistettu runko (tai oikeastaan itsekantava kori) oli tukeva. Maavara oli vain 15 cm, joten Vespan saattoi pysäköidä ilman seisontatukea astinlautansa varaan. Ensimmäistä mallia valmistettiin kahdessa vuodessa 18 000 kappaletta.

Vespa 98:n jousitus oli olematon: ainoastaan etupyörässä oli kierukkajousi ja tärinää vaimensi muutama kumipusla rungon ja moottorin yhtymäkohdassa. Vuonna 1948 esitelty 125-kuutioinen Vespa 125 oli jousitettu takaakin. Samana vuonna markkinoille tuotiin kolmipyöräinen hyötyversio Ape. Kuorma-, paketti- ja jopa taksiversioina varustellut Apet sopivat Italian vanhojen kaupunkien kapeille kaduille erinomaisesti. Vuonna 1953 Italiassa oli valmistettu puoli ja kolme vuotta myöhemmin täysi miljoona kappaletta Vespoja.

Tamas Vilagin mukaan 'kaunein ja rakastetuin' malli, 150 Gran Sport, tuli myyntiin vuonna 1955. Hevosvoimia tässä mallissa oli kahdeksan ja huippunopeus yli 100 km/h. Menekkituote se ei kuitenkaan aikoinaan ollut. 1960-luvulla yritettiin lanseerata markkinoille myös Vespa-autoa, mutta siinä ei onnistuttu.

Jo vuonna 1950 Vespan lisenssioikeudet oli myyty muihin suuriin Euroopan maihin. Suomeen ensimmäiset Vespat tulivat vuonna 1951: Helsingin Koneliike Oy tilasi Italiasta 20 kappaletta Vespa 125:a ja sai ne saman tien myytyä. Italian ihme komisteli muun muassa Suomen Kuvalehden kannessa tuona vuonna.

Jatkossa Suomeen Vespoja tuotiin Ranskasta A.C.M.A.:n lisenssitehtaalta. Tuontisääntelyn vuoksi määrät eivät kasvaneet suuriksi. Vilagin arvion mukaan pääosa tuonnista meni ruotsinkielisten käyttöön. Vespan muotoilu innosti kuitenkin monia Suomessakin: esimerkiksi Harrastelija -lehti esitteli kesällä 1950 Vallilan poikien itse rakentamia 'scootereita'.

Vuonna 1955 Vespojen maahantuojana aloitti Elfving Oy. Sen päätuotteita olivat moottorisahat ja lypsykoneet, Vespa oli sesonkituote. Hyötykäytössä Vespoja oli lähinnä pienten yritysten läheteillä: Vespaa kun sai ajaa jo 16-vuotiaana kevytmoottoripyöräkortilla.

Tamas Vilagi omistaa kokonaisen luvun Vespan sukupuolen pohtimiselle. Kirjassa oleva runsas kuvitus osoittaa, että skootteria mainostettiin pääasiassa naisella. Vilagin mukaan sillä Vespan tapauksessa oli kuitenkin kaksitehoinen vaikutus, mainosten pin up-naiset tarjosivat glamouria ja samalla myös samaistumisen kohteen. Äijä-Vespaa saavat luvussa edustaa erilaiset nopeus- ja matkaennätykset. Tässä kohtaa olisi voinut pohtia myös sitä, miksi juuri miesten Vespojen keuloissa on ollut törröttämässä niin runsaasti erilaisia lisävaloja ja taustapeilejä.

Vespoja valmistetaan edelleen. Vuonna 2003 markkinoille tuli ensimmäinen vesijäähdytteinen nelitahtimoottorinen Gran Turismo, designiltaan perinteitä kunnioittava malli. Tamas Vilagin kirja on erilaisten anekdoottien täyttämä Vespan ylistyslaulu, brändiin ihastuneille oiva muistelujen apuväline.


Julkaistu aikaisemmin Tekniikan Waiheita 2/2006.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Möljän silta alulla


Sunnuntai-iltapäivän retkillä poikkesin katsomassa miten Möljän sillan rakentaminen edistyy. Työskentelytellingit alkavat olla valmiit, kohta pääsevät kantta valamaan.

Möljän silta pienentää Toppilan sataman laiturialueen puoleen. Laituria jatkossakin kaikille halukkaille riittää, satunnaisen ohikulkijan silmiin ei vilkasta laivaliikennettä ole sattunut.

Toppilansaaren puolen asuinalueen keskelle jäänyt Finnsementti on lopettanut toimintansa, sen laituriin johtava kuljetin on hiljan purettu.

Finnsementin toimitilojen säilyttämisen puolesta kampanjoitiin joitakin vuosia sitten. Ehdotus ei saanut suopeata vastaanottoa. Kalevan haastattelemat alueen asukkaat tuntuivat nyt hyväksyvän sementtitehtaan purun.

Yksi harmi oli kuitenkin mielessä. Sementtiä hakevat laivat olivat säännöllisiä vieraita laiturissa. Se loi merellisyyttä ja eksotiikkaa. Jatkossa laivavierailut satamassa harvenevat. Tuulahdukset ulapoilta harvinaistuvat.





sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Muuttokuormien pahimmat


Piia Myllyselän eilen illalla postaamaa kuvaa katsellessa muistui mieleen opiskeluajat. Itse onneksi sain asua koko ajan samassa asunnossa, mutta tutut ja opiskelutoverit muuttivat. Usein.

Muuttokuormia kuljettaessa alkoi arvottaa tavaroita niiden painon mukaan. Pahimpia olivat LP-levyt. Vaikka yksi yksittäinen vinyyli ei paljoa painanut, varsinkaan 1980- tai 1990-luvulla prässätty uutuuslevy, niin niitä mahtui pieneen tilaan tiiviisti paljon. Saman kokoisen kirjamuotoisten painotuotteiden laatikkoon verrattuna levylaatikko painoi paljon.

Toinen samantyyppinen artikkeli olivat sarjakuva-albumit. Pehmeäkantiset, suurikokoiset julkaisut vaativat kantajaltaan voimaa, tai ainakin oikean nostoasennon tuntemusta.

Kolmas samaan kategoriaan kuuluva ilmeisesti on pornolehti. Niissä muutoissa joihin osallistuin en suuriin pornokokoelmiin törmännyt.

Chester Brown kertoo Playboy-tarinoissaan (Like 1993) eräästä opiskeluaikojensa muutosta. Sarjakuva-albumissa hän on auttamassa kaveriaan Johnia. Lipasto on painava, mutta John ei millään suostu ottamaan laatikoita pois kuorman keventämiseksi.

Playboy-tarinoissa muuttojuttu on vain sivuepisodi. Senhän kertovat jo laatikoista paljastuneet lehdet.


Enää eivät muutoissa, ainakaan kovin usein, taida LP-levyt kantajien otsalle hikeä nostattaa. CD-levyt eivät samallalailla paina, ja onko niitäkään enää suuria kokoelmia jokaisella? Sarjakuva-albumit julkaistaan yhä useammin kovakantisina ja huokoisemmalle bulkkipaperille. Ja pornolehtien levikit ovat olleet yli vuosikymmenen roimassa laskussa.

Helppoa on nykynuorisolla. Ämpärissä kulkee koko levytetty musiikki.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kulttuuria maaliskuun 23. päivä


Keskiviikkona postinkantaja toi Henriikka Tavin Helmikuun (Poesia 2012). Kirja perustuu listauksiin, pääasiassa Helsingin Sanomista poimittuihin.

Helmikuu alkaa Hesarissa helmikuussa julkaistujen kirjallisuusaiheisten juttujen otsikoiden kronologialla, ja jatkuu kirjailijoille tehdyillä haastattelukysymyksillä, kuvitteellisen menestyskirjailijan esittelyllä, Sofi Oksasesta kertovien uutisten otsikoilla/lauseilla (ja merkkimäärillä). Välipalaksi Tavi kirjannut uuden version Mikä minua kosketti tänään -runostaan (aik. Tuli&Savu). Ja loppu ollaan taas Hesarin sivuilla seuraamassa hetki hetkeltä Japanin tsunami- ja ydinvoimaonnettomuutta.

Lukiessa tuli hillitön halu kirjata päivän kulttuuriuutiset. Ja mikä minua estäisi.

Siis olkaat hyvät. Mukana juttuja muun muassa Tavista, blogeista ja Sofi Oksasesta. Myös Helsingin Sanomien juttuja.

2 tuntia >
4 tuntia >
8 tuntia >
12 tuntia >