On vielä alueita ja paikkoja, joista internetin kautta löytää perin vähän tietoa. Onneksi on kuitenkin paljon erilaisia matkailu- ja tiedetelevisio-ohjelmien yhdistelmiä, jotka johdattavat katsojat noihin eksoottisiin paikkoihin ja virittävät kiinnostuneiden mielikuvituksen. Vuosi, pari sitten useissa ohjelmissa meidät vietiin Etiopiaan liiton arkin säilytyspaikan äärelle ja Mooseksen palavaa pensastakin on saatu ihastella.
Viime sunnuntaina Jimin historiaohjelmassa oltiin "salaperäisessä Timbuktussa". Keskiajan lopulla tuo paikka ja seutu Malissa oli koulukaupunki, jonne jälkikasvu lähetettiin luomaan kontakteja ja saamaan oppia.
Hämmästeltiin, että timbuktulaisilla on kodeissaan keskiaikaisia kirjakokoelmia, ja joiden kirjoitusten joukosta saattaisi löytyä meille tuntemattomia Aristoteleen tai jonkun muun antiikin auktorin tekstejä.
Usein on vertailtu, että Eurooppa ja Länsi-Afrikka olivat noihin aikoihin resursseiltaan ja lähtökohdiltaan hyvin samanlaisia, samoissa lähtökuopissa tulevaisuuden kannalta. Sitten vain historian pyörä pyörähti ja Euroopasta tuli maailman napa.
Itseasiassa rahassa mitaten Kiina ja Intia olivat aivan kuin eri planeetalta, ja nuo maat ovat nyt ottamassa takaisin parisataa vuotta sitten menettämäänsä asemaa. Eurooppalaisilla ja länsiafrikkalaisilla molemmilla yhteiskunta perustui paljolti orjuuteen. Eurooppalaiset talonpojat olivat turpeeseen sidottuja tuottajia, kun taas paimentolaisuuteen ja karavaanikauppaan perustuvassa yhteiskunnassa myytyjen orjuutettujen perään ei kyselty.
Amerikkoihin asti joutuivat.
Jo nyt suurin osa antiikin tietämyksestämme, oman kulttuurimme perustasta on islamilaisten oppineiden kiinnostuksen varassa. Valistuksen suuri projekti oli kääntää takaisin indoeurooppalaisille kielille arabiasta auktorien kirjat. Olihan niitä joitakin säilynyt, mutta olennaisesti vähemmän tietäisimme ilman arabeja.
Timbuktun muinaisten oppineiden ja säilyneiden kirjoitusten avulla voisimme tietää enemmänkin. Ahmed Baban (1556–1627) mukaan nimetyssä instituutissa vaalitaan ja muunnetaan sähköiseen muotoon Timbuktun tieteellisessä kirjastossa säilyneitä vanhoja aineistoja.
Unesco ehdotti instituutin perustamista 1970 ja Kuwaitin rahoituksen turvin se aloitti toimintansa vuonna 1977.
Kirjastossa säilynyttä aineistoa tärkeämmäksi Unescokin on nostanut Timbuktussa sukujen yksityiskokoelmissa olevat aineistot. Tällä hetkellä näitä tiedetään olevan 60-80 kappaletta, silloin tällöin harvakseltaan joku uusi ihminen uskaltautuu paljastamaan länsimaisille 'urkkijoille'(Ranska valloitti Timbuktun 1894, kului pitkään 1800-lukua ennen kuin länsimaalaisten edes sallittiin vierailla siellä), että hänenkin hallussaan on esi-isiltä perittyjä vanhoja kirjoituksia.
Ehkä näistä joku päivä löytyy sellainen teksti (tuskin Aristoteleen julkaisemaa olympialaisten tilastokirjaa kuitenkaan), joka auttaa ymmärtämään meidän kaukaasialaisten ja arabien yhteisen kulttuurisen lähtökohdan.
(wikipedian kuvassa Sankoren yliopiston portit Timbuktusta. Rakennusvuosi 1581)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti