Facebookissa oli puhetta sarjakuvakritiikistä, ja havaintona esitettiin, että esimerkiksi Jyrki Nissisen töistä ei ole kirjoitettu kunnollisia analyysejä. Erityisesti kaivattiin Nissisen yhteiskunnallisen viestin ruotimista.
Mieleeni tuli heti Tylsät ritarit (2011), jonka gramscilaisuus paistaa kilometrien päähän. Mutta enpä ole sitä tuoreeltaan kirjoittamassani jutussa maininnut muuten kuin laittamalla linkin tekstin loppuun. Linkkikin on huonosti valittu, mutta silloin ei tainnut parempaa pikaisella googlailulla löytyä.
Tylsien ritarien päähenkilöt muuttuvat absurdeiksi hahmoiksi, koska he eivät toimi kuten gramscilaisittain toimittaisiin. Käytännössä Nissinen kirjoittaa kaikki seikkailusarjakuvat (muutkin seikkailukirjat ja -elokuvat) italialaisen revisionistin vallankumousteorioita noudattaviksi.
Kapitalistista järjestelmää palvelevat julkiset toiminnot tyynnyttelevät ihmiset odottamaan ja keskustelemaan silloin kuin olisi aika toimia. Samaan aikaan järjestelmän sisään sujahtaneet ihmiset moittivat odottamaan alistettuja laiskoiksi ja aikaansaamattomiksi.
Niin se vain menee. Nyt kirjoitan vain tämän havainnon, lupaan jatkossa tarttua hanakammin ainakin tällaisiin selviin syöttöihin.
* Tylsät ritarit verenpaineenmittausretkellä
Rakastan Tylsia ritareita. Teos on nerokas. Sen maailmassa on jotain sellaista vangitsevuutta, joka on jäänyt pysyvästi mieleen. Tää on yksi mun toteemikirjoista.
VastaaPoistaErinomaisen mukavana lukukokemuksena on sarjakuva jäänyt munkin mieleen.
VastaaPoista