Kesärenkaat alle

Yksi vappuperinteistäni on ollut vaihtaa kesärenkaat autoon. Tänäänkin vaihdoin viimein talvirenkaat kesäisiin versioihin. Viime kesänä hankituilla pääsee ehkä syksyyn saakka.

Laissa on määritelty päivämäärä, jolloin renkaat tulisi olla vaihdetut. Laissa todetaan myös, että alla tulisi olla kelin mukaiset renkaat. Niinpä täällä pohjoisemmassa Suomessa ei lain määrittelemää päivämäärää tarvitse ajatella. Pienemmät hitaasti sulavat tiet ja yöpakkaset pitävät huolen, ettei päivämäärää pysty noudattamaan.

Yleensä raja on vapussa. Sen jälkeen tiekelit ovat jo muuttuneet, ja virkaintoisempi poliisi saattaisi puuttua talvirenkaiden alla olemiseen.

Ja metelikin ajaessa alkaa häiritä.

Felipe Rose

Herra Heinämäen Lato-orkesterin jäsenistö on puhuttanut edelleen. Twitterissä on useampi ihminen ihmetellyt, että entäs sitten Village People? Sen täytyy olla historian loukkaavin ja syrjivin yhtye?

Itse asiassa ei. Village People oli kaukaa viisas ja palkkasi kokoonpanoonsa oikean lakotaintiaanin, Felipe Rosen. Kun bändi on viime vuosina kiertänyt maailmaa uudestaan, niin ajoittain intiaanipäähine on noussut uutisotsikoihin. Sukuselvityksen perusteella Roselle -- ja samalla yleisölle -- on annettu oikeus esiintyä ja nauttia esityksestä.

Jos Heikki Salo olisi värvännyt Lato-orkesteriin amerikkalaisen alkuperäisasukkaan, jonka perinteisiin kuuluu intiaanipäähineen käyttäminen, niin asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa. Mutta kun ei.

Felipe Rosen lisäksi kuuluisa saman aikakauden muusikkointiaani on Jimmy Carl Black (alk. James Carl Inkanish, Jr.). Teksasissa syntynyt cheyenne kuului Frank Zapan The Mothers of Invention -kokoonpanoon. Tunnetuksi Jimmy Carl Black on tullut levyillä useamman kerran toistetusta lauseesta Hi Boys and Girls, I'm Jimmy Carl Black, and I'm the Indian of the group. 

Zappa oli jo 1960-luvulla hyvin tietoinen kulttuurisista suhteista ja niiden oikeasta käyttämisestä. Lausahdus on ironiaa tuolloisille kulttuurisen omimisen tavoille.

Kvaakissa

Lapsuuden kesänä 1970

Suuri Kurpitsa

Herra Heinämäki

Muistan kuinka melkein kaksimymmentä vuotta sitten valkoiset heterot yrittäjämiehet kovaan ääneen vaativat Pikku Kakkoseen ilmestyneen Herra Heinämäki -ohjelman poistamista televisiosta. Vaatimusten esittäjien mukaan ohjelma antoi täysin epärealistisen kuvan maatalousyrittäjän arjesta. Ei yrittäjän arkeen kuulunut esitetyn tapaista tekemisen puutetta ja ladossa lauleskelua.

Vaatimukset poistamisesta saivat korkea-arvoista tukea muun muassa maataloustuottajain keskusjärjestö MTK:lta. Silloinen maatalousministerikin taisi sanoa asiasta painavan sanansa.

Heikki Salon ja Janne Louhivuoren Herra Heinämäki jäi kuitenkin lastenohjelmistoon. Herra Heinämäen Lato-orkesteri on sittemmin tehnyt kolme pitkäsoittoa.

Nyt Herra Heinämäki on siirretty Ylen Areenasta Elävän Arkiston puolelle. Siirtoa on saatellut yrittäjämiesten napina. Ohjelman "poistaminen" on koettu vahvasti, kauniimpaa sanamuotoa käyttäen, vääräksi päätökseksi.

Koettakaa nyt päättää.

Soteäänestysten täpäryys

Twitterissä innokkaasti lasketaan soten takana olevien kansanedustajien määrää. Jo kerran on pohdittu Väyrysen aiheuttamaa muutosta, mutta nyt se näyttäytyisi olevan toteutumassa. Kun Väyrynen vaihtaa parlamenttia, niin seuraa tuolileikki.

Tiedotemestaroija Mikko Kärnä putoaa pois eduskunnasta Väyrysen palatessa. Ehkä siksi Kärnän mielipiteet ovat kärjistyneet, että äänestäjät muistaisivat hänen ensi vuonnakin vaalien aikaan.

Väyryseltä europarlamentista vapautuva paikka on varattu Mikael Pentikäiselle. Hän on kuitenkin ilmoittanut, ettei ota paikkaa vastaan. Seuraavana varasijalla on Mirja Vehkaperä Oulun vaalipiiristä, joka puolestaan on halukas lähtemään Brysseliin. Jos kansanedustajilta menee sopetusmiseläke, niin europarlamentaarikon edut korvaavat ne.

Oulun vaalipiirin keskustalaisista ensimmäisellä varasijalla on kirkkoherra Eija Nivala. Hän on ilmoittanut, ettei ota paikkaa vastaan jos hän tulee valituksi Ylivieskan kirkkoherraksi. Tällä hetkellä hän on Oulaisten vs. kirkkoherra.

Olen ollut siinä käsityksessä, ettei kansanedustajan paikasta voi kieltäytyä niin kuin europarlamentaarikon toimesta. Tai ainakin eduskunta käsittelee sen, onko kansanedustajaksi valitulla pätevä syy olla lopettaa toimensa. En usko, että kirkkoherraksi valitseminen on riittävä syy. Piispaksi valitseminen luultavasti olisi. Jos Nivala ei tule kansanedustajaksi, niin toisella varasijalla on raahelainen opettaja Hanna-Leena Mattila.

Jos Väyrynen ajoittaa paluunsa eduskuntaan juuri ennen soteäänestyksiä, voi käydä niin ettei europarlamenttiin siirtyneen Vehkaperän seuraajaa ole ehditty nimittää. Näin hallituksella olisi taas yksi ääni vähemmän.

Eduskunnan virkakoneisto ja puhemiehistö kuitenkin pitänee huolen siitä ettei näin käy. Samalla kuitenkin uskon Väyrysen osaavan laskelmoinnin tässäkin suhteessa.

Ja tietenkin on otettava huomioon mitkä ovat Nivalan tai Mattilan mahdolliset sotekannat.

Aktiivimallia lepäjonoihin

Ylen uutiset kertoivat, että leipäjonoihin suunnitellaan rajuja uudistuksia. Iltapäivälehti osasi otsikoida huomiota herättävämmin, Espoossa on suunniteltu aktiivimallia ruokajonoille. Ruokakassin saisi, jos olisi ensin aktiivinen, osallistuisi yhteiseen valistavaan ruokailuun tai kokkikurssille.

Vanhoista elokuvista olen ymmärtänyt, että Pelastusarmeijan toimintatapa on ollut vuosikymmeniä se, että ensin hengen, sitten ruumiin ravintoa. Soppaa on saanut vasta saarnojen jälkeen. Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä taitaa olla viimeisin tällainen elokuva.

Espoon perusturvajohtaja Juha Metso kertoi ajatuksesta vastikkeellista ruokakasseista. Pääkaupunkiseudun kaupungin kyllä tukevat ruokajakelua, mutta käytännössä kaikki elintarvikkeet tulevat lahjoituksina kauppiailta ja muilta kaupallisilta toimijoilta. Onkin aiheellista kysyä, että onko kaupungilla ylipäätään oikeutta vaatia lahjoituksen saamiselta "hintaa".

Avustusjärjestöt ovat tyrmänneet ajatuksen heti.

Kaikenmaailman perusturvajohtajilla tuntuu olevan samat harhat kuin pääministeri Sipilällä. Että ihmiset ovat leipäjonoissa elämänhallinnan puutteiden vuoksi. Eivät ole. He ovat siellä, koska heillä on nälkä.

Onneksi yleistymässä on käsitys, että köyhyys paranee rahalla ja nälkä ruoalla. Kun nämä oireet on korjattu, niin myös ihmisten käytös muuttuu keskiluokkaisemmaksi ja johtajille ymmärrettävämmäksi.

Kvaakissa

Suomi 100 -juhlavuoteen liittyen

on Suuri Kurpitsa julkaissut

Vuoden sarjakuva -päiväkirjakoosteen

Juhlavuoden elämää

Elvis Oulussa

Eilen illalla Oulussa oli The Elvis Concert 2018. Itse en päässyt paikalle, mutta Elviksen kiertue on tiivis: perjantaina hän oli Torniossa ja tänään matka jatkuu etelään. Tampereelle Elvis ehtii torstaiksi.

Elvis Presley (k. 1977) itse ei valitettavasti ole päässyt kiertueelle, mutta muutamia hänen kanssaan soittaneita muusikoita on mukana. Elviksen roolin lavalla vetää Dwight Icenhower, jota Kaleva haastatteli.

Tilastonikkareita varten listattakoon, että Elviksen kanssa soittaneista mukana olivat rumpali Bob Lanning ja The Imperials -lauluryhmän tenori Jim Murray. He olivat mukana Elviksen 1970-luvun taitteen tuotannoissa.

Pikainen googlailu antoi ymmärtää, että toinenkin Elvis on Euroopan kiertueella. Se toinen esiintyy sinfoniaorkestereiden kanssa.

Marx ja Engels olivat oikeassa!

Tänä vuonna tulee 170 vuotta Kommunistisen puolueen manifestin julkaisemisesta. Tuon kiistatta paljon maailmaan vaikuttaneen pamfletin muistoa pidetään yllä julkaisemalla siitä säännöllisesti uusintapainoksia. Ensi viikolla ilmestyy uusi englanninkielinen laitos, johon esipuheen on kirjoittanut Kreikan entinen valtiovarainministeri Yanis Varoufakis. Guardianissa on julkaistu katkelma tuosta esipuheesta.

Kommunistisesta manifestista on otettu lukuisia painoksia. Omaan hyllyyni on päätynyt kappale, jossa kerrotaan kirjan synnystä ja taustasta. Kirja oli lontoolaisten järjestäytyneiden työläisten tilaustyö. He tarvitsivat ajatuksilleen selkeän ja jäsennetyn muodon, jonka Marx tarjosi. Katekismusta muistuttava muoto tuli oletetusta lukijakunnasta. Tilaajat saivat paljon enemmän kuin koskaan osasivat odottaakaan.

Nyt ilmestyvän Kommunistisen manifestin esipuheessa palataan käytäntöön. Varoufakis pitää Marxin ja Engelsin ennustukset yhteiskuntakehityksestä ovat toteutumassa nyt. Höyrykoneesta ei aivan ollut siihen mihin teoreetikot kuvittelivat, mutta nyt tekniikka on kehittynyt ja kapitalismi levittäytynyt kaikkialle, ja palkkaorjuuden ja kapitalistien välinen suhde on kärjistyneempi kuin koskaan.

Marx ennusti nykyisen kriisimme, pohtii Varoufakis. Marxilla on myös neuvo miten tästä pääsemme pois. ”Tuotantovälineet on otettava yhteisomistukseen”, summaa Varoufakis. Pankkien rooli Kreikan parlamentaarisen järjestelmän kaappaamisessa kiukuttaa Varoufakisia erityisesti.

Kommunistisella manifestilla itsellään oli selkeä rooli oman ennustuksensa kumoamisessa. Kapitalistit ja omistava luokka varoivat sellaisia ratkaisuja, jotka olisivat kärjistäneet tilannetta. Neuvostoliiton ja sen sateliittivaltioiden katoamisen jälkeen tahti on kuitenkin ollut toinen. Vaikka suuret kommunistiset valtiot ovat kadonneet tai muuttuneet monopolikapitalismeiksi, niin kommunismin aave ei ole lakannut kummittelemasta. Tällä menolla aave voimistuu koko ajan.

Liian raju pilakuva

Kuvataiteilija ja pilapiirtäjä Sira Moksi on saanut viikon eston päivittää Facebookia. Samalla hänen pilapiirroksensa Keskustaleiristä ja pisteyttävästä pääministeri Sipilästä on poistettu. Moksin pilapiirrokset ovat monille tulleet tutuiksi Facebookin nykyhallitusta vastustavasta ryhmästä ja Saku Timosen blogista. Helmi-maaliskuussa Moksin piirroksia oli esillä Oulun Sarjakuvakeskuksen Sarjakuvagalleriassa!

Moksi on aiheesta ollut tuohtunut. Keijo Nevaranta on välittänyt Facebookiin (ja omaan blogiinsa) hänen tuntojaan. Ei ole mukavaa menettää pääasiallisin kanavansa levittää töitään. Myös Keijo Nevaranta on nyttemmin saanut kolmen päivän eston Facebookiin.

Moksin poistettu pilapiirros.

Facebookilta, Googlelta ja muiltakin internet-yhtiöiltä on vaadittu vihapuheen suitsimista. Twitterissä ollaan innokkaita ilmiantamaan ja bannaamaan tilejä. Pääasiallinen tarkoitus on kai ollut saada uusnatsit pois näkyvistä, mutta vaatimuksia ei ole yksilöity. Yhtiöt ovatkin ilmoittaneet tiukentuneista toimista ja algoritmien uudelleensäädöistä.

Osin toimet ovat herättäneet epäilyjä, että suuryhtiöt ovat olleet hanakampia vähentämään vasemmistolaisten ideologioiden näkyvyyttä kuin oikeistolaisten. Viime syksynä muutamat kansainväliset sosialistiset sivustot ilmoittivatkin, että liikenne heidän sivuillaan on hiljentynyt.

Ns. tolkun firmat ovat hiljentäneet molempia ääripäitä.

Ongelmana lienee se, että sisältöjen seuranta on aivan liian automatisointu. Perättömien ilmiantojen kampanja sulkee nettiyhteisön ulkopuolelle ilman, että yksikään ihminen tarkistaa mistä on kyse. Luultavasti Moksin tapaus on juuri sellainen.


* Sira Moksi

Sotatalous

50 vuotta sitten Jörn Donner oli maailmanympärysmatkalla. Reissusta syntyi Maailmankirja (Otava 1968, suom. Jukka Kemppinen), joka käsitteli maailman tapahtumia maaliskuusta kesäkuuhun. Loppusanoiksi on lisätty kommentti Tsekkoslovakian miehittämisestä. Pääosa kirjasta käsittelee Vietnamin sotaa ja sen vaikutuksia kolmanteen maailmaan.

Donner raportoi ja kommentoi. Teksti etenee aiheittain, ei matkareitin mukaan vaikka sekin on kirjaan otettu mukaan. Vietnamin pitkittynyt ja kallis sota näytti myös jälkikäteen ajatellen yllättävän puolen:

Kun maailmalla kuultiin huhtikuussa, että amerikkalaiset suostuisivat kenties istuutumaan pohjoisvietnamilaisten kanssa neuvottelupöydän ääreen, monien reaktioille oli luonteenomaista näkymätön pelko siitä, että heidän dollarivirtansa tyrehtyisivät. Myös sitä pelättiin, että kaikkialla läsnäoleva amerikkalainen sotilasmahti vetäytyisi joistain muistakin Aasian asemistaan. ... Tietyissä Aasian pääkaupungeissa olivat kommentit paljon katkerampia [kuin Australiassa]. Australian talous ei ole sodasta riippuvainen. Monet muut maat ovat sodasta riippuvaisia suuremmassa tai pienemmässä määrin. On ehkä aihetta osoittaa Aasiaan suuntautuvat dollarivirrat, jotka ovat välittömässä yhteydessä sotaan.

Sotien aiheuttamat rahavirrat ovat nykyisin entistä piilommassa. Niitä ei ole avattu, vaan päinvastoin ne on siirretty tiukasti julkisuudelta piiloon. Ei ole onnistunut sellainen rauhantyö.

Kela ja erektion tarpeellisuus

Hiljan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen moitti Kelaa syrjivistä käytännöistä toimeentulotukea myönnettäessä. Kela on antanut ohjeistuksen, jonka mukaan kaikkia lääkärin määräämiä lääkkeitä ei korvata vaan Kelan oma asiantuntijaryhmä arvioi tarpeet. Erityisesti Kelan silmätikuiksi ovat joutuneet testosteronivalmisteet, erektiohäiriölääkkeet, eläinperäiset kilpirauhaslääkkeet ja vahvat kipulääkkeet.

Kelalle jotkut lääkkeet ovat olleet hankalia niiden olemassaolon ajan. Yksi näistä on erektiolääkkeet. Aluksi niille ei myönnetty lääkekorvausta lainkaan, kymmenisen vuotta sitten päästiin yhteisymmärrykseen, että se voi korvata kaksi yhdyntäkertaa kuukaudessa. Vuonna 2007 näyn kirjoittaneen, että lääkäreiden suositus olisi eturauhassyövän välttämiseksi saada kaksi siemensyöksyä viikossa. Ehkäpä asiaan tulee soten ja maakuntahallinnon myötä muutos kun tavoitteeksi on otettu nimenomaan sairauksien ennaltaehkäisy.

En tunne toimeentulotukien myöntämisen mekanismeja tarpeeksi hyvin, että voisin arvioida mikä vaikutus Kelan virheellisillä ohjeilla on toimeentulotuen saajien yleiseen elämänlaatuun. Olivatko toimeentulotuella olevat saamassa oikeuden useampaan kuin kahteen erektioon kuukaudessa valtion kustannuksella? Vai vietiinkö heiltä oikeus noihin kahteenkin? Voisi kuitenkin ajatella, että lääkärit ajattelevat ihmisiä yksilöinä ja määräävät hoitoja yksilöllisesti. Kelan keskimääräishakuisuus ei sovi siihen.

Apulaisoikeusasiamies toteaa, että Kelan toimeentulolain tulkinta lääkkeiden suhteen on ylipäätään liian tiukka. Kela korvaa välttämättömät lääkkeet, kun laki edellyttää korvaamaan tarpeelliset. Välttämätön ja tarpeellinen eivät tosiaan ole toistensa synonyymeja.

Onneksi Kelassa on otettu saatu palaute vastaan. Se on muuttanut ohjeistustaan, mutta edelleen vaatii lisäselvityksiä eräiltä asiakkailtaan. Olettaisin, että jatkossakin pitää selvittää onko erektio tarpeellinen.

Miten haluat asua?

Lauantaina Oulussa pidettävillä arkkitehtuuripäivillä oli laajemmalle yleisölle suunnattu osuus. Aiheena on Genius Loci, paikan henki. Petri Vuojala piti aiheesta lyhyen alustuksen, ja sen jälkeen käytiin paneelikeskustelu, johon osallistui lähinnä arkkitehtejä.

Vuojala liitti tunnettuun paikan hengen määritelmään paikan muistin. Hyvän hengen syntymiseen vaikuttaa oleellisesti siihen liitetyt muistot. Turvallisena pidettyyn asuinpaikkaan usein liittyvät siellä asuneiden sukupolvien muistot. Ihminen muistajana ja asujana huomioitiin myös keskustelussa tavallista paremmin. Harmiteltiin muun muassa sitä, että Venetsia on menettämässä paikan henkensä, koska sen asujaimisto on korvautumassa turisteilla ja turistien palvelijoilla. Muistot ovat katoamassa.

Paneelikeskustelu eteni perinteiseen tyyliin useita eri aiheita esiin nostaen ja sivuten. Asuminen ja asumisyhteisöt jäivät juttelusta päällimmäiseksi mieleen. Kaupunkien keskustoihin kaivattiin pöhinää ja kivijalkakauppoja, mutta nykyisellä asumistiheydellä se ei mahdollistu muistutti Oulun kaupunginvaltuutettu ja arkkitehti Jenni Pitko. Vaikka on puhuttu paljon siitä miten uudet asunnot pienenevät ja pienenevät, niin asumisväljyys kokonaisuutena on kasvanut vuosikymmenten mittaan.   Keskustoissakaan ei asu enää tarpeeksi ihmisiä palveluja varten.

Ville Ranta kuvitti paneelikeskustelun.

Ihanneasunto tällä hetkellä vaikuttaisi olevan kaksio ydinkeskustassa. Safan puheenjohtaja Henna Helander keskustelun loppupuolella muistutti, että taannoin kyselytutkimusten mukaan ihmiset toivoivat kyselytutkimuksissa asuntoihinsa omaa saunaa. Nyttemmin toive on kaikonnut saunan todellisen koon ja käyttämisen hinnan selvittyä. Monessa puheenvuorossa aikaisemmin oli toivottu ihmisten osallistamista ja toiveiden huomioon ottamista. Helandetin toteamus muistutti ihmistieteiden tutkimusmenetelmien soveltamisen vaikeudesta.

Kun saunakysymystä on myöhemmin selvitelty, niin ihmiset ovat toivoneet saunaa, koska he ovat kiinteisönvälittäjien viestien ja muun kaupallisen informaation ohjaamina ajatelleet saunallisen asunnon olevan arvokkaampi kuin ei-saunallisen. Kyse ei siis ole ollut saunomistoiveesta, vaan asunnon arvonnoususta. Miten siis selvittää ihmisten oikeita asumistoiveita? Siinäpä kysymys.

Omia toiveitaan Huutajien kuoronjohtaja Petri Sirviö oli selvitellyt hyvin. Omana esimerkkinään Genius Locista hän esitteli Kiirunan vanhan kaupungintalon. Sirviö perusteli valintaa mittasuhteiden moninaisuudella. Talossa on jotakin samaa kuin luonnossa tai suurkaupunkien ytimissä. Ja näissä ääripäissä hän viihtyy.

Mutta miten tämä on sovellettavissa Ouluun tai Suomeen? Ja miten saada useiden sukupolvien muistot säilymään osana rakennettua ympäristöä? Ja ne puolet tilasta vievät autot? Ottamalla aikaa ja keskustelemalla. Niin ihmisten ongelmat muutenkin on tapana ratkoa.

Kvaakissa

Mike Diana, epäsiveellinen

a

Derek Beaulieulta on ilmestynyt teos a, A Novel (Jean Boite 2017). Se perustuu samannimiseen Andy Warholin vuonna 1968 julkaisemaan kirjaan. Warholin kirja on nauhoitettuja keskusteluja litteroituina. Yleensä muistetaan mainita, että kirjassa keskustelut ovat sellaisenaan, mutta puhtaaksikirjoittaja Maureen Tucker jätti kaikki kirosanat pois.

Derek Beaulieu on ollut Tuckeria radikaalimpi. Hän on jättänyt keskusteluista pois kaikki sanat. Kirjan sivuilla on jäljellä enää välimerkit ja ääniä kuvaavat sanat. Lopputulos on muun muassa 1960-luvun lopun New Yorkin äänimaisema. Kirja on luettavissa netissä.

Joskus sama kirja toimii innoittajana useille kirjailijoille yhtä aikaa. Niin kävi Warholin alle. Samaan aikaan Beaulieun kanssa Sami Liuhdon kanssa teimme kirjan Sami Liuhto ja Reijo Valta kommentoivat tätä (2017). Lähtökohta oli kuitenkin aivan toinen. Romaani koostui facebook-keskusteluista kaikkine parateksteineen.



* Sami Liuhto ja Reijo Valta kommentoivat tätä (2017)
* Derek Beaulieu. a, A Novel (Jean Boite 2017)

Martin Hewitt ratkaisee

Kun Sherlock Holmes menehtyi Reichenbachin putouksilla vuonna 1894 maansuru oli suuri. Lukijat ja kustantajat kaipasivat salapoliisia takaisin. Strandin ratkaisu oli julkaista Arthur Morrisonin Holmes-klooni Martin Hewittin seikkailuja. 

Hewitt ehti käsitellä 25 tapausta ennen kuin 1903 paljastui, että Holmes oli lavastanut kuolemansa. Holmesin paluun myötä Hewitt siirtyi kirjallisuuden historiaan.

Hewitt tuli tuoreeltaan tutuksi suomalaisillekin. Tähän teokseen on koottu seitsemän 1800- ja 1900-lukujen taitteessa suomalaisissa sanomalehdissä ilmestynyttä tarinaa. Teoksen on koonnut ja saatesanoilla varustanut Reijo Valta.

Teoksen julkaisee Kustantamo Helmivyö, tällä hetkellä sitä saa BoD:n verkkokaupasta, pikapuoliin myös muista verkkokaupoista.


* Martin Hewitt ratkaisee. BoD

Valimon lounastauko

Yle Areenassa on oma osastonsa lyhytelokuville. ”Vähän aikaa, katso lyhäri!” kehottaa sivusto. Monta olenkin katsonut, kun sopiva hetki on ollut tarjolla.

Tänään katsoin Aki Kaurismäen lyhärin Valimo (2006). Se on kunnianosoitus ensimmäiselle elokuvalle, 45 sekunnin mittaiselle Lumièren veljesten Työläiset lähtevät tehtaasta (1895). Kaurismäen kolmeminuuttisessa valimon työntekijät menevät lounastauolla elokuviin katsomaan tuon elokuvan. Vähän aikaa, katso lyhäri!

Teeman elokuvafestivaalilla esitetyssä Lumière!-elokuvassa valotettiin veljesten elokuvatuotantoa alusta alkaen. Työläiset lähtevät tehtaasta ei ollut mikään satunnainen kokeilu, vaan etukäteen tarkkaan suunniteltu kuvaus. Elokuvasta on olemassa kolme eri versiota, Valimossa näytettiin niistä tiettävästi ensimmäinen.

Ensimmäisessä maksullisessa elokuvanäytännössä Pariisissa samana vuonna ensimmäisenä elokuvana näytettiin juuri Työläiset lähtevät tehtaasta. Kokonaisuudessaan näytännössä oli kymmenen lyhytelokuvaa, kukin alle minuutin mittainen.

Sellaisen näytännön ehtisi hyvin katsoa ruokatunnin aikana. Ehkä valimon työntekijät katsoivatkin saman setin.



 * Valimo. Yle Areena

Siperia opettaa

Martti Anhava tuntee maailmankirjallisuutta ja erityisesti venäläisten panoksen siihen. Tuoreessa esseekokoelmassaan hän lähtee liikkeelle venäläisistä muistelmakirjallisuudesta. Teemana on, kuten teoksen nimikin kertoo, ”Siperia opettaa”. Yksi Anhavan esille nostamista opetuksista on hyvin ajankohtainen aktiivimallin kanssa ponnistelevassa Suomessa.

Siperiaan karkoittamisen perinne on alkanut jo uuden ajan alussa kun Iivana Julman aikana laajat itaäiset maat liitettiin osaksi Venäjää. Katariina Suuren aikoina karkoittamisesta tuli vaihtoehto lähes kaikille yhteiskunnan rangaistusmuodoille. Niinpä me suomalaisetkin voimme nostaa sivistyksemme tasoa ja laajuutta toteamalla, että viimeinen rauhanaikana teloitettu suomalainen menetti henkensä 1820-luvulla. Ja viimeinenkin, jos Pieksämäen kirkkoherra olisi ollut suopeampi, olisi ehkä selvinnyt karkoituksella Siperiaan.

Ajoittain Siperiassa on ollut paljon aatelisia ja intellektuelleja. Dostojevski joutui sinne poliittisista syistä. Hänen havainnoistaan rangaistuksesta ja pakkotyöstä Anhava nostaa esille erityisesti tämän:

Kerran tuli mieleeni ajatus että jos ihminen haluttaisiin täydellisesti musertaa ja tuhota, rangaista häntä kaikkein hirveimmällä rangaistuksella, niin että kaikkein kamalinkin murhaaja vapisisi sellaista rangaistusta kärsiessään ja pelkäisi sitä etukäteen, niin ei muuta kuin antaa hänelle luonteeltaan täydellisen, kertakaikkisen hyödytöntä ja mieletöntä työtä. … Jos hänet esimerkiksi pantaisi ammentamaan vettä yhdestä korvosta toiseen ja toisesta taas ensimmäiseen, möyhimään hiekkaa, raahaamaan maapalasta yhdestä paikasta toiseen ja takaisin, niin luulen että vanki muutaman päivän kuluttua hirttäytyisi tai tekisi tuhat rikosta, jotta edes kuolisi, kunhan vain pääsisi moisesta alennuksesta, häpeästä ja piinasta.

Ajatus on tuttu kotimaisesta kirjallisuudesta. Liekö Pentti Haanpää lukenut Dostojevskinsä, tai perustanut novellinsa Esa Kurkimaan elämys jonkun Siperiasta palanneen kertomukseen. Sotien välisen laman aikana talollinen tarjoaa työtä kaikille sitä kysyville. Työnä on kantaa vettä kuopasta toiseen ja takaisin. Kurkimaa jaksaa tehdä sitä päivän.

Hallituksen aktiivimalli on tarjonnut mahdollisuuden sadisteille tarjota suottatöitä – jollaiseksi Anhava vedenkannon nimeää – kaikille kansalaisille. Media tuntuu tarjoavan hienosti tilaa näille suottatyön teettäjille, tarkentavia kysymyksiä tekemättä.

Kuka on kulttuuriprofiili?

Ruotsin Akatemiassa kuohuu. Ongelmia on käsitelty Suomenkin lehdistössä, ja ongelmien aiheuttajaksi on nimetty "kulturprofil", kulttuuriprofiili, kulttuuripersoona. Media on vältellyt mainitsemasta akatemian jäsenen puolison nimen mainitsemista, mutta se selviää helposti. Googlelta asiaa on kysytty ilmeisen usein, koska "vem är" kirjoittamisen jälkeen heti tarjotaan "kulturprofilen".

Ruotsin iltapäivälehdistö ei ole salaillut nimeä, kyseessä on Akatemiaan kuuluvan runoilijan Katarina Frostensonin (s. 1953) ranskalaissyntyinen puoliso teatteriohjaaja ja valokuvaaja Jean-Claude Arnault (s. 1946). Syytökset (jatkuvasta) seksuaalisesta häirinnästä ovat kuitenkin "todistamatta", joten korkeamman profiilin mediat ovat välttäneet nimen mainitsemista.

Päivän uutinen on se, että Arnault on liian aikaisin kertonut seitsemän kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaa, muun muassa Bob Dylanin. Jo viime vuonna paljastui, että akatemian rahoittamia, Arnaultin järjestämiä tapahtumia on pidetty verovelvoitteet unohtaen.

Tässäpä ongelmaa oikeustajulle kerrakseen. Miten puuttua puolison rietasteluun ja väärinkäytöksiin? Vastaus varmaan löytyy antamalla Frostensonille jokin uudenlainen rooli.

Ehrnroothin 1918

Ylen nettisivuilla on kolme kolumnia vuoden 1918 tapahtumista. Lähinnä kyse on sisällissodan perinnön arvioimisesta, jossa Jari Ehrnrooth menee metsään. Ehrnrooth kehittelee ajatuksiaan väitöskirjansa (Sanan vallassa, vihan voimalla, 1992) päätelmien pohjalta. Tätähän Ehrnrooth on tehnyt väittelystä lähtien. Mutta sosialidemokraattien arkaainen herraviha ei ollut vuonna 1918 vaikuttava ilmiö, eikä sen pohjalta voi tehdä jatkokehitelmiä.

Ehrnroothin väitöskirjassa aikarajaus on 1905-1914. Jo tuoreeltaan sitä moitittiin vuosien 1915-1917 unohtamisesta. Ansiokkaasti tekijä selvitteli 1905-1914 pidettyjen puhetilaisuuksien määrää ja sisältöä, ympäri maan oli parhaimmillaan yli kymmenentuhatta vuosittaista agitaatiotilaisuutta. Vuoteen 1914 jatkuneella kehityksellä ei voi tehdä suoria päätelmiä kevään 1918 ajatuksista.

Vuonna 1915 Suomessa poliittisessa ilmapiirissä tapahtui suuri muutos. Tämä näkyi paikallisissa työväenyhdistyksissäkin, retoriikan sävyt muuttuivat suuresti kun näköpiirissä oli kunnallishallinnossa toteutuva mies ja ääni -periaate, torpparivapautus ja mahdollinen itsenäistyminen. Jyrkkä agitaatio loppui tuona vuonna kuin seinään. Herrat eivät kunnanvaltuustoista mihinkään katoaisi, mutta työväki pääsisi päättämään arkisista asioista heidän rinnallaan ja omaksi edukseen kun ei enää äänestettäisi veroäyrien mukaan.

Dosentti on aika heikoilla argumentaatiossaan, jos todiste Suomen liittämiselle osaksi Neuvostoliittoa on entisen presidentin 80-vuotissyntymäpäivähaastattelussa esittämä arvelu. Jos asiat olisivat sotien välisenä aikana menneet Ehrnroothin suvun haluamalla tavalla, niin Suomesta olisi voinut tulla kansandemokratia vuonna 1945. Ehrnroothit ja muut vuorineuvokset kaavailivat Suomesta diktatuuria, jonka johtoon olisi tullut Väinö Tanner. Hän kieltäytyi kunniasta ja Suomi pysyi länsimaisena demokratiana toisin kuin kaikki muut Itä-Euroopan valtiot. Liittoutuneet huomioivat jo Teheranissa 1943 Suomen säilymisen demokratiana ja aikoivat palkita sen sodan jälkeisenä aikana.

Ehrnrooth kirjoittaa kolumninsa loppuosassa todeksi Jukka Relanderin ajatuksen, että nykyisin sisällissodasta argumentoidaan oikeiston 1970-luvun kokemusten perusteella. Ehrnroothin vastustama ”kulttuurimaolaisuus” ja työttömien aktiivimallin ylistys sopivat kuvaan hyvin. Jos haluaa kostaa taistolaisten 1970-luvulla tekemät yölliset haukkuvat puhelinsoitot, niin kannattaa keskittyä siihen, eikä sotkea asiaan koko maailmankaikkeutta.

Lopuksi suositus uudesta 1918 kirjallisuudesta: Hennalan naismurhat 1918 ja Sisaret 1918.

Facebook ja vaalit

Yuval Noah Hararin Sapiens : Ihmisen lyhyt historia on saanut suosiota Suomessakin, ja ilmeisesti myynytkin hyvin. Lehtipisteisiin on ilmestynyt pokkariversio kirjasta ja "jatko-osa" Homo Deus : Huomisen lyhyt historia on suomennettu viime vuonna. Monet ovat kehuneet kirjoja, joten päätin tutustua mistä on kyse.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi Homo Deuksen dataismiin, ja internetjättien toimintaan. Harari kokoaa tutkimuksia muun muassa Facebookista ja siitä miten se tuntee yksittäisen käyttäjänsä paremmin kuin ystävät tai työtoverit.

Yhtenä lähitulevaisuuden uhkakuvana Harari kirjoittaa poliittisesta vaikuttamisesta. "Facebook saattaisi olla perillä kymmenien miljoonien amerikkalaisten poliittisesta mielipiteestä, myös tietää, ketkä heistä ovat ratkaisevia äänestäjiä, jotka eivät vielä ole päättäneet kantaansa -- ja miten näiden äänestäjien kanta voitaisiin saada taivuteltua puolelle tai toiselle". Nythän tiedämme, että tietoja on käytetty näin ja niillä on voitettu Yhdysvaltain presidentinvaalit. Uhkakuva on jo toteutunut.

Facebookin mahdollisuudet kaupalliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen ovat olleet "tiedossa" jo pidempään, mutta tarkempien todisteiden puutteessa mahdollisuuksiin ei ole puututtu. Tilanne on ollut hieman sama kuin FBI:n ja Microsoftin ohjelmistojen tai NSA:n ja tietoliikennevalvonnan suhteen. Asiantuntijat ovat ilmiön havainneet, mutta eivät voineet sitä aukottomasti todistaa.

Tekniikka kulkee kaukana edellä politiikkaa. Jotenkin tuota leveää kuilua olisi voitava kuroa umpeen ja saada poliitikoille kuuluvat asiat poliitikkojen päätettäväksi. Ja pidettävä huoli, etteivät tekniikkajätit lobbaa omaa asiaansa edes perinteisin keinoin.

Punkalaitumen aktiivit

Eilen Kela paljasti tilastonsa aktiivimallista. Niistä työttömistä, joille etuuden maksaa Kela, vajaat puolet oli aktivoitunut hallituksen toivomalla tavalla. Kunnittaisen tilaston mukaan luhankalaisista työttömistä oli aktivoitunut vain kaksi, Punkalaitumella peräti 88 prosenttia työttömistä aktivoitui.

Satakunnan Kansa kävi Punkalaitumella ihmettelemässä miksi pikkukunnassa oli onnistuttu niin hyvin. Jutun kuva (yllä) kertoo osan onnistumisesta, aktiivitoimiin osallistuneet työttömät ovat tehneet noita-akan kirkonkylän torille.

Punkalaidun on työllisyskokeilualue. Siellä on resursoitu aktivoimista, ja 83 työtöntä on ollut erityisen innostuksen kohteena. Niinpä torille tehty pääsiäisnoitakin on ollut oikeanlaista aktivoitumista ja leikkuri on vältetty.

Työttömät olisivat voineet seisoa torilla iltapäivän tekemättä mitään ja silti kunnan järjestämien aktivointien ansiosta työttömät olisivat välttäneet leikkurin. Saku Timonen on kirjoittanut usein siitä, että kuntien kannattaisi komentaa kaikki työttömät kerran viikossa seisomaan torille neljän tunnin ajaksi. Näin hallituksen toive toteutuisi ja kunnat säästyisivät toimeentulotuen lisäkuluilta.

Näin näytetään Punkalaitumella toimitun. Noita-akka lienee tehty, että Satakunnan Kansan toimittajalla olisi jotakin ihmeteltävää. Että sellainen Punkalaitumen ihme.

Kvaakissa

Anne Muhonen

Kesä jona opin soittamaan ukulelea

Älä hommaa työpaikkaa

Tässä on taas saanut lukea siitä, miten yrittäjien on ollut vaikea saada työntekijöitä. Työttömät eivät tuosta vain allekirjoita nollatuntityösopimusta tai perusta omaa yritystä myyntiedustajan provisiohommaa varten.

Taiteilijoiksi halajaville on pitkään ollut tapana sanoa, ettei kannata jättää päivätyötä. Näin esimerkiksi totesi Oscar Wilde. Brian Eno sen sijaan kehotti taideopiskelijoita olemaan hommaamatta päivätyötä.

Tarkkaan ottaen Eno kehottaa pysyttäytymään sellaisessa asemassa, jossa itse pystyy määrittelemään mitä milloinkin tekee. Silloin luovan työn lopputulos palkitsee niin tekijän kuin kokijankin.

Ratkaisuja voi olla monenlaisia, yksi voisi olla perustulo. Olennaista on kuitenkin aktiivinen ja luova yhteisö jossa toimia.

Elvis ja Heartbreak Hotel

Tänään 1956 Elvis Presley esiintyi Milton Perle Show'ssa Yhdysvaltain televisiossa. Milton Perle Show oli aikanaan hyvin suosittu, ja liekö nouseva tähti Elvis houkutellut vielä lisää väkeä ohjelman ääreen, sillä peräti neljäsosa amerikkalaisista näki ohjelman ja Heartbreak Hotelin.

Tätä on tavattu pitää hetkenä, jolloin Elvis tuli koko kansan tietoisuuteen. Se näkyi myyntiluvuissa ja levylistoilla. Heartbreak Hotel oli vuoden 1956 ykköshitti ja myydyin single. Jälkipolvikin arvostaa esitystä. Rolling Stonen parhaiden kappaleiden Top500-listalla (2004) se on sijalla 45 Elviksen toiseksi parhaana biisinä Hound Dogin jälkeen.

Vanha holvikirkko

Av Holger.Ellgaard - Eget arbete, CC BY-SA 4.0, Länk

Eero Raittisen laulama Vanha holvikirkko on tuttu laulu. Koskaan ei ole tullut ajatelleeksi, että se saattaisi perustua johonkin olemassa olevaan kirkkotilaan. Kunnes Pasi Hiihtola kertoi Euroopan valoissa, että 1960-luvun lopulla Sven Lindahl innoittui Adelsön kirkosta. Syntyi laulu Mälarö kyrka, jonka Lenne Broberg levytti vuonna 1968. Eero Raittinen lauloi samojen pohjien päälle suomalaisen klassikon.



Av Holger.Ellgaard - Eget arbete, CC BY-SA 4.0, Länk


* Adelsö kyrka

Kvaakissa

Kvaakin sadan vuoden sarjakuvien

toinen osa

Sadan vuoden sarjakuvat, osa 2

1967-2017