Aita

Kustaa Vilkuna kirjoittaa Isien töissä (Otava 1988) aidan olleen vanhan maatalouden aikaan viljan turva. Kun maalaiskylässä eläimet suurimmista pienimpään saivat kulkea vapaasti, niin oli tärkeää erottaa sellaiset alueet joille ei karjaa haluttu päästää. Ajatus oli siis toinen kuin nykyisin, jolloin aita pitää eläimet niille varatulla alueella.

Ympäri Suomen paljon käytetty pisteaita oli tehty pääasiassa hevosia ja lampaita ajatellen. Hyppimishaluiset oriitkaan eivät mielellään pisteaitojen yli menneet.

Vilkuna toteaa kirjassaan vanhan aitaus- ja laidunkäytännön olleen ”metsiä tavattomasti kuluttavan”.

Paimenlanka on vähentänyt aidantekoon käytettävän ajan todella vähiin. Nyt isäntä saa tehtyä päivässä aitaa enemmän kuin entinen kollegansa useammassa kesässä. Muttei entinen tapa Suomen vientiteollisuuden pääartikkelin kasvua uhannut. Nykyisin metsuri kulkee metsässä raivaussahan kanssa ja kaataa aidanteolta säästyneet puut maahan lahoamaan.

Nykynauta ei puista aitaa ymmärrä. Perinnebiotoopin ympärille rakennettu lappuaita on ohikulkeville ihmisille. Lehmille on paimenlanka aidan sisäpuolella.