Valintamme ei kohdistunut sinuun

Anssi Ylirönni
Valintamme ei kohdistunut sinuun – Työttömyyden monet kasvot
DSL 2019


Ensi vuoden alusta työttömyysturvan aktiivimallin leikkurit poistuvat laista. Juha Sipilän hallituksen säätämä työttömiä töihin patistelevan lain elinkaari jäi lyhyeksi, koska se oli epäoikeudenmukainen ja asetti ihmiset eriarvoiseen asemaan eri puolilla maata. Ongelmat tiedettiin jo lakia säädettäessä, ja ne toteutuivat juuri niinkuin oli ennustettu.

Anssi Ylirönni on lokakuussa ilmestyneessä kirjassaan Valintamme ei kohdistunut sinuun käsitellyt muun muassa aktiivimallia ja sen monia edeltäjiä. Perusturvan saadakseen työttömän on aina pitänyt olla valmis ottamaan töitä vastaan ja kieltäytymisestä on seurannut sanktioita. Liekö yhtään työtöntä, joka ei olisi menettänyt osaa tarvitsemastaan tuesta väärän sanavalinnan tai ennakko-oletusten vuoksi. Työttömälle asetetaan aivan eri normit kuin jo töissä oleville.

Työttömyys on toisaalta työmarkkinoiden toimivuuden kannalta välttämätön ilmiö. Ilman työttömiä ei olisi työvoimareservejä, ja työn hinta nousisi työnantajien mielestä liian korkeaksi. Lisäksi työttömyyden uhka pitää ”potkujen antamisen kurinpidollisena pelotteena”, kuten Ylirönni kirjoittaa.

Työttömyysturvaa tarvitsevan työttömän ongelma on pudota viranomaistoiminnan ja markkinatalouden väliseen harmaaseen maastoon. Toisaalta työtöntä patistellaan ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, mutta niin tehdessään työtön menettää omaa arvoaan työnantajan silmissä. Liian helposti työtön alkaa nähdä syyn mahdottomaan tilanteenseen omassa itsessään. Totuuden kaunisteleminen kuuluu olennaisena osana rekrytointiprosesseihin, mutta viranomaisten kanssa asioidessa se tuo karenssin. Epävarmuus ja sanktiot puolestaan laskevat työnhakijan arvoa työnantajien silmissä edelleen, ja pitkäaikaistyöttömyyteen johtava kierre on valmis.

Vuonna 1994 kirjoitin filosofian tutkielman samoista teemoista joita Ylirönni teoksessaan käsittelee. 25 vuodessa yhteiskunnassamme ei paljokaan ole muuttunut tässä suhteessa. Aktiivimalliepisodi paljasti osin työttömien mahdottoman tilanteen, olisi mentävä työhön vaikka työpaikkoja kaikille ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Toivottavasti tämä ajatus pysyisi mahdollisimman monien mielessä aktiivimallin purkamisen jälkeen.




* Anssi Ylirönni: Valintamme ei kohdistunut sinuun

Ei enää Eddy

Tammen keltaisen kirjaston 500. teos oli ranskalaisen Édouard Louisin omaelämäkerrallinen Ei enää Eddy. Teollisuusyhteisössä kasvanut Eddy Bellegueule sai etunimensä amerikkalaisen nyrkkeilijän mukaan ja sukunimi suoraan suomennettuna on jotakin Kaunisnaaman tapaista. Teoksen viimeisillä sivuilla, kun päähenkilö on päässyt taidelukioon naapurikaupunkiin, nimi herättää naurunremakat koulunpihalla.

Kirja herättää ajatuksia työläisromaanista ja työväenliikkeen merkityksestä laajemminkin. Usein on sanottu, ettei työläiskirjallisuutta enää ole ja työnväenliike on menettänyt merkityksensä jälkikasvun sosiaalisen nousun myötä. Ei enää Eddyn lukemisen jälkeen kummankaan yhteiskunnallisen merkityksen vähentymistä ei sure.

Messinkitehtaan ympärillä elävä teollisuusyhteisö on raaka paikka kasvaa. Pojista kasvatetaan kovia, jotta he asettautuisivat hyvin osaksi tulevaa tehdastyöyhteisöä. Tyttöjen annetaan haaveilla paremmasta, ensimmäinen raskaus ja nuorena saatu lapsi kuitenkin katkaisevat koulutuksen ja niin heistä tulee työmiesten vaimoja.

Édouard Louis ei moiti ketään, tilanne hänen lapsuudessaan vain oli tällainen. Hän yritti sopeutua yhteisöönsä, mutta sille hänen homoseksuaalisuutensa oli kerta kaikkiaan liikaa. Sen tultua julki vanhemmatkin ymmärsivät Eddyn kuuluvan muualle.

Työväenliikkeen tavoitteena on aina ollut kannustaa ihmisiä oppimaan ja avartamaan maailmankuvaansa. Pienen tehdaspaikkakunnan kuviot saattavat nopeasti muuttua tunkkaisiksi ja ksenofobisiksi, kuten Eddyn kotikylässä. Naapurikaupungissa oli maahanmuuttajia, ja isä vannotti Eddyä karttamaan heitä viimeiseen asti. Ne ovat ryöstäjiä ja raiskaajia.

Ahdistava ja sulkeutunut ilmapiiri ei ole hyväksi yhteisölle itsellekään, siitä Ei enää Eddy kertoo. Teoksen kanteen on nostettu sitaatti kirjailijan ensimmäiseltä kustantajalta saamasta hylkäyskirjeestä, jossa Bellegueulien kotikylää pidettiin epäuskottavana tässä maailmanajassa. Mutta valitettavasti tuollainen näköalattomuus on todellista. Työväenliikkeellä on vielä paljon tehtävää, pimeitä nurkkia valaistavaksi.


Muualla kirjasta:
- Omppu Martin
- Vesa Lahti

Kvaakissa

Pasi Rahikainen

Paarman parhaat paistit

Kvaakissa

Miissa Rantanen

Juhannussahti

Kvaakissa

Janne Parviainen

Post Man

Suisto Kustannus

Kvaakissa

Tintti Kuussa

Kvaakissa

Aino Louhi

Mielikuvitustyttö

Suuri Kurpitsa

Sodassa ja rakkaudessa

Kirjauutuus:

Arthur Conan Doyle

Sodassa ja rakkaudessa

jännitysnovelleja

Kustantamo Helmivyö

Elokuvajulisteita

Tuovilanlahden kotiseutunäyttely on jälleen avautunut kesäksi. Nostalginen elokuvajulisteseinä ilahduttaa aina tarjonnallaan.

Yhdysvaltain osavaltiot valtakunnallisen politiikan välineinä

Lähde: Wikipedia

Suomenkin uutisissa on tarkkaan seurattu Yhdysvaltain aborttilainsäädännön muutoksia. Republikaanit ovat ajaneet useissa osavaltioissa läpi lakeja, jotka käytännössä kieltävät abortin kokonaan kieltämällä sen kuudennen raskausviikon jälkeen. Tuossa vaiheessa raskautta äiti useimmiten ei edes tiedä odottavansa.

Ajatus on osavaltioiden lainsäädännön kautta saada muutettua koko maata koskevaa laintulkintaa siten, että abortti tulisi kielletyksi. Naisten oikeutta omaan ruumiiseensa vastustavat saivat propagandavoiton kun pienen pieni Saybie-vauva säilyi hengissä. Saybie oli kooltaan pieni, mutta Suomessakin on varhaisemmassa vaiheessa syntyneita lapsia selvinnyt keskoshoidon avulla hengissä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt demokraattien ajama muutos presidentinvaaleihin. Kongressissa muutosta vaalilakiin on ajettu jo 50 vuotta, mutta se ei ole juurikaan edistynyt. George W. Bushin ja Donald J. Trumpin valinta valitsijamiesten äänillä ovat saaneet republikaanit pitäytymään nykyisessä käytännössä.

Jo vuodesta 2007 lähtien osavaltioissa on muutettu tapaa valita valitsijamiehet. Tuolloin Marylandissa muutettiin osavaltion lakia niin, että osavaltion valitsijamiehet tulevat äänestämään sitä ehdokasta, joka on saanut valtakunnallisesti eniten ääniä. Valitsijamiehet eivät siis välttämättä äänestä omassa osavaltiossa suosituinta ehdokasta vaan koko maan ykköstä.

Tällainen muutos on huomattavasti helpompi tehdä kuin kumota perustuslakiin muinoin tehty lisäys. Perustuslakihan jättää osavaltioiden päätettäväksi miten ne edellyttävät valitsijamiestensä äänestävän lopullisessa presidentinvaalissa. Nyt toukokuussa 2019 Uusi Meksiko päätyi viidentenätoista äänestysalueena samanlaiseen päätökseen Marylandin kanssa. Nykyisen tilanteen perusteella seuraavissa vaaleissa eniten ääniä saanut ehdokas tulee saamaan ainakin 189 ääntä valitsijakokouksessa.

Vastaava muutos on käsittelyssä kymmenessä osavaltiossa. Jos niistä suurin osa siirtyy äänestämään valtakunnallisesti eniten ääniä saanutta, niin jatkossa Yhdysvaltain presidentiksi tulee valtakunnallisesti eniten ääniä saanut. Jos valitsijamiesten enemmistö on sitoutunut valtakunnalliseen tulokseen, niin on kongressissakin helpompi muuttaa perustuslakia. Koska muutos on jo käytännössä tapahtunut.

Daniel Cajanuksen tarina - uusi laitos

Alkuvuodesta myin viimeiset kappaleet suomentamastani Thomas Boremanin Daniel Cajanuksen tarinasta. Kainuun tulevan Cajanus-kesän myötä kirjaa on kysytty ja siksipä Kustantamo Helmivyön avustuksella kirjasta on julkaistu toinen laitos.


* Daniel Cajanuksen tarina. bod.fi

Pursiaisen perustulo

Hei, perustetaan sellainen perustulo, että tulostetaan kaikille ihmisille tosi paljon rahaa. Tietenkin näin voidaan tehdä, mutta hyvien asioiden määrä maailmassa ei lisäänny ollenkaan, sillä että me jaetaan rahaa. Se totta kai voi vaikuttaa siihen miten hyvät asiat jakautuvat maailmassa, mutta se ei tässä mielessä eroa mitenkään... Se on vain tosi huono tapa verottaa ja tehdä tulonsiirtoja. 

Heikki Pursiainen on kirjoittanut pamfletin Olette kaikki väärässä (Tammi 2019). Teoksessa Pursiainen käy läpi viime aikoina käytettyjä julkisia puheenvuoroja ja kertoo miten argumentointi yhteiskunnallisissa asioissa niissä ontuu.

Pursiainen oli kertomassa kirjastaan Kalle Haatasen ohjelmassa loppumassa olevalla viikolla. Jo radiohaastattelun perusteella käy ilmi, että Pursiainen peilaa toisten perusteltuja näkemyksiä maailmasta omaan maailmankuvaansa.

Haastattelussa Pursiainen ensimmäiseksi tyrmää Antti Nylenin ajatuksen taiteilijapalkasta. Hän suositteli Nylenille oikeisiin töihin menemistä. Valtiolla ei voi olla velvollisuutta tukea taiteilijoita. Pursiainen vertaa taiteilijoita poliiseihin ja sairaanhoitajiin. Jälkimmäisille maksetaan palkkaa työstä yhteiskunnan turvallisuuden ja hoivan vuoksi, ei siksi, että joku haluaa olla poliisi tai sairaanhoitaja.

Pursiainen on lukenyt Nyleninsä huonosti. Poliisina ja sairaanhoitajana toimimista on usein sanottu kutsumusammateiksi, molemmille on yhteiskunnassa asetettu vaatimuksia, jotka ulottuvat työajan ulkopuolelle. Taiteilijana oleminen on myös kutsumusammatti, ilman taidetta ja kulttuuria yhteiskuntaa ei olisi olemassa.

Ylle kirjattu sitaatti on Pursiaisen radiossa kertoma kiteytys perustulon vastustamiselle. Yksinkertaistetusti perustulo olisi nykyisestä poikkeavaa tulonjakoa, verotusta, ja siksi sitä on vastustettava. Perustulon kaltaisia asioita Pursiaisen mielestä ei voi luoda nykyisin olemassa olevilla rahoilla, vaan niitä varten olisi luotava uutta rahaa. Näin Pursiaisen ajattelussa perustulo jää ikuisesti toteutumattomaksi, koska uuden rahan painaminen vähentää arvoa olemassa olevilta "hyviltä asioilta".

Tällaiset pamfletit ovat hämmentämistä ja yhteiskunnallisen eteenpäin menemisen hidastamista. Miksi jonkun Heikki Pursiaisen maailmankuvan pitäisi olla osa keskustelua, kun samoista aiheista on valtavasti oikeata tieteellistä tutkimusta?

Kvaakissa

Saila Juuti & Anne Lehtinen

Syntyneet rakastajiksi

Suuri Kurpitsa, 2019

Kvaakissa

Black Peider 20 vuotta

Kuoreen kalastus

"Kuoreen lippoaminen on siitä erityinen kalastuksen muoto, että siinä kateutta ei tunneta", kirjoitti Ilta-Sanomat vuosi sitten. Toukokuussa kuore eli norssi nousee koskiin kutemaan ja parin päivän ajan sitä saa lippoamalla ämpäritolkulla. Kaloja riittää kaikille halukkaille, kunhan sattuu paikalle oikeaan aikaan. Yleensä kuoreiden ajatellaan nousevan viikon, puolentoista jäidenlähdön jälkeen.

Vain muutamana päivänä pyydettävä kuore on käytännössä kaikkialla valtion kalastusluvalla vapaasti pyydettävä. Kuoretta saa tietyin paikoin lipota myös sellaisissa vesissä joissa kalastus on muuten kokonaan kielletty. Kalalla ei ole juurikaan taloudellista merkitystä, joten erillisiä lupia sitä varten ei yleensä tarvita.

Facebook on kuitenkin sellainen paikka, jossa kuoreen lippoaminenkin muuttuu kalakateuden kohteeksi. Suosittaisin, että jos näkee lippoajia, niin menee heitä jututtamaan. Silloin saa itselleenkin ämpärillisen tai pari kaloja mukaansa. Älykännykällä näköetäisyydelta napattu kuva ja facebookiin saatteeksi kirjoitetut sadattelut eivät kuulu hyviin tapoihin.

Ruokinta-automaatit

Syksyllä varustauduin luontokappaleiden talviruokintaan kahdella automaatilla. Oraville hankin toisen ja linnuille oli jo aikaisemmin hankittu lintulauta. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin ihmiset ovat ne suunnitelleet.

Tiaiset kävivät koko talven heille varatulla lintulaudalla syömässä auringonkukansiemeniä. Närhet isompina lintuina eivät mahtuneet lintulaudalle. Jonkin aikaa he tyytyivät syömään tinttien maahanpudottamia siemeniä.

Oraville varatut maapähkinät kiinnostivat närhiä enemmän. Ne aloittivat systemaattisen puun nokkimisen, ja eipä aikaakaan kun orava-automaatin muovilevy lähti urastaan irti. Maapähkinät menivät närhien suihin. Kun automaatti oli rikottu, myös pienemmät tintit intoutuivat pähkinöistä.

Oravat eivät koskaan oppineet käyttämään heille varattua automaattia. Yksi vierailija siinä osasi käydä, mutta kaksi vakioasukasta ajoivat sen pois reviiriltään. Temmellys mäntyjen rungoilla oli melkoinen. Ne kävivät lintulaudalla syömässä siemeniä.

Nyt toukokuun lumien aikana lintulaudalle on tullut uusi asiakaskunta. Järripeipot ja vihervarpuset orava kuitenkin pyrki ajamaan pois. Lisäksi orava järsi siementen syöttöaukon muovin, jolloin koko automaatin sisältö valui maahan. Varhaiset muuttajat saivat maasta saaliin.

Tällä ruokintakaudella siis linnut rikkoivat orava-automaatin ja orava lintulaudan. Ei ihmisen sopuisaksi ajattelema asetelma toiminut.




 

Kvaakissa

Juliana Hyrri

Satakieli joka ei laulanut

Suuri Kurpitsa

Ensin työ, sitten leikki

Vapun riemuksi Iltalehti on hommannut oikeudet esittää Spede Pasasen Naisen logiikka (Suomi 1999) -elokuvan nettisivuillaan. Harva on filmin nähnyt, koska sitä ei elokuvateatterikierroksen jälkeen ole ollut saatavilla missään. Elokuvissa pätkän näki noin 900 maksanutta katsojaa. Monilla paikkakunnilla, kuten Oulussa, elokuvaa ei otettu teattereihin ollenkaan.

Lopputekstien mukaan filmi on valmistunut 1998. Teatterilevityksessä oli yksi kopio kahden viikon ajan, ensin Helsingissä ja sitten Tampereella. Aamulehden Reijo Noukka arvioi filmiä näin: "Miksi Speden kahdeksan vuotta teon alla ollut Naisen logiikka ei sitten vedä? Se on tehty elokuvasäätiön tuella, mutta se on tyypillinen televisioon sopiva sketsikokoelma, jossa ei ole kunnon juonta lainkaan."

Spede Pasanen oli saanut tukea elokuvan tekemiseen 1991. Käsikirjoitus koostui Speden televisiolle kirjoittamista sketseistä. Heti tehtynä idea olisi saattanut toimia, olihan Spede Show suosittu ja Naisen logiikka oli ohjelman vakio-osuus. Erinäisistä syistä tekeminen viivästyi ja viivästyi.

Täyttääkseen tuen (1,1 miljoonaa markkaa) ehdot lopulta kesällä 1997 kuvattiin kotivideomainen filmi. Pasanen varmisti elokuvasäätiöltä, että yhden kopion levitys täyttäisi tuen ehdot. Ja pitkin hampain säätiön piti se hyväksyä. Silti kopion levittäminen venyi lokakuulle 1999.

Ei ole mikään ihme, että filmiä ei ole nähty sittemmin. 1980-luvun sovinistinen miesselittäminen muuttui 1990-luvulle tultaessa lähtökohdiltaan huvittavasta vaivaannuttavaksi. Lopulta elokuvassa ei ole vanhoja sketsejä käytännössä lainkaan, ja sankareina lopussa ovat ovelat naiset. Seksististä asetelmaa Pasanen ei kyennyt muuttamaan toiseksi pitämällä huumorin mukana.



* Naisen logiikka. Elonet

Yhdysvaltain armeija tutkii: Mämmi

Paranormaalien ilmiöiden yhteydessä usein kerrotaan, että asiaan kannattaa suhtautua vakavasti. Yhdysvaltain armeijakin on selvitellyt/tutkinut tätä ilmiötä. Jos ei voida vedota armeijan tutkimusaineistoihin, niin aina löytyy joku armeijasta eläkkeelle jäänyt upseeri, joka voi kertoa asiasta tarkemmin.

Pentagonin alaisuudessa on vaikka mitä. Organisaatio on valtava ja sillä ei ole niukkuutta rahoituksesta. Kaikkea sodissa mahdollisesti hyväksikäytettävää on tutkittu ja tutkitaan.

Yhdysvaltain armeija on tutkinut myös mämmiä. Yle Radio1:n arkisto-ohjelmassa vuodelta 1996 dosentti Hely Tuorila kertoi tutkimuksista, joilla selvitettiin sotilaiden suhtautumista etnisiin, erikoisiin ruokalajeihin. Yksi ruokalajeista oli mämmi.

Huolto on armeijan selkäranka. Jos muonamestarilla ei ole antaa sotilaille normaaleja ruoka-annoksia, niin täytyy turvautua siihen mitä on tarjolla. Tutkimuksessa johon Tuorila osallistui etsittiin keinoja saada sotilaat syömään sitä mitä on tarjolla.

Mämminsyöjät oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Ensimmäiselle tuotiin ruoka eteen ilman selittelyjä, toiselle kerrottiin nimi ("Finnish Pudding") ja kolmannelle selvitettiin tarkasti mämmin ainesosat ja sen asema suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Suomalaista juhlaruokaa, pääsiäisherkkua, syöneille mämmi maistui parhaiten. Kun ruoan ainekset ja tarina olivat selvillä, niin harvalla oli syytä karsastaa pöytään tuotua. Ja useampi myös tykkäsi syömästään.

Ilmeisesti tämä tutkimus on vaikuttanut laajemminkin elintarviketeollisuuden ja erityisesti artesaanituotteiden markkinointiin. Tarinoilla on myyty aikaisemminkin, mutta jotenkin tuntuu, että se on lisääntynyt tällä vuosituhannella.

Sutki

Tapani Bagge
Maantien kutsu – Gabriel Sutkin muistelmat
Docendo 2019


Sutki on istunut suomenkieleen niin hyvin epärehellistä kieroilijaa kuvaavana sanana, ettei sen alkuperää erisnimenä, kauhavalaisen 1800-luvulla vaikuttaneen Gabriel Sutkin sukunimenä tule ajatelleeksikaan. Eipä sitä mainita kielitoimiston sanakirjassakaan. Kari Väänäsen tv-elokuva Sutki (1993) tuli katsottua niin, että ajatteli käsikirjoittajan nimenneen päähenkilön ominaisuuksien mukaan.

Adjektiivin historiallinen tausta paljastui Kaisa Kyläkosken kirjasta Tavarantasaajat Österholm ja Sutki (2010). Tämä kirja lienee sattunut myös hämeenlinnalaisen kirjailijan Tapani Baggen käsiin. 1843 aviottomana lapsena syntynyt Gabriel Sutki oli aikanaan poikkeuksellinen köyhällistön edustaja: hän osasi kirjoittaa. Hämeenlinnassa vankilassa ollessaan Sutki kirjoitti muistelmat. Nuo 40 liuskaa eivät kuitenkaan ole säilyneet. Vankilassa vierailleelle toimittajalle hän väitti vankilanjohtajan polttaneen muistelmat johtajasta tehdyn epäedullisen kuvauksen vuoksi.

Millaiset nuo Sutkin muistelmat olivat olleet? Voi hyvin ymmärtää, että rikosaiheista paljon kirjoittaneelle Baggelle kysymys on jäänyt mieltä vaivaamaan. Mitä 1800-luvun varkaan ja vankilakarkurin mielessä on liikkunut? Baggen vastaus kysymykseen on Maantien kutsu.

Teoksen ensimmäiset luvut on kirjoitettu korostetusti Sutkia ja hänen kirjoitustapaansa miettien. Sitten kirjailija on ottanut suurempia vapauksia, ja tyyli muuttuu kirjallisemmaksi. Ratkaisu on lukijan kannalta hyvä, muutamat ensimmäiset luvut riittävät ”autenttisuuden” kuvitelman syntyyn.

Suuri osa teoksesta kertoo siitä mikä teki Sutkin kuuluisaksi, tavarantasauksesta ja vankilapaoista. Sutki kertoo myös elämänsä naisista. Vankiloissa hän oppi ja opetti erilaisia varkaan ammatin saloja. Sutki luki mielellään, mutta Kalevalaa ei hänelle ”pakanallisena” teoksena annettu. Murhamieheksi Sutki ei alkanut, siihen hän veti tarkan rajan. Estipä hän junaryöstön, koska kuuli sen tekijöiden aikovan surmata ihmisiä.

Viimeiset vuotensa Sutki vietti Siperiassa. Hämeenlinnan vankila oli uudistettu amerikkalaisen mallin mukaiseksi, ja siellä hän ei viihtynyt. Sutki anoi ja pääsi siirtolaiseksi valtakunnan toiselle laidalle. Olisihan Siperiasta lyhyempi matka Amerikkaan, jonne lähtöä hän oli jo aikaisemmin suunnitellut. Siperiaan hän kuitenkin jäi.

Kirjallisesti ajatellen Sutkin elämän loppu tuo mieleen ajatuksen todellisuudesta, joka on tarua ihmeellisempää. Bagge pitäytyy kuitenkin siinä, vaikka jättää ajatuksen hieman auki. Gabriel Sutki oli aikansa julkkis. Bagge kirjoittaa hänestä uskottavan henkilökuvan. Kuvaus on ehkä romantisoiva, mutta eipä omaelämäkerroissa ole tapana itsestä huonoja puolia mainostaa.

Kvaakissa

Tarinoita muinaisesta Pohjolasta

Ahmaturkki koirankuonolaisten jäljillä

Vercingetorixin tytär

Eilen paljastettiin lokakuussa ilmestyvän uuden Asterix-albumin nimi. Suomenkielistä nimeä kustantaja ei ole vielä varmistanut, mutta luvassa lienee Sotapäällikön tytär tai Vercingetorixin tytär. Tekijät eivät haastattelussa paljoa sisällöstä pukahtaneet. Tyttären nimeäkään ei paljastettu, koska "se on sanaleikki". Jos Vercingetorix ei ole tuttu, niin hänestä voi lukea aikaisemmasta kirjoituksesta.

Ennen uutta albumia Asterix tulee elokuvateattereihin. Asterix ja taikajuoman salaisuus tulee ensi-iltaan Suomessa 17. päivä tätä kuuta. Elokuvasta ilmestyy myös samanniminen albumi, joka on siis kuvakirja, ei sarjakuvaa.

Kvaakissa

Joakim Juvelén

Rumat möröt

Sammakko

42. Politiikasta tai poliitikosta kertova sarjakuva

Christopher Blainin ja nimimerkki Lanzacin Ulkoministeriö antaa yhdenlaisen kuvan siitä millaista ulkopolitiikan tekeminen on Euroopan ytimissä. Sarjakuvalle painoarvoa antaa lisää se, että käsikirjoittaja on itse pieni viranhaltija noissa samoissa ympyröissä, joka sanoittaa ulkoministerin tekemisiä.

Olen kirjoittanut arvion teoksesta aikaisemmin tähän blogiin.

Pääsinpä blogitekstilläni teoksen toisen osan takakansisuosittelijaksi.

41. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama ja/tai piirtämä sarjakuva

Jos ei ajatella sarjakuvaa ahtaana määritelmänä, niin Pirkko Saision Lokikirja sopii hyvin tähän haasteen kohtaan. Nimensä mukaisesti Lokikirja on lokikirja, johon on kirjattu Saision perheen veneretkiä mahonkivene Dianalla.

Vene tuli hankituksi hetken mielijohteesta. Perhe risteilee niin Ahvenanmaalla kuin Saimaallakin. Lokikirjaan on piirretty ja kirjattu tapahtumia ja sattumuksia, ei niinkään perinteisiä lokikirja-asioita. Joskus toki niitäkin.

Kirjan huumori tempaa mukaansa.

Bristolin museon kokoelmista

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

. Devolved Parliament I made this ten years ago. Bristol museum have just put it back on display to mark Brexit day. . “Laugh now, but one day no-one will be in charge.”

Henkilön Banksy (@banksy) jakama julkaisu Maalis 28, 2019 kello 7.41 PDT

Brexitin teemoissa Bristolin museon henkilökunta oli tutkinut varastojaan ja tuonut yleisön nähtäville Banksyn kymmenen vuotta sitten tekemän teoksen.

Mutta en menisi vertaamaan parlamentaarikkoja apinoihin. Tunnetun tarinan mukaanhan sattumanvaraisesti kirjoituskonetta hakkaava apina tuottaa jossakin vaiheessa mestariteoksen. Kansanedustajilla pitää olla älyä, että pystyvät kaikki mahdolliset ratkaisut torppaamaan.

Brexit on sulautuma

Brexit är teleskopord. #Szóösszerántás

— Reijo Valta (@reijovalta) 29. maaliskuuta 2019

Ison-Britannian eroaminen Euroopan Unionista ei suju suunnitelmien mukaan. Maan parlamentti ei tunnu hyväksyvän minkäänlaista mallia, ainakaan sellaista jonka pääministeri May olisi valmis tuomaan sen käsiteltäväksi. Eikä koeäänestyksissä Mayn vastustamat mallitkaan ole saaneet kannatusta.

Brexit on sulautuma. Ruotsissa sanottaisi 'teleskopord'. Unkarissa szóösszerántás. Englantia puhuvat portmanteausta ranskalaisilta lainatulla sanalla. Sulautuma on suomessa kuvaava sana, kaksi sanaa on sulautunut yhteen. Britannia exit. Usein toistettuja esimerkkejä ovat motelli ja smog, motor ja hotel (moottori hotelli) ja smoke ja fog.

Kieli luo maailmaa. Britannian eroa varten syntyi iskevä kampanjointisana, joka on siis luonteeltaan sulautuma; fuusio, yhtyminen. Kampanjasana on siis kielen tasolla päinvastaista siihen verrattuna, mitä sillä haluataan ajaa.

Etäisyyden ottamisen, eron, vaatiminen sanalla joka on yhdistelmä kahdesta, tuntuu oudolta. Sana kuvastaa sitä, että jos kaukoputkea, teleskooppia, haluttaisiin pidentää niin sitä kuitenkin painetaan kasaan.

Kaksi sanaa palvelisi parlamenttia paremmin.

Kvaakissa

Disney palaa Tammen Kultaisiin Kirjoihin

40. Sarjakuvan kansi on mielestäsi kaunis

Kauneus on katsojan silmissä. Mielestäni Ville Rannan Kyllä eikä ein kansi on kaunis, ja muutenkin sarjakuvakirja on miellyttävä pitää kädessä. Samaa mieltä aikoinaan oli Suomen Kirjataiteen Komitea, joka palkitsi teoksen yhtenä vuoden 2013 sarjakuvana.

Jos haluaa saada vinkkejä ammattilaisten arvostamista kauniista kansista, niin kannattaa tutustua Kauneimmat kirjat -sivustoon. Sarjakuva ei ole omana kategorianaan mukana joka vuosi, itse asiassa kategoria luotiin vasta vuonna 2012. Silloin kunniakirjalla huomioitiin Mauri Kunnaksen Piitles ja Kaisa ja Christoffer Lekan Expedition n.o 3. Sarjakuvia on palkittu myös taidekirjojen kategoriassa.

Kyllä eikä ei sai sisällöllään huomaamaan millaisia vätyksiä me olemme konservatiivisia voimia vastaan. Sarjakuva suorastaan kiukutti aluksi. Sattuva ajankuvaus kaikesta historiallisuudestaan huolimatta se on.

39. Toisen taideteoksen inspiroima sarjakuva

Asema julkaisi pikkupulu -sarjassaan vuonna 2003 Mika Lietzénin Lohikäärmeen varpaan. Teos perustuu Hergén studioilla tapahtuneeseen virheeseen. Sinisen lootuksen kanteen piirretylle lohikäärmeelle tulikin toiseen takajalkaan vahingossa viisi varvasta, kun muissa on neljä.

Lietzénin sarjakuva rakentuu lohikäärmeen varpaiden ympärille. Nuori päähenkilö lukee Sinistä lootusta ja havaitsee varpaiden epälukuisuuden. Lietzén siis rakentaa oman tarinansa Hergén teokseen liittyväksi.

Lohikäärmeen varvas on kaunis esimerkki siitä miten sarjakuva voi rakentua toisen sarjakuvan ympärille. Koko tarina on syntynyt sitä kautta.

38. Sala- tai taiteilijanimellä tehty sarjakuva

Kaunokirjallisuudessa on tavattu tehdä töitä ja julkaista omalla nimellä. Sala- tai taiteilijanimen käyttämisellä on yleensä ollut joku peruste, mahdollisesti jopa teoksen sisältöön liittyvä.

Sarjakuvataiteilijat ovat vasta myöhempinä aikoina alkaneet käyttää omaa nimeään teoksen kannessa. Sarjakuvat olivat alempaa populaarikulttuuria, ja esimerkiksi Herge teki sarjakuvansa nimimerkillä, koska halusi säästää oman nimensä sitä aikaa varten kun hän olisi oikea taiteilija. Aina 1970-luvulle saakka Euroopassa sarjakuvat tehtiin nimimerkeillä ja Amerikassa suuri osa tekijöistä jäi kokonaan pimentoon.

#satasarjista2019 -haaste kärsii laajemminkin suorasta kirjallisuusajattelusta. Tämä on yksi ongelmallisista kohdista.

Laitan tähän kohtaan Peyon Johanneksen ja Pirkaleen. Niistä kirjoitin kesällä 2018 laajasti.

37. Suomalainen klassikkosarjakuva

Yksi suomalainen klassikkosarjakuva, jota viime aikoina olen lukenut, on Junnu. Suomen Kuvalehdessä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa ilmestynyt sarjakuva oli Pekka Puupään porvarillinen vaihtoehto. Sitä käsikirjoitti Veli Giovanni, joka vastasi Suomen Kuvalehden viihdesivuista, ja piirsi Pietarista Suomeen vallankumouksen jälkimainingeissa tullut Alexander Tawitz.

Junnusta kirjoitin laajemman jutun Kvaakkiin.

36. Sarjainfossa arvosteltu sarjakuva

Tämä uusintana #Satasarjista2019 -haasteeseen liittyen.

Kaisa Leka & Christoffer Leka

Place of Death

Absolute Truth Press, 2015

Pitkään yhdessä työskennelleiden Kaisa ja Christoffer Lekan sarjakuvat ammentavat heidän omasta elämästään ja elämäntavastaan. Pariskunta on tehnyt laajoja teoksia pyöräilystä ja hindulaisuudesta. Kokonaisuudet painoasua myöten ovat olleet hiottuja ja tarkkaan harkittuja. Hindumytologiaan sukeltaneen Time After Timen (Absolute Truth Press 2014) Suomen kirjataiteen komitea valitsi Vuoden kauneimmaksi sarjakuvakirjaksi.

Lekojen uutuudessa Place of Death ollaan tekijöille tutuissa teemoissa, vaikka perusrakenteeltaan kirja on lapsille suunnattu. Hyvän lastenkirjan tapaan teemat laajenevat myös aikuisille virikettä antaviksi. Jälkisanat liittävät käsitellyn hindulaiseen teologiaan.

Kaisan ja Lekan tavallinen, rauhallinen arki muuttuu kun vilkkaat veljenpojat tulevat temmeltämään. Kaisa haluaisi työrauhaa ja Leka ohjaa pojat kuuntelemaan kertomusta Venäjän pyöräretkeltä. Kerran eräällä niitylle majoittuessaan paikallinen mies sanoi heillä, että tämä on Kuoleman paikka. Väsyneinä he kuitenkin jäivät siihen yöksi ja myöhemmin illalla samainen mies toi heille lahjoja, teetä ja hilloa. Lekan kertomuksen sisällä kertoma kauhutarina sai Kaisan ja veljenpojat löytämään jotakin yhteistä. Ehkä.

Tämä maailma, jossa elämme on paikka, jossa kuollaan. Me kaikki tulemme joskus kuolemaan. Miten kertoa tästä käsityksestä lapsille? Lekojen kirja on yksi ratkaisu.

Place of Death on huolellisesti paketoitu kokonaisuus, johon varsinaisen teoksen lisäksi kuuluu pienlehti ja tekijöiden esittely. Vaaleanpunaiseen pienlehteen ovat sarjakuvataitelijakollegat piirtäneet kuvia pariskunnasta ja heidän polkupyöristään. Polkupyörän piirtäminen on tunnetusti vaikea, osa tekijöistä tehnyt kuvaansa vitsin tätä ajatellen. Pienlehti on nimetty René Magrittea mukaellen This is not a bicycleksi. Paketti on rusetoitu yhteen mustalla silkkinauhalla.

Tämän kirjan ottaa mielellään luettavaksi tai selailtavaksi. Porvoossa Bookwellillä painatettu teos on tasapainoinen luomus marmoroituja esilehtiä myöten. Grafia on aiheesta nimennyt Place of Deathin yhdeksi Vuoden huippu-ehdokkaaksi julkaisugrafiikan sarjassa.

Julkaistu Sarjainfossa 1/2016

35. Haluaisit olla sarjakuvan päähenkilö

Tämä oli vaikea valinta. Sarjakuvissa on monia hahmoja, joiden housut tahtoisi ainakin ajoittain jalkoihinsa vetää. Päädyin lopulta Corto Malteseen, jonka seikkailuissa on paljon eksoottisia paikkoja ja ajatusmaailmoita.

Laivattoman kapteenin asemassa vastuu olisi minimaalinen. Voisi keskittyä suurempiin ja yleisinhimillisiin asioihin, kadonneiden mantereiden etsimiseen ja mielikuvituksellisiin yhteyksiin. Voisi tutustua Jack Londonin ja Rudolf Steinerin kaltaisiin ihmisiin. Rasputinin kanssa en ehkä tulisi samallalailla toimeen kuin Corto.

Muistikuvat Corto Maltesesta ovat pitkät. Aikoinaan sarjakuva oli NonStopin inhotuin sarja, lukijakirjeissa sen vaihtamista johonkin "parempaan" usein toivottiin. Mutta onneksi päätoimittaja Soile Kaukoranta piti päänsä. Osa nuorista kirjoittajista aikuistuessaan on varmaan mielensä muuttanut.

Kuka istuttaa Sipilän puut?

Juha Sipilä ja monet muut keskustalaiset ovat puhuneet paljon puiden istuttamisesta. Sipilä oli jo aikaisemmin laskenut, että hän voi kuitata lentokoneharrastuksensa istuttamalla 60 000 puuntaimea. Nyt vaalitentissä hän olisi laittanut nuoret (ilmastolakkolaiset) istuttamaan kymmenen miljoonaa taimea.

Suomen laissa on iät ja ajat ollut metsien uudistamisvelvoite. Suomessa on pitkät perinteet sillä, että metsänomistajia on estetty vähittämästä omia metsiään. Yli 30 aarin hakkuuaukiot on pitänyt istuttaa metsäksi uudelleen.

Sipilän ajatuksenjuoksua puiden istuttamisesta on vaikea seurata. Onko keskustalaisten tarkoitus siirtää metsänomistajien velvollisuus nuorten kansalaisten hoidettavaksi? Tuleeko metsänomistajien velvollisuus laajemminkin yhteiskunnan hoidettavaksi?

Metsien uudistamisen kytkeminen ilmastotavoitteiden hoitamiseksi on asioiden sotkemista. Suomen metsiä on varjeltu omistajiltaan ainakin 1800-luvulta lähtien ja tuon velvoitteen muuttaminen "ilmastohyötyjen saamiseksi" tuntuu nurinkuriselta.

Tintin seikkailujen mainoksia

WSOY julkaisi 1960-luvun alussa neljä Tintti-albumia. Ostava yleisö ei kuitenkaan niitä löytänyt ja julkaiseminen jäi silleen. Markkinoinnin puutteesta sarjan loppuminen ei kuitenkaan näytä johtuneen. Nämä mainokset ovat Etelä-Suomen Sanomista, helmi- ja lokakuulta 1962. 

Mainoksiin poimittujen sitaattien perusteella kriitikot näyttäisivät suhtautuneen Tinttiin positiivisesti. Savon Sanomien tai Kauppalehden arvioita en kuitenkaan ole kokonaisuudessaan nähnyt. Etelä-Suomen Sanomissa Tintit mainittiin WSOY:n kauden julkaisuja laajemmin esiteltäessä. 

34. Sarjakuva kerrotaan lapsen näkökulmasta

Lapsen näkökulmasta kerrottuja sarjakuvia ei tullut äkkiseltään mieleen yhtään. Sitten muistin Pikku Pikon, mutta sen huumori perustuu aikalailla tietyllä tavalla värittyneeseen aikuisen näkökulmaan. Pienenä ja viattomana asiat näyttäytyvät toisin.

Pikku Pikosta ajatukset juontuivat Kid Luckyyn, lapsiversioon Lucky Lukesta. Viimein päädyin näiden lasten näkökulmasta tehtyjen sarjakuvien esikuvaan, Pikku Pieliseen.

Pikku Pielinen ei ole Niilo Pielinen lapsena. Pikku Pielinen on Niilon veljenpoika (kuinkas muutenkaan) Nipa Pielinen, joka muutaman kerran nähtiin myös setänsä nimeä kantavassa sarjakuvassa.

Nipa käy koulua ja keksii kavereineen kaikenlaista opettajien harmiksi. Asetelma on Pikku Pikoon otettu melkolailla samoin, mutta Pikku Pielisestä puuttuu edellistä värittävä pikkutuhmuus kokonaan.

Nipan kekseliäisyys ja toimeliaisuus tuottaa kaikenlaista lukijaa hauskuuttavaa. Opettajat ovat tulilinjalla, milloin tahattomasti, milloin tarkoituksella. Jälkimmäisessä tapauksessa alkusyy on kuitenkin opettajassa itsessään.

Mikki ja hukkunut meri

Alkujaan ranskalaisen Glénatin julkaisemat Disney-sarjakuvat ovat tuoneet uudenlaista virtaa tuttuihin ja hieman liiankin turvallisiksi tulleisiin sarjakuvahahmoihin. Ranskankielisen maailman kärkitekijät ovat tarttuneet hahmoihin perinteitä kunnioittaen, mutta samalla näyttäen miten asioita nykyisemmässä sarjakuvataiteessa käsitellään.

Denis-Pierre Filippin käsikirjoittama ja Silvio Cambonin piirtämä Mikki ja hukkunut meri (Mickey et l'océan perdu, Sanoma 2018) sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Mikki ja Hessu etsivät Minnin kanssa Siperian jäätiköiden alta koralliinia, joka on tuon ajan tärkein energianlähde. Musta Pekka kumppaneineen kärkkyy samoille apajille.

Minni, Mikki ja Hessu osallistuvat kilpailuun, jonka kautta he päätyvät tohtori Ykskorvan palvelukseen. Laitteellaan Hiiret ja Hopo pystyvät sukeltamaan syvemmälle kuin kukaan muu. Ykskorvan apuri Kölli (Karvakatti) on kuitenkin mukana petollisin tuumin. Lopulta merien painovoima katoaa.

Mikin viiden vuoden kooman ajaksi tarina katkeaa. Jatketaan uudesta tilanteesta, jossa maailma on saatava takaisin mallilleen. Musta Pekka on vaihtanut puolta, jota Mikin on vaikea sulattaa. Onnellinen loppu tarinalle järjestyy.

"Vesi palaa luontaisille urilleen, ja Pekka näemmä myös", toteaa Mikki loppukohtauksessa. Minnille tarinaan on onnistuneesti kirjoitettu aktiivinen, mutta samalla huolehtiva rooli. Hessun hömelyys on selkeissä rajoissa ja pääasiassa hän on ajantasalla oleva keksijä. Filippi ja Camboni loihtivat kiintoisan ja yksityiskohtia pursuavan maailman, joka silti on Mikki Hiiri -tarina ytimiään myöten.

Panemassa ja Yötöissä

Seiska-lehden sunnuntain klikin kalastelija kertoi Alina Tomnikovin olleen Panemassa. Baarien pitäjät ovat kautta vuosisatojen olleet näppäriä keksimään kaljakuppiloilleen vetäviä nimiä. Helsingin Kalliossa on Panema, jossa siis näyttelijä Tomnikov oli tavattu.

Oulussa 1990-luvulla oli Yötöi. Se oli pieni baari, jolla oli joustavat ja pitkät aukioloajat. Nimi oli taivutettu valmiiksi inessiivimuotoa varten, jotta yötöissä tulisi varmasti kaikkien mieleen. Nimi oli baarin suurin vetonaula. Huonona vitsinä saattoi sanoa olleensa Yötöissä.

En tiedä on Panemalla muita ansioita kuin nimi. Seiskan vitsailu ei näytä saaneen arvostusta ainakaan Amppareiden käyttäjiltä. Linkki on saanut 119 miinusta ja vain viisi plussaa.

Pekka ja susi

Männä viikolla Kare Eskola Välilevyissä soitti lapsille suunnattua musiikkia. Olennainen osa ohjelmaa oli tietysti Prokofjevin Pekka ja susi (Lasse Pöystin kertomana). Kuopion kaupungin peruskoululaitos 1970-luvulla kasvatti minuakin tuon kappaleen avulla. Niiralan koulusta siirryimme viereiseen Kuopion kaupunginteatteriin katsomaan esitystä ainakin kaksi kertaa.

Ala-asteella taidemusiikkia oli tarjolla vuosittain. Kaupunginorkesteri kävi useimmiten koululla, noissa sessioissa opittiin esimerkiksi se, milloin konsertissa kuuluu taputtaa ja milloin ei. Juhlasalin akustiikka ei ollut kummoinen, joten suurista musiikkinautinnoista ei voinut puhua.

Pekka ja susi oli tarjolla siis ainakin kaksi kertaa. Toisella (tai kolmannella) kerralla muistan samaistuneeni Pipanminttu Pipsaan ja Maisaan. Eikö lapsille ole sävelletty mitään muuta?

Eskolalla oli Pekasta ja sudesta hyvä huomio. Eikö lapsille ole taidemusiikista muuta opetettavaa kuin orkesterin eri soitinryhmät? Jotain opastusta musiikin sisältöihin?

Joka tapauksessa pääsin alakoululaisena samanlaiseen tilanteeseen kuin Tenavissa oli kuvattu. Maisa ja Pipsa olivat konserteissa aika usein. Sarjakuvasta myös vinkki millaista musiikkia lapsille kannattaa suunnata. Elgarista BBC:n Promsien päätöskonsertissa hullaantuvat niin lapset kuin aikuisetkin.

Teslan muistelmat

Youtubessa on joukko videoita, joissa hittibiisien "laulajana" on pari teslakäämejä. Yksi onnistuneimmista on versio Queenin Bohemian Rhapsodysta. Sähkö on luonnonilmiö, jonka olemuksen selvittelyyn Nikola Tesla (1856-1943) keskeisesti osallistui. Tesla pyrki käytännön sovellusten tuottamiseen ja niiden kaupalliseen hyödyntämiseen.

Vuonna 1919 Tesla kirjoitti omasta elämästään kuuden artikkelin sarjan, joka jo samana vuonna toimitettiin kirjaksi My Inventions. Viime vuonna se julkaistiin Tuomas Kilven suomennoksena Elämäni keksinnöt (Oppian 2018).

Muistelmien otsikko on osin harhaanjohtava. Tesla olettaa lukijan jo tietävän kaikki hänen saavutuksensa, joten ensimmäiseksi teokseksi hänen elämäänsä tutustumiseksi muistelmat eivät sovi. Kohtalaisen lyhyt kirja (esipuheineen 112 sivua) valottaa kuitenkin erikoisen miehen erikoista elämää hänen omasta näkökulmastaan.

Tesla näkee monet asiat oman lapsuutensa kautta. Hän oli synnynnäinen keksijä, jolla oli erikoinen tapa hahmottaa maailmaa mielensä avulla. Omien sanojensa mukaan hän ei tarvinnut keksinnöistään testikappaleita, hän saattoi testata koneita mielessään ja sitten rakentaa ne suoraan toimiviksi.

Kirjoitusaikana Tesla lienee paneutunut kehittämään langattomia sähköverkkoja. Niiden edut hän tuo esiin monta kertaa. Suorastaan profeetalliselta tuntuu seuraava teksti:

[Langattoman energiansiirron] avulla voi esimerkiksi puhelimen omistaja soittaa kenelle tahansa puhelimen omistajalle maapallolla. Edullinen vastaanotin, jonka ei tarvitse olla taskukelloa suurempi, tekee mahdolliseksi kuunnella missä tahansa, maalla tai merellä, puhetta ja musiikkia joka on lähtöisin ties kuinka kaukaa.

Suuri osa tekstistä on kuitenkin Teslan oman ruumiin itsetutkiskelua. Hän katsoi Descartisin tavoin, että ihminen on mekaaninen kone. Mutta miten vähän sen toimintaperiaatteista ymmärrämmekään! Telepatia ja ennaltanäkeminen kiinnostivat Teslaa, mutta hän päätyi tyrmäämään ne tarkan itsetutkiskelun myötä.

Muistelmiin kannattaa tarttua vasta jonkin asiallisen elämäkerran lukemisen jälkeen. Silloin siitä saa paremman otteen.

Kvaakissa

Juri Nummelin

Sarjakuvan lyhyt historia

Avain

Kaltiossa

Käytiin Kaltion päätoimittajan kanssa katsomassa miten Kiirunan muutto edistyy.

Lehdessä juttu:

Kiirunan uuden keskustan ytimessä on kuvataide

Kuka oli Felix Kersten?

Muistan lukiolaisena ensimmäisen kerran kuulleeni Felix Kerstenistä, Himmlerin heirojana toimineesta suomalaismiehestä, joka oli kirjoittanut muistelmat. En lukenut muistelmia, mutta mielenkiinnolla kuuntelin kavereiden tiivistelmät kirjasta. Tarinat kuulostivat liian uskomattomilta ollakseen totta.

Myöhemmin Ultra-lehdestä luin tarkasti mikä paratieteilijöiden mielestä miehessä oli niin kiinnostavaa. Samaisen Ultran jutun luki myös Arto Koskinen, ja se toimi innottajana dokumenttielokuvaan Kuka oli Felix Kersten. Parikymmentä vuotta dokumentin valmistumisen jälkeen Koskinen on toimittanut 12-osaisen podcast-sarjan Kerstenistä ja dokumentin tekemisestä.

Tiedon muruset salaperäisestä saksalais-suomalais-ruotsalaisesta hierojasta ovat lisääntyneet, mutta varman kokonaiskuvan muodostaminen on vielä kaukana. Vaikuttaisi siltä, että kyseessä on alkujaan saksalainen, joka Virossa varasti sikäläisen menehtyneen sotilaan henkilöllisyyden välttääkseen oikeuden kotimaassaan. Pohjan poikana hän tuli Suomeen ja sai kansalaisuuden pikaisesti, vain muutamassa kuukaudessa.

Suomessa hän oppi hierojan ammatin, ei tosin Helsingin yliopistossa, kuten hän muistelmissaan väittää, vaan tyttöystävänsä äidin migreenihoitoja seuratessa.

Koskinen on tullut erinäisten dokumenttien ja aihetodisteiden kautta siihen johtopäätökseen, että Kersten oli jonkinlainen kolmoisagentti. Päätelmä toisi jotakin järkeä Kerstenin väitteisiin ja elämän käänteisiin.

Tiedä sitten. Ehkä asia joskus paljastuu, ehkä ei. Suosittelen podcast-sarjaa kuunneltavaksi.



* Tapaus Felis Kersten. Yle Areena

Akun onnellisimmat seikkailut

Huuto.netissä tämä yksilö huudettiin 350 eurolla.

Tammikuussa kirjakauppoihin piti tulla ranskalaisten Lewis Trondheimin ja Keramidasin tekemä Aku Ankka -kirja Onnellisimmat seikkailut. Teos oli painettu eurooppalaisena yhteispainatuksena jo viime vuoden puolella, ja nettikaupoista kirjaa oli tarjolla jo joulukuussa.

Vuoden vaihteessa Sanoman varastoja tyhjennettiin. Reippaat määrät myymättömiä kirjoja vietiin makuloitavaksi. Varastotila maksaa, ja kirjamarkkinoiden syklien kiihtyessä tavara vanhenee nopeasti. Kirjoja ei kannata monia vuosia pitää saatavilla.

Varastojen putsauksessa sattui inhimillinen erhe. Makuloitavien joukkoon joutui myös lähes koko painos vielä virallisesti ilmestymättömästä Onnellisimmista seikkailuista. Kirjan ilmestymistä odotelleet huomasivat, että teos salaperäisesti katosi kirjalistoilta ja nettikirjakaupoista.

Uteliaimmat tiedustelivat asiaa Sanomalta, josta kerrottiin kirjojen olevan paperimurskaa. Joulukuussa oli ehditty myydä ja postittaa 108 kappaletta kirjoja. Muita ei sitten enää ole olemassakaan. Uusintapainosta ei ainakaan pian ole odotettavissa, koska uuteen yhteispainatukseen ei nopeasti näytä olevan tarvetta.

Syntyi siis keräilyharvinaisuus, tai ainakin keräilykirja. Ensimmäisestä huutonettiin kaupaksi tulleesta kappaleesta huudettiin 350 euroa. Ehkä hintataso ei ihan noin korkeaksi seuraavista kappaleista nouse.


* Kvaakissa on keskusteltu tapauksesta