Tänään 1951 Yhdysvalloissa ilmestyi ensimmäinen Dennis the Menace -sarjakuvastrippi. Hank Ketchamin (1920-2001) luoma hahmo opittiin Suomessa tuntemaan nimellä Ville Vallaton Seuran sivuilta ja omasta sarjakuvalehdestään. Suomessa Ville Vallaton sarjakuva jäi 1980-luvulle, mutta tunnetaan edelleen kauppojen jäätelöaltaissa ja drinkkibaareissa. Maailmalla Vallaton seikkailee edelleen myös sanomalehtisarjakuvassa.
Ville Vallaton oli amerikkalainen vastine naapurin Eemelille. Toimelias Ville touhusi kaikenlaista, mutta kaikki tahtoi kääntyä naapurin Karjusen sedän harmiksi. Niin kuin yllä olevassa viimeiseksi jääneen Ville Vallaton -lehden kannessa.
Sarjakuvan ystäville on harmi, että Ketcham käytti paljon apupiirtäjiä, tai suoraan sanottuna, teetti töitä muilla ilman suurempaa ohjausta. Suuri osa Suomessa nähdyistä Vallattomista on muiden piirtämiä. Sarjainfossa 127 (2005) Jyrki Vainio kehuu Ketshumin yksiruutuisten olleen parhaimmillaan hienoja. Sitä samaa ei voi sanoa muusta materiaalista. Silti signeeraus oli kaikissa sarjoissa sama. Nyttemmin Ketchumin töitä on julkaistu Complete-kokoelmina.
Ketchumin ei tarvinnut hakea mallia sarjakuvalleen kaukaa. Hänen oma, sodan jälkeisessä vauvabuumissa syntynyt poikansa Dennis sai kunnian olla esikuvana. Ketchumien perhe-elämä edustaa pika-avioliittojen nurjaa puolta. Äiti alkoholisoitui 1950-luvun mittaan pahasti ja teki vuosikymmenen lopulla itsemurhan. Vaurastunut isä muutti 1960 Sveitsin Geneveen hulppeisiin tiloihin työskentelemään. Villi tenava Dennis oli aikuistuttuaan mukana Vietnamin sodassa ja sai siellä lopullisen hermoromahduksen. Isä hylkäsi sairastuneen lapsensa ja anoi jopa lähestymiskiellon pojalleen.
Ei ollut hääviä olla Ville Vallattoman esikuva.
Laadustaan huolimatta Ville Vallaton oli pitkäikäinen sarjakuvalehti. Suomessa se ilmestyi vuosina 1960-1982 ja 1987-1989. Parissa Semicin sarjakirjassakin Ville seikkaili. Kansallisbibliografian mukaan lehti ei olisi ilmestynyt 1979-1986, mutta populaarikulttuuriin laajasti perehtyneen Moogin tiedot lienevät luotettavammat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti