Läskimooseksen uusin numero 43/2018 valottaa Läskimooseksen odotusta ja pyhien tekstien alkuperää. Lehden otsikkona on Shit Happens, aina jutut eivät mene niin kuin on suunniteltu. Kertoja ja Kalevi ovat varautuneet hyvin Läskimooseksen tulemiseen. He olivat varastoineet ruokaa ja kaivautuneet monttuun. Mutta Läskimooseksen päivä tuli ja meni, ja monta päivää sen jälkeen, eikä Läskimoosestta näkynyt ja kuulunut.
Kertoja oli kanavoinut Ohton sanoja konekirjoituskoneen kautta. Tekstien merkitys ei menettänyt merkitystään heti, kertoja alkoi epäillä. Hän ei enää meta-asioita pohtiessaan voinut kanavoida.
Mikä meni pieleen? Kertoja omassa kyvyttömyydessään päätti antaa Kalevin kanavoida. Hän sulki hänet monttuun ja edellytti nakutuksen jatkuvan. Odotukset olivat korkealla.
Lopulta kaikki päätyi saunan kiukaaseen. Huonosti palava paperi vaati bensaa syttyäkseen.
Läskimooseksen legenda on täynnä turhautumista ja samojen asioiden kertaamista eri kuvin ja sanoin. Kirjoitusten sananmukainen uskominen ei ole toivottavaa Läskimooseksenkaan kannalta, siksi teksteissä on kerrostumia, vaihtoehtoisia tarinoita, joiden ydinkään ei aina ole välttämättä sama. Ja silti se on sama.
Sisäinen ristiriita on lehden seuraajaa helpottava asia. Asiat voivat olla kerrotulla tavalla, tai sitten sillä toisella tai kolmannella tavalla. Silti asia ei ole lukijan ratkaistavissa, vaan kaikki kerrotut asiat ovat yhtäläisesti totena pidettäviä.
Kertojan tuskastuminen ja Kalevin kanavoinnin epäonnistuminen, varmuuden saaminen, tarjoavat lohtua Läskimooseksen seuraajalle. Mikäpä minä olen tarinan kulkua selittämään, jos kertojakaan ei ole siihen kelvollinen. Varmuutta ei voi vaatia, täytyy vain odottaa viimeistä ruutua.
Ja olisi varmaan kerettiläistä lausua ennakkoarvioita sen sisällöstä.
En kuitenkaan Läskimooses-kokoelmaani saunan sytyiksi käytä.
