London on London

Tämä kirjoitus on tehty otsikon takia. On olemassa kirja, jossa kirjailija Jack London dokumentoi lontoolaisten elämää. Kirja on julkaistu suomeksikin. London siis kommentoi Lontoota.

Tänään Jatkokertomuksissa päivän tekstinä oli luku Jack Londonin teoksesta Hornan kansa (The People of Abyss). Katkelman otsikkona oli Kaksi koditonta, ja alkujaan se on julkaistu Punasen Viestin numerossa 4/1910.

London ei ollut kiinnostunut Lontoon nähtävyyksistä tai hienouksista. Hän halusi selvittää miten tavalliset lontoolaiset duunarit viettivät elämäänsä. Punasen Viestin pätkässä London on kodittomien matkassa yösijaa etsimässä.

London mainittu teos ei ilmestynyt suomeksi nimellä Hornan kansa, vaikka katkelman ja koko teoksen suomentaja oli sama, Kaapo Murros. Katkelman ja koko teoksen julkaisemisen välillä vierähti kaksitoista vuotta. Siinä ajassa otsikko ehti muuttua muotoon Kadotuksen kansa (Otava 1922).

Mikäli katkelma herättää mielenkiinnon, koko teos on luettavissa Project Gutenbergissa.



* Jack London. Kaksi koditonta. Jatkokertomuksia
* Jack London. Kadotuksen kansa. PG

Schwarzenegger, 68 vuotta

Suomessa kesäkuun lopulla ensi-iltaan tulleen uuden Terminator-elokuvan myötä päätähti Arnold Schwarzeneggeria on nimitetty seitsemänkymppiseksi toimintasankariksi. Iässä on hieman hieman sensaatiotyyliin pyöristetty ylöspäin, tosin sääntöjen mukaisesti. Tänään Schwarzenegger täyttää 68 vuotta (syntynyt 1947).

Tähti on itse muistellut, että elokuvasaagan aloittanut Terminator (Yhdysvallat 1984) oli ensimmäinen elokuva, jossa hän sai pitää paidan päällään. Vuonna 1970 alkanut ura oli siihen asti edellyttänyt lihasten esteetöntä näkymistä.

Schwarzenegger katkaisi elokuvauransa lähes kokonaan vuosiksi 2003-2011, jolloin hän toimi Kalifornian kuvernöörinä. Politiikka kiehtoi Schwarzeneggeria ja ilmeisimmin hän olisi halunnut tavoitella korkeampiakin rooleja, käytännössä siis pyrkiä Yhdysvaltain presidentiksi.

Yhdysvaltain perustuslaki edellyttää, että maan presidentiksi valittavan olisi oltava syntyperäinen amerikkalainen ("naturalborn citizen"). Schwarzeneggerhan on syntyisin Itävallasta, Thalin kylästä. Presidenttiehdokkuus olisi voinut mahdollistua poliittista tietä tai tuomioistuimen päätöksellä. Useimmat Yhdysvaltain perustuslakiin tehdyt lisäykset koskevat juuri presidenttiä ja varapresidenttiä. Lainsäätäjät ovat myös kumonneet presidenttiä koskea lakeja poliittisten tarpeiden mukaan. Jos Schwarzeneggerillä olisi ollut riittävän laaja kannatus, kongressi ja senaatti olisivat tasoittaneet tien.

Toinen, eräiden arvioiden mukaan helpompi tie olisi ollut tuomioistuinlaitoksen kautta. Schwarzenegger olisi voinut ajaa juttua, jossa hän olisi haastanut kelpoisuutensa presidentiksi. Mitä on oikeastaan "luonnollisesti saatu kansalaisuus"? Jos pitäydytään tiukasti syntymäpaikassa, niin esimerkiksi kaikilla vuosina 1898-1946 syntyneillä filippiiniläisillä olisi oikeus tulla Yhdysvaltain presidentiksi, koska noina vuosina saarivaltio oli osa Yhdysvaltoja.

Barack Obaman syntymätodistuksesta masinoitu kohu vei Schwarzeneggeriltä mahdollisuudet. Syntyperä politisoitui niin, ettei järkevää, käytännöllistä ratkaisua kansalaisuudesta ja presidenttyidestä saataisi aikaiseksi mitään tietä.

Siksipä saamme nauttia uudesta Terminaattorista ja kohta myös uudesta Conan Barbaarista.

Merkillinen

Tämän kesän kirja on ollut Marko Turusen Ufoja Lahdessa (Daada 2015). Pikkujättiläisen kokoinen sarjakuvakokoelma tuli useamman kerran mieleen ajellessa Lahteen Merkillinen - visuaalisen runouden näyttelyn avajaisiin. Visuaalinen runous on (vielä) ufo taiteiden joukossa. Sen muodot ja rajapinnat ovat moninaiset, ja monilta laji jää tunnistamatta.

Kutsunäyttely avaa visuaalisen runouden moninaisuutta. Toivottavasti kuukauden kuluttua muutama ihminen enemmän tunnistaa lajin.

Avajaisissa Heikki Saure ja Timo Salo ohjelmanumeroillaan demonstroivat miten visuaalista runoutta esitetään.

* Merkillinen. Galleria Aila Seppälä 23.8. saakka

Richard Muttin tapaus

Tänään 1887 syntyi ranskalainen taiteilija Marcel Duchamp (k. 1968). Hänen vuonna 1917 esille tuoma Suihkulähde valittiin vuonna 2004 arvovaltaisessa äänestyksessä 1900-luvun merkittävimmäksi taideteokseksi.

Teoksen tarina lienee tuttu. Duchamp tarjosi New Yorkissa salanimellä Richard Mutt Bedfordshire-mallista pisuaaria taidenäyttelyyn veistoksena, mutta arvovaltainen jury hylkäsi sen. Koska Mutt oli maksanut näyttelymaksun, niin teos kuitenkin asetettiin esille. Näyttelyn jälkeen se luultavimmin heitettiin roskalavalle, eikä "alkuperäistä" teosta ole muulloin nähty.

Suihkulähde ei ollut ensimmäinen valmis arkinen esine, jonka hän toi esille taiteena. Jo 1914 hän esitteli Pullonkuivaustelineen. Vasta Suihkulähteessä ajatus kirkastui täydelliseksi.

Taide tarvitsee vastaanoton tullakseen muistetuksi. New Yorkin dadaistit ihastuivat Duchampin työhön. Hiljan perustetun The Blind Man -lehden toisessa numerossa oli valokuva teoksesta ja artikkeli, jossa moitittiin näyttelyn raatia. Totta kai Suihkulähde oli taidetta, vaikka Mutt ei sitä ollut itse tehnytäkään. Mutt oli valinnut sen taideteokseksi.

Taiteilijan käsityöläisyyden ja teoksen yhdeyden katkaiseminen on tehnyt Duchampista 1900-luvun taiteen merkittävimmän työn tekijän. Miksi taiteilija on valinnut tällaisen aiheen on nykyisin perustallaajankin ensimmäisiä kysymyksiä hämmentävän taiteen äärellä.


* The Blind Man, no 2

Mitä tapahtuu 18.-20. syyskuuta?

Oululaisen kansanedustaja Olli Immosen Breivikin terroritekojen muistopäivänä facebookiin kirjoittama joukkosurmaajan ajatuksia komppaava päivitys on puheiden perusteella johtamassa joko Immosen erottamiseen puolueesta tai Perussuomalaisten hajoamiseen. Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, mutta jo puoluekokouksessa 8.-9. elokuuta saattaa luvassa olla yllätyksiä. Vielähän uusi hallitus ja eduskunta eivät ole ehtineet muuttaa puoluetukilakia, joka jättäisi eroajat ilman tukia.

Facebook-sivuillaan Suomen Sisun puheenjohtaja Immonen useampaan kertaan pyytää merkitsemään kalentereihin päivämäärän 18.-20.9. Silloin olisi alkamassa uusi aikakausi.

Jos yrittää ajatella Breivikin ihailijoiden tarkoitusperiä, niin ensimmäisenä tulee mieleen noina päivinä tapahtuvan jotain pahaa, todella pahaa. Suomen Sisun nettisivujen ajankohtaista-osiota on päivitetty viimeksi viime vuonna, joten vinkkiä ei ole tarjolla.

Immosen mainitsemana ajankohtana on ainakin sporttileiri Tanhuavaarassa, körttifoorumi Aholansaaressa, Hämeen maaseutunuorten matka Ahvenanmaalle, KMC:n ajokauden päättäjäinbileet, Caravan-messut Lahdessa, Perheen parhaaksi-parisuhdekurssi Ähtärissä, C-tason futsalvalmentajakoulutus Myllypurolla ja Surunauhan vertaistukiviikonloppu Vesovassa. Otavan opistolla järjestetään tosisienestäjän kurssi ja itsemyötätunnon perusteet. Kolilla on Ruska Blues. Joensuun kirjallisuustapahtumassa puhutaan rahasta.

Ehkäpä sisulaiset haastetaan joukolla osallistumaan Nälkäpäivään? Tai parantamaan turvallisuustaitoja Tikkakosken NASTA-harjoitukseen?

Onneksi noina Immosen mainitsemina päivinä ei (ilmeisesti) järjestetä minkään puolueen nuorisojärjestön leiriä.

Junat lähtevät ja saapuvat asemilta

Kesän aikana olen kuvannut junien lähtöjä ja saapumisia.

Huomio toisaalle

Lordit Engalnnissa ja junkkerit Saksassa kiinnittävät
kansan huomiota "eläviin kuviinsa". Sillä aikaa puhdistavat
he sen taskut.

Punaisessa viestissä 4/1910 julkaistu pilakuva kertoo, että kovin paljoa ei ole poliittisessa keskustelussa reilun sadan vuoden aikana tapahtunut. Tai sitten olemme palanneet retoriikassa sata vuotta takaisin.

Kun keskustellaan siitä, miltä asiat näyttävät, niin on helppo toteuttaa reformeja kansan taskujen tyhjentämiseksi.



* Punainen viesti. Kansalliskirjasto

Mucha, Art Nouveaun isä

Tänään 1860 syntyi Alfons Mucha (k. 1939), Länsi-Euroopassa Alphonsena paremmin tunnettu Art Noveuaun keskeinen vaikuttaja. Tsekkiläinen taidemaalari muutti vuonna 1887 Pariisiin, jossa hän elätti itseään tekemällä mainoksia ja kuvituksia. Vuonna 1894 hän sai tilauksen Sarah Bernhardtilta, ja tuo työ toi hänelle kuuluisuutta ja paljon muita töitä.

Tähän kootut mainokset muistuttakoot mitä kaikkea kauniin naisen avulla saatettiin myydä.

* Mucha Foundation

Poleenin maisemat

Pieksämäellä Poleenissa pitkän kesänäyttelyn teemana ja nimenä on Maisema. Kuvataiteessa maisemilla on vankka asema. Maalaukset ovat myös vaikuttaneet yleisöön, taiteilijan ikuistamasta luonnonmaisemasta on tullut myöhemmin luonnonsuojelualueita tai kulttuurimaisema-alueita. Ihmisen kädenjälki ja vaikutus on muuttunut osaksi luontokäsitystä.

Kuvataiteilija Kirsimarja Törönen-Ripatti on valinnut Poleeniin esille töitä, jotka havainnoivat nykyistä maisemaa. Klassisia romantisoituja idyllejä ei muutamaa rajatapausta lukuunottamatta ole esillä. Yllättävän monessa työssä on mukana auto.

Autot toden totta ovat keskuudessamme. Ympäristöä ja luontoa on monin tavoin muutettu autoille sopiviksi. Että kelpaa blogistinkin ajella ympäri maata hommia toimittelemassa. Ja ehkä suunnata Jäämerentiellekin...

Kimmo Ylönen. Jäämerentie 1931 (2015)

Riitta Forsman. Levämeri (2015)

Sarja Ulla Jaatisen töitä.

Kaija Hinkula. Marshmallow Sky III (2013) ja Kemijärvi (2013)

* Maisema. Poleeni 23.8. saakka

George, ei Yrjö

Tänään Ison-Britannian kruununperimyksessä kolmantena oleva Cambridgen prinssi George täyttää kaksi vuotta. Jos kaikki menee niin kuin pitää, prinssi Georgesta tulee isoisänsä Charlesin ja isänsä Williamin jälkeen Ison-Britannian kuningas ja monien muiden maiden hallitsija.

Toisin kuin kuningashuoneen aikaisemmista kruunupääkaimoista Georgesta ei hallitsijana tule Suomessa Yrjöä. Suomen kielen lautakunnan 15. huhtikuuta 2002 antaman suosituksen mukaan kuninkaallisten nimiä ei enää suomenneta. Tästä olen aikaisemmin kirjoittanut, viimeksi Georgen syntymävuonna, ja mielestäni muutos kuvastaa kuninkaallisten aseman muutosta. Vaikka hallitsija on instituutio, niin sillä on enää pr-arvoa.

Briteissä rukattiin kuninkaallisia koskevia lakeja uusiksi pari vuotta sitten. Muutoksiin antoi aiheen luultavimmin Walesin prinssi Charlesin ja Dianan avioero. Pääministeri Tony Blair joutui parlamentissa ilmoittamaan, että hallitus ei vaadi Charlesin teloittamista tapahtuneen vuoksi. Vanha voimassa ollut laki olisi edellyttänyt eronneelle kruununprinssille synkeää kohtaloa.

Uusi kruununperimyslaki on sukupuolineutraali. Jos Georgen esikoinen joskus tulevaisuudessa on tyttö, niin pikkuveljet eivät enää syrjäytä häntä perimyksessä taaksepäin. Kirkon ja valtion sidos on edelleen vahva. Katoliseksi kääntyvä menettää kruununperimysoikeutensa. Katolisen kanssa uuden lain mukaan saa mennä naimisiin. Senkin vanha kielsi ja uuden lain myötä muutama herttua sai takaisin paikkansa kruununperimyksessä.

Hallitsijan hyväksynnän avioliitolleen tarvitsee enää kruununperimyksen kärkikuusikko, kun aikaisemmin sitä vaadittiin kaikilta Yrjö II:n (1727–1760) jälkeläisiltä.

Kovin räväköiksi ei uudistuksia voi sanoa. Ne ovat lähinnä ratkaisuja 1700-luvulla säädettyjen lakien tuomiin käytännön ongelmiin.

Antti Puuhaara soittoniekkana

Kun asioi kirpputorilla myyjän kanssa, jonka on tuntenut lapsesta saakka, niin palvelu on hyvää ja henkilökohtaista. Ei tarvitse itse kaivella epämääräisiä kirjapinoja, vaan myyjä tempaisee kasojen välistä teoksen, josta syntyi heti kaupat. Pinkkojen välissä oli Raul Roineen kirjoittama ja Risto Mäkisen kuvittama Antti Puuhaara soittoniekkana (Otava 1953).

Antti Puuhaara on suomalainen kansansatu, jonka päähahmo on siirretty useampaankin eri yhteyteen. Sarjakuvaan hahmon siirsi Raul Roine (1907-1960), jonka käsikirjoittamana Puuhaara seikkaili Yhteishyvässä vuosina 1938-1954. Aluksi piirtäjänä oli Aarne Nopsanen (1907-1990), sittemmin Risto Mäkinen (1918-1972).

Roine aloitti satukirjojen tekemisen yhdessä Rudolf Koivun kanssa. Ensimmäinen yhteistyön hedelmä. Satuposetiivi, ilmestyi vuonna 1935. Koivun kuvittamia tekstejä on julkaistu tällä vuosisadallakin, tosin myyntipäällisessä ei kirjoittajaa mainita. Antti Puuhaara eli pitkään 1900-luvulla. Vuonna 1976 Roineen kirjoitusten pohjalta tehtiin elokuva, jonka nimiroolin esitti lavastajana paremmin tunnettu Pertti Hilkamo.

Yhteishyvässä julkaistuista Antti Puuhaara-sarjakuvista koottiin ensimmäinen kirja jo vuonna 1939. Tämä 56-sivuinen albumi oli nimetty päähenkilön mukaan. Sittemmin kirjoja ilmestyi lähes vuosittain. Viimeiseksi jäi vuonna 1956 ilmestynyt Antti Puuhaara jättiläisten maassa. 1930-luvulla syntynyt sarjakuva säilytti saman ilmeen (ja numeroidut ruudut) koko ajan, vaikka 1940-luvun mittaan tämä taidemuoto alkoi uudistua Suomessakin.

Myös Soittoniekkana-koosteessa on tekemisissä jättiläisten kanssa. Avaustarinassa Antti ja jättiläiset Antti saapui lampuireiden maahan, jota piinasi aarnikotka. Neuvokas Antti ratkaisi kotkaongelman jättilaisten aseiden avulla.

Antti Puuhaara soittoniekkana -albumissa on neljä tarinaa. Kirja on sarjan pisin, peräti 72-sivuinen. Vaikka tarinoiden välillä ei ole jatkumoa, niin sarjakuvaruudut on numeroitu kirjan alusta loppuun. Viimeiseltä sivulta voi lukea, että kaikkiaan teoksessa on 278 ruutua.

Roineen käsikirjoitukset ovat satuja. Tarinat kulkevat niiden logiikalla ja Antti Puuhaara saa aina annettua pahalle palkkansa.



Antti Puuhaara sarjakuvakirjat

Antti Puuhaara : kuvakertomus / suomalaisten kansansatujen mukaan kertonut Raul Roine ; kuvat piirtänyt Aarne Nopsanen. 1939

Antti Puuhaaran uudet urotyöt / Raul Roine ; piirtänyt Aarne Nopsanen. 1941

Antti Puuhaaran seikkailut / Raul Roine ; piirtänyt Aarne Nopsanen. 1942

Antti Puuhaara käy kaukomailla / Raul Roine ; piirtänyt Aarne Nopsanen. 1943

Antti Puuhaara räätälimestarina / Raul Roine ; piirtänyt Risto Mäkinen. 1946

Antti Puuhaara, taitava takoja / Raul Roine ; piirtänyt Risto Mäkinen. 1948

Antti Puuhaara karhunkesyttäjänä / kertonut Raul Roine ; piirtänyt Risto Mäkinen. 1949

Antti Puuhaara tutkimusmatkailijana / kertonut Raul Roine ; piirtänyt Risto Mäkinen. 1951

Antti Puuhaara soittoniekkana / kertonut Raul Roine ; piirtänyt Risto Mäkinen. 1953

Antti Puuhaara etsii aarretta / Raul Roine ; piirtänyt Risto Mäkinen. 1955

Antti Puuhaara jättiläisten maassa / Raul Roine ; piirtänyt Risto Mäkinen. 1956

Kaikki Otavan julkaisemia.

Haitarimusiikki jakaa tunteita

Leppävirran Kalmalahden laiturista pääsisi elokuun puoleenväliin saakka mukaville haitariristeilyille Lady of The Lake -sähköaluksella. Henkilökohtaisesti olen kokenut, että enemmän voisi olla kysyntää sisävesiristeilyille, joilla ei soitettaisi harmonikkaa. Leppävirran risteilyillä asiakas ainakin tietää etukäteen mitä on luvassa.

Entäpä Muailman navassa, Kuopion kauppatorilla? Eilen Savon Sanomien kuumalla linjalla jatkui keskustelu hanurin soitosta torilla. Mielipidekavalkadin aloitti torimyyjä, joka ilmoitti:

Savon Sanomissa oli valitus, että hanurin soitto häiritsee torimyyjiä. Se ei pidä paikkaansa. Torimyyjät ovat päinvastoin iloisia, kun torilla on kesäisin kaunista musiikkia. Tervetuloa vain torille soittamaan. / Musiikin ystävä

Kaikkien torimyyjien suulla pyrki puhumaan myös toinen torimyyjä.

Miksi haitarinsoittajat ja muut soittajat eivät voisi mennä soittamaan sellaiseen paikkaan, missä eivät häiritse myyjiä? Kovaääninen soitto häiritsee kaupankäyntiä, myyjä joutuu huutamaan asiakkaille, sitäpaitsi ei kenenkään hermot kestä kuunnella viikkokaupalla samaa musiikkia. Usein vielä yölläkin soi korvissa Kalinka ja Moskovan valot ynnä muut. / Liika on liikaa

Totta kai joku halusi vain yleisesti ottaa kantaa asiaan.

Vai joitakin torimyyjiä haitarinsoitto(soittaja) häiritsee. Juopot kyllä voi pitää omia esityksiään. Hienoa taas Kuopio! / Ahdasmielistä taas on

Lupsakkaan tasapuolisesti lehdistö käsittelee teemaa. Saattaapi soitto jotakuta häiritä, toista taas ei.



* Haitarinsoitto jakaa torimyyjien mielipiteitä. Savon Sanomat 19.7.2015.

Print Wikipedia

Suomessakin uutisissa kerrottiin, että yhdysvaltalainen taiteilija Michael Mandiberg on koonnut (englanninkielisen) Wikipedia kirjoiksi 7. huhtikuuta 2015 ja toimittanut niistä 7473-osaisen teossarjan. Työ on ollut (osittain) esillä newyorkilaisessa The Denny art-taidegalleriassa. Näyttelyssä oli kahden tuhannen ensimmäisen osan selkämykset seinätapettina ja 106 fyysistä kirjaa.

Keskustelussa on herättänyt närää se, ettei esille ole tuotu kaikkia 7473 osaa artikkeli- ja kirjoittajahakemistoineen. Miksi jättää asia kesken, koska kaikista osista on tehty painovalmis tiedosto?

Yleisöllä on mahdollisuus tilata koko kirjasarja kotiinsa lulu.comin kautta. Koko sarja on tarjolla puolen miljoonan dollarin hintaan. Myös yksittäisiä osia voi tilata kovissa kansissa 80 dollarin kappalehintaan. Paljousalennusta saisi siis vajaan sadantuhannen verran. Hakemisto-osia tosin näytti saavan 56 dollarilla.

Internetin bittien muuttaminen toisenlaisiksi Internetin biteiksi ei demonstroi miten paljon tekstiä vapaaehtoiset ovat ilman korvausta yleissivistyksen levittämisen nimissä kirjoittaneet. Useat wikipedistit ovat jo aikaisemmin laskeneet, kuin monta kirjaa bittien määrän perusteella englanninkielisestä verkkosanakirjasta tulisi.

Ajatuksena Kenneth Goldsmithin Printing out the Internet (2014) toimi paremmin.


Olen pohtinut oman blogin muuttamista kirjasarjaksi. BlogBooker tarjoaa siihen helpot välineet, mutta automatisoitu taitto ei miellyttänyt silmää. Aikaa oikeaa taittamiseen ei ole. Ehkä riittää, että blogi on verkossa, luettavissa. Ehkä riittää, että Sven Laakson Aivokäyrät ovat kirjoina saatavissa.

Ehkä en yritä tehdä kaikkea itse.

Remontoitu Alavan kirkko

Kuopiossa sijaitsevan Alavan kirkon remontti on saatu alkuvuodesta valmiiksi. Paikalliset ovat veistelleet kirkosta otetuista kuvista, että onko tämä ennen vain jälkeen remontin? André Schützin suunnitteleman ja vuonna 1968 valmistuneen kirkon betonibrutalismi on omiaan herättämään tunteita suuntaan ja toiseen, pääsääntöisesti vastaan. Kirkko on sijoittunut kärkipäähän rumin rakennus-äänestyksissä. Rakennus on usein palkittu ja nuoresta iästään huolimatta se on suojeltu.

Kirkon lisäksi samalla tontilla on seurakuntakoti, harrastustiloja ja asunto. Ne ovat saman arkkitehdin käsialaa.

Alavan kirkko on minulle hyvin tuttu. Peruskouluaikana kaikki koulujen kirkolliset olivat tässä kirkossa. Sisätilat ovat samalla tavalla vaikuttavat kuin ulkopuoli. Kirkkovuoden värit tulivat hyvin opituksi tämän kirkon salissa, sillä harmaasta taustasta huomasi hyvin kirkkotekstiilien vaihtumisen.

En koskaan pitänyt kirkkoa rumana. Monumentaaliset mittasuhteet saivat arvostamaan rakennusta.

* Alavan kirkko. Kuvio kuva-arkisto.

Sitemeter on kuukahtanut

Tämä on blogin 2998. kirjoitus. Ajattelin tarjota teille 3000. kirjoituksena jotakin erikoista, tavallisuudesta poikkeavaa. En tiedä vielä mitä.

Viime vuosina olen ollut huono seuraamaan blogin tilastoja. Siitä kertonee, että vasta tänään huomasin Sitemeter-laskurin toiminnan loppuneen. Sivusto ei ole kadonnut netistä, mutta se ei enää laske. Olen kuullut laskurin aiheuttaneen ongelmia joillakin sivuilla ja olen harkinnut linkin poistamista omasta blogistani, mutta en vain ole saanut sitä aikaiseksi. Nyt se on poistettu, samoin kuin Blogilistan seurantanappi. Blogilistahan lopetti jo kesäkuun alussa.

Sitemeter on viimeisen kerran noteerannut liikennettä blogissani 25. kesäkuuta. Ainoa laskurin toiminto päivältä väittää, että joku on 0 sekunnissa ladannut Lehmien nimeämisen 199 kertaa. Muutenkin Sitemeter on jo pidemmän aikaa antanut kummallisia tuloksia.

Internetissä infrastruktuuri ja palvelut muuttuvat vauhdilla muuhun maailmaan verrattuna. Muutos on pysyvää.

Historioitsija toivoisi asioihin pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Siksi parin päivän kuluttua tähän blogiin tulee 3000. merkintä.

Kenneth Goldsmithin Teoria

Olen lukenut Kenneth Goldsmithin Teoriaa (2015). Teos ilmestyi viime kuussa ranskaksi ja englanniksi, ja kustantajan aloitteesta se on nyt myös netissä vapaasti luettavissa. Goldsmith on yhdysvaltalainen runoilija ja professori, joka viime aikoina noussut usein otsikoihin. Goldsmithillä on näkyvä aseman tämän vuosisadan runouden ja kirjoittamisen popularisoimisessa. Hän luki radion liikennetiedotteita Barack Obaman Valkoisessa talossa järjestämissä runoiltamissa, piti yliopistossaan kurssin Internetiin kirjoittamisesta – siis sellaisista tavoista, joista kielenhuoltajat yrittävät päästä eroon ja joutui poliittisten syytösten kohteeksi luettuaan erään poliisin ampuman nuoren kuolinsyyraportin runona.

Tähän mennessä olen päässyt Teoriassa sivulle 136. Teoksen fyysisen kappaleen ulkoinen muoto on  tämän vuosisadan kirjoittajille hyvin tuttu. 500 sivua A4 koossa. Aivan kuin kaupasta tulostamista varten ostettu papeririisi.

Tähän mennessä teoksessa on ollut yksi ajatus tai kokemus sivullaan. Ne kuvastavat hyvin Goldsmithin tapaa tuottaa kirjallisuutta.

Teoria alkaa hahmottua.

Kirjoittamisen tulevaisuus on tyhjyyden järjestelemistä.
Kirjoittamisen tulevaisuus on osoittamista.
Kirjoittamisen tulevaisuus ei ole kirjoittamista.
Lukemisen tulevaisuus ei ole lukemista.
Hyvä runo on tylsä. Täydellisessä maailmassa kaikki lauseet olisivat samanlaisia.
Yksilön luovuus on nykyisen kevytkapitalismin perusolettamus enemmän kuin epätavallisen taiteilijan ominaisuus. Tarinoita on kaikkialla.
Emme tarvitse uutta lausetta. Vanhan uudelleenkehystäminen riittää.
Ei ole oikeaa tapaa lukea. On vain tulkintoja ja mahdollisuuksia.
Tieto on kuin pankki. Meidän tehtävä on ryöstää se.
Runoilija on antisankari.
Meidän kirjoituksemme ovat nykyisin identtisiä jo julkaistujen kanssa. Me ainoastaan väitämme niitä omiksemme. Tuolla yksinkertaisella tavalla niistä tulee upouusia.
Valitettavasti luova kirjoittaminen on hyvissä voimissa. Teen parhaani tappaakseni sen.
Helppo on uusi vaikea. On vaikea olla vaikea, mutta vielä vaikeampaa on olla helppo.
Väärintekeminen on etuoikeus, jota voi käyttää tehtyään ensin oikein.
Mitäpä jos poettisuus on lähtenyt runoudesta samaan tapaan kuin Elvis on lähtenyt rakennuksesta? Yleisö taputtaa ja vaatii lisää pitkään sen jälkeen kun runous on poistunut takaovesta limousineen ja Internetiin, uusiin muotoihin, jotka eivät muistuta lainkaan runoutta.
Yksikään sana ei ole neitseellinen, yksikään sana ei ole viaton.

* Kenneth Goldsmith. Theory. Monoskop.

Paisuvat hedelmät

Eilisen sateen jälkeen huomasin, että omenasadosta taitaa tulla runsas.

Heinäkuussa sateen jälkeen

Tannisen talo

Suonenjoen rautatieaema-aukiolla on ilmeisen pitkään tyhjillään ollut Tannisen talo. Albert Tanninen rakennutti uuden kauppansa ja kotinsa vajaat kymmenen vuotta aikaisemmin valmistuneen rautatieaseman lähelle vilkastuneeseen liikepaikkaan vuonna 1898. Tanninen piti kauppaa itse, sittemmin tiloja vuokrasi Osuuskauppa Sisä-Suomi.

Tannisen kauppaa voisi pitää yhtenä alkusysäyksenä Suonenjoen kaupungin synnylle. Valtio loi infrastruktuurin ja kauppias tarttui saumaan.

Suonenjoki kasvoi rautatieaseman ja kirkon ympärille. Sittemmin se jatkoi kasvuaan radan toiselle puolelle ja pian kaupungintalo ja kaupat siirtyivät mukana. Vanhalle puolelle jäi keskuksen synnylle tärkeitä rakennuksia. Kuten Tannisen talo. Vuonna 1988 talossa asui kaksi sisarta, Tannisen lesken perikunta. Vanhempi heistä oli yhtä vanha kuin talokin, toinen hieman nuorempi. Rakennusinventointilomakkeessa kiiteltiin talon säilyneen hienosti alkuperäisessä asussaan.

Harmi ettei sisarusten vielä eläessä päästy sopuun talon myöhemmästä käytöstä. Kaava mahdollistaisi paikalle kolmikerroksisen liiketalon rakentamisen. Sellaista varmaan 1980-luvulla vielä haaveiltiin. Noista ajoista tontin arvo on romahtanut. Samoin kuin naapuritonttienkin.

Tannisen talo on näyttävällä paikalla rautatieasemalle tultaessa. Pian "imagohaitta" on poissa. Rautateiden matkustajalaiturit siirretään uudelle puolelle kaupunkia. Koko vanha puoli kaupunkia tuntuu divarisoituneen. Tannisen talon korjaamalla naapuritonttienkin arvon saisi nousemaan. Vaikka vanha talo alkaa näyttää jo toivottomalta tapaukselta, se ei sitä ole. Hyvin rakennettu hirsitalo kestää vaikka mitä ja kaikki sen osat ovat korjattavissa.