torstai 2. elokuuta 2012

Langatonta sähköä



Laajakaista ei ole vielä tullut korjatuksi. Vikapalvelusta kertoivat korjaamisen kestävän yhdestä kolmeen päivään. Nopeiden yhteyksien puute tuntuu pyörivän mielessä. Eilen piti kirjoittaa sillasta, tänään Aino Kallaksen kirjasta Langatonta sähköä (Otava 1928).

Aino Kallas vieraili vuonna 1928 Isossa-Britanniassa. Lontoossa ja Englannin maaseudulla hän tapasi koko joukon ajan suurimpia kirjallisia nimiä. Kallas viehättyi maan kirjalliseen ilmapiiriin. Väittelytilaisuuksissa, kokouksissa ja tapaamisissa hän tunsi ilman väreilevän, suorastaan viuhuvan sanallisia sivalluksia. Ilmapiiri oli sähköinen, siitä teokselle nimi.

Kallas tapasi matkallaan muun muassa H. G. Wellsin, Sidney ja Beatrice Webbin, G. K. Chestertonin ja Bernard Shaw'n. Viimeksi mainittu teki suurimman vaikutuksen. Shaw oli armoitettu seuranpitäjä, ja osasi hurmata keskustelukumppaninsa. Kallas luonnehti Shaw'ta Man and superman -näytelmän John Tannerin kaltaiseksi henkilöksi.

Shaw ja Kallas tapasivat Webbien luona Liphookissa, Passfield Cornerissa. Shaw osasi ottaa pohjoisen vieraansa vastaan. Ensimmäisenä hän tiedusteli oliko tämä noita.

Shawn seurassa on hyvin helppo olla, niin täydelleen hän itse ottaa harteilleen koko keskustelun taakan. Puhuminen on hänelle epäilemättä yhtä luonnollista kuin hengitys. Se on kuin sähköryöppyä, aforismeissa, paradokseissa liikkuvaa, kiitävää kysymyksestä toiseen, päistikkaa syöksyvää, sanojen mestarillista palloilua, kokonainen asevarasto ivaa, pilantekoa. Eikä sillä näytä olevan mitään loppua. Se on ehtymätöntä. (s. 26)

Useaan otteeseen Kallas valittelee, ettei hän osaa välittää lukijoille sitä väreilevää sähköä jonka hän koki. Hän toivoi olevansa fonografi, joka olisi voinut tallettaa kaiken kuulemansa.

Langatonta sähköä on alaotsikoltaan Pieniä kirjeitä Lontoosta. Kaikkiaan teoksessa on yhdeksän ”pientä kirjettä”, kaikki perustuvat kirjoittajan näkemään ja kokemaan. Kirja on julkaistu heti tuoreelta, samana vuonna matkan kanssa.

”Kirjeet” tyylilajiltaan liikkuvat esseen ja matkakirjallisuuden välimaastossa. Tämä pieni kirja on hyvin lähellä nykyisiä blogikirjoituksia. Kirjoitustapa lienee ollut hyvin samankaltainen. Heti tuoreeltaa Kallas on kirjannut faktoja ja vaikutelmia, pätkiä keskusteluista.

Vaikka blogikirjoittelu on hyvin monimuotoista, on sillä joitakin yhteisiä ajankohtaisuuteen liittyviä piirteitä. Ja samoja Aino Kallas käytti 1928 raportoidessaan Lontoosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti